Blogin postauksissa tullaan vähitellen siirtymään enemmän ja enemmän pihan ja puutarhan puolelle. Luonnollinen kehitys, ottaen huomioon missä aikaamme tässä vaiheessa vuotta eniten vietetään.
Ihanasta pääsiäislomasta käytimme kaksi viimeistä päivää Tavallisen Pojan kanssa pajuaitaprojektiin. Tänään vielä Tavallinen Isä oli auttamassa ja pääsimme lopputulokseen, jota tavoittelimmekin. Nyt on pihassa pajuaita, jonka on ainakin tarkoitus osoittautua eläväksi -siitähän emme voi vielä olla aivan varmoja, että alkaako se todella tässä uudessa paikassaan elää, mutta näin ainakin toivotaan. Rankka duuni ja pitkiä päiviä, mutta hyötyliikuntaa saimme ainakin roppakaupalla! Pajuaita tulee tehdä keväällä maan sulettua ennen kuin pajut alkavat vihertää, joten siksi pidimme kiirettä.
Näyttämön yläpiha ja talo rajoittuu maantiehen. Talon pohjois-puolella pihan ja tien väliin on rakennettu puuaita, josta olen postannutkin aiemmin. Talon etelä-puolella talon ja joen välisellä matkalla on ollut näkösuojana kurtturuusupensasaita ja pensasangervoa. Kurtturuusu kukkii kyllä kauniisti, mutta sitä oli liikaa ja halusimme siitä eroon kaikkialta muualta paitsi talon seinustalta. Pensasangervosta emme kumpikaan tykkää yhtään -vaikka näkösuojana se onkin kyllä täyttänyt hyvin tehtävänsä.
Siispä aloitimme sunnuntaiaamuna kaivamisen, kaivamisen ja kaivamisen. Pensaat poistettiin 14 metrin matkalta juuristoineen, käytimme työhön koko eilisen päivän. Melkoinen homma ja melkoinen lasti jätettä!
Tänä aamuna kävimme vielä maan kerran läpi ja poistimme loput juurenpätkät ja kivet. Maahan kaivettiin ura (sinisen luotinarun avulla), johon kärräsimme kanalasta turpeen ja lannan sekoitusta.
Sen jälkeen maa-aines kasteltiin kunnolla ja peitettiin tukevalla noin metrin levyisellä muovilla. Muovi saatiin pysymään mukavasti maassa sieltä aiemmin kaivetuilla kivillä. Muovin ja turpeen tarkoituksena on siis sitoa kosteutta mahdollisimman paljon, koska sitä pajut tarvitsevat juurtuakseen maahan. Jatkossakin istutusta tulee kastella päivittäin sekä suihkuttaa päältä myös ajoittain.
Iltapäivästä pääsimme pajun raivaukseen. Edellisen asukkaan aikana Näyttämön alapihalle on istutettu pieni metsikkö jotain erikoista pajua (en tunnista lajia tarkemmin), tarkoituksena oli kuulemma testata sopiiko se hakelämmitykseen. Lämmitys pajulla on jäänyt testaamatta, joten nyt me testaamme, sopiiko se elävään pajuaitaan. Aitaa varten sahasimme 14 ranteenpaksuista tukikeppiä sekä liki 90 ohuempaa varsinaisen aidan muodostavaa pitkää keppiä. Pajut tulee säilyttää sahattua vedessä, jotta ne eivät pääsisi kuivumaan ennen istutusta.
Katemuoviin tehtiin pienet reiät, joihin pajut istutettiin. Pajuja varten maahan iskettiin ensin rautakangella tilaa -pajujen istutussyvyyden tulisi olla noin 30-50cm eli ihan pintaan niitä ei sovi vain pistellä. Aloitimme istuttamisen pystytolpista, jotka tulivat metrin välein.
Tämän jälkeen jokaiselle metrin välille iskettiin 45 asteen kulmaan kolme ohuempaa keppiä. Ja toiset samoihin kohtiin vastakkaiseen suuntaan.
Vastakkaiseen suuntaan olevat kepit pyrittiin pujottelemaan edellisten väleihin, jotta rakenne olisi tukeva. Tämän jälkeen liitoskohtia vielä vahvistettiin paalinarulla. Ajan myötä paalinarun on tarkoitus "kasvaa" pajun sisään ja hävitä näkyvistä. Sidokset voisi tehdä myös notkeilla pajunvitsoilla, mutta sellaiseen hifistelyyn meillä ei menty.
Lopuksi aita vielä tasoitettiin yläreunastaan. Pohdin kyllä jätänkö sen epätasaisen eläväksi, mutta päädyin kuitenkin leikkaamaan. Kasvaessaanhan aita kyllä ei jää tasaiseksi mistään reunastaan. Lisäksi teimme vielä talon puoleiseen päähän kaariportin taivuttamalla kahta oikein pitkää oksaa toisiaan vasten.
Nyt jää jännitettäväksi, että aukeavatko oksissa valmiiksi olleet silmut ja milloin? Olennaisempaa toki on se, että juurtuvatko pajut ja alkavatko kasvamaan vai kuolevatko ne. Jos homma onnistuu, aidan pitäisi vihertää kunnolla jo tämän kesän aikana. ja luoda kunnollinen näkösuoja tien ja pihamme välille. Postaan jatkovaiheista myöhemmin!
