Blogi on siirtynyt!

Tervetuloa uusiin maisemiin:

Craftinsane

Kiitos kaunis lukijoilleni!

Elämänpituinen näytelmä näyttämöllä alkaa olla lopuillaan. Tämä blogi on siis tullut tiensä päähän. Haluan kiittää kauniisti kaikkia lukijoita ja vakikurkkijoita -erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat aktiivisesti olleet kommenteillaan vuorovaikuttamassa blogissa.

Siirryn kirjoittamaan uutta blogia. Ulkomaiset lukijani pyysivät silloin tällöin tämän blogin tekstejä englanniksi, joten päädyin tuossa uudessa blogissani käyttämään englannin kieltä. Toivottvasti se ei kuitenkaan karkoita teitä vanhoja suomalaisia lukijoita! Eli tervetuloa kurkkaamaan, mitä jatkossa saan aikaiseksi ja millaisista materiaaleista: Craftinsane. Liittykää lukijoiksi!!

Toiveenani on, että uudelle blogille löytyisi myös uusia lukijoita (saa linkata eteenpäin!) ja siksi saatatte törmätä tuolla ajoittain myös jo tässä blogissa esittelemiini juttuihin. Toivottavasti se tuntuu mukavalta kertaukselta, eikä samojen asioiden pakkosyötöltä!

Palmusunnuntai

Palmuun vaihdoin jo mullat silloin aiemmin. Nyt on vuorossa pajunkissat -joihin ei tule multaa. Pienet noidat (joista toinen tosin oli leijona) valmistivat virpomisoksia eilen illalla ja kävivät tänään sitten virpomassa. Sulkamateriaalit on tänä päivänä melkoisen paljon parempia kuin omassa lapsuudessani. Ihastuin erityisesti mustiin sulkiin tällä kertaa!

Kevättä Olkkariin

Sain vihdoin siirretyksi joulunpunaiset kynttilät syrjään, tilalle raikasta tuoretta vihreää ja kevätkukkia! Pienissä muoviruukuissa myytäviä kevätkukkia on mahdotonta muistaa kastella niin usein kuin ne vaatisivat, joten olen kehitellyt uuden keinon pitääkseni nämä hengissä: multapaakku irti muovipurkista, vanhaan astiaan ja astia pintaan asti täyteen vettä.

Pajuaita Valkoisissaan

Lupasin syksyllä, että laitan vielä kuvaa pajuaidan kasvusta. Kyllähän se kasvoi. Ainoastaan yksi pystypuu ei versonnut kesän aikana. Mutta lehtiasussa en aidasta saanut aikaiseksi kuvaa ottaa...Talven asussa se oli kuitenkin hieno. Ja kyllä kasvun tästäkin näkee: ohuimmat piiskat yläreunassa ovat siis ensimmäisen kesän kasvu, parhaimmillaan liki puoli metriä.

Jännä nähdä kevään tullessa, millaisella vauhdilla aita alkaa nyt kasvamaan. Pitäisikin lähipäivinä perehtyä aiheeseen tarkemmin ja selvittää, milloin aitaa olisi paras leikata. Lisäksi pitäisi tietysti päättää, että mitä siitä leikataan ja kuinka paljon. Uusille lukijoille tiedoksi: Pajuaidan synnystä kerroin aikoinaan täällä.

Aurinko-Puutarha

Ihanaa, kun tuo aurinko paistaa! Eilen tuli jonkun puutarhaliikkeen kuvasto, sormet alkaa jo syyhyämään multakasoihin. Tekisi mieli tilata kaikki mahdolliset perennat kuvastosta. Pitää kuitenkin malttaa sen verran mieltä, että odottaa ensin maan paljastumista -enhän edes muista mitä kaikkea sinne multaan viime kesänä jo upotin!

Pinterestiin olen taas agitoitunut tauon jälkeen myös uudestaan. Tässä muutamia puutarhaideoita kuvakansiostani, josta löytyy myös lähteet kyseisiin kuviin.

Vähän Isompi NeuleKauluri

Tein hieman aiemmin talvella toisenkin neulekaulurin itselleni. Neuloin oikein paksulla Novitan langalla (en ikävä kyllä muista liukuvärjätyn langan nimeä -ihanat värit!) ja 7 puikoilla ainaoikein -neuletta. Kappale oli noin 70cm leveä ja saman pituinenkin. Tämän sitten lopuksi ompelin putkeksi.

Ajattelin, että käyttäisin kauluria sekä kaulalla, kuten ensimmäisessä kuvassa, että huppuna, kuten viimeisessä kuvassa. Ikäkriisini on kuitenkin sitä luokkaa, että tunnen itseni villahuppu päässä niin mummoksi, että sillä tavalla kauluria en julkisilla paikoilla kyllä päähäni pistä!

NeuleKaulus

Tein tällä viikolla itselleni neulekauluksen. Ajatuksena, että voi käyttää kaulaliinan sijasta tai sitten talvella myös sisäkäytössä avokauluksisen paidan kanssa. Neuloin kauluksen ainaoikein-neuleella 15 silmukan leveydeltä. Käytössä oli 7 koon puikot ja kahta eri lankaa päällekkäin. Helppo, mukava tekele.

Pari Lahjaideaa

Kevät tulla kolkuttelee jo vauhdilla -onneksi. Palaan pariin jouluiseen lahjaan, jotka kyllä mielestäni ovat ihan ympärivuotisiksi lahjoiksikin sopivia vaihtoehtoja.

Tavallinen Käly oli sujauttanut joulupussiimme itse tekemänsä saippuan. Saippua on siis huovutettu villan sisään. Paketointi ja viimeistely teki tästä lahjasta kauniin: saippuakulho on IKEAsta ja pitsinauha sopii loistavasti harmaaseen villaan! Mielestäni tosi hyvä lahjaidea vaikkapa tuliaisiksi mökille tai kaverille muuten vaan. Ainoa ongelma tässä tosin omasta mielestäni on, että KÄYTÄNNÖSSÄ kehon saippuoiminen tuolla villamöykyllä ei vaan TOIMI!

Itse paketoin päiväkodin tädeille ja kouluavustajille tällaiset pienet joulumuistamiset. Ideaa voisi hyvin soveltaa vaikkapa pienenä keväisenä lahjana pääsiäisen aikoihin: raikkaan väriset kynttilät pupun mallisen muotin kanssa! Ihan hauska tuliaisvieminen kahvipaketin lisäksi, vai mitä tuumitte?

Muotia ja Sanoja

Oi kuinka paljon ilahduinkaan, kun edelliseen postaukseeni tuli heti kommentteja! Ihanaa, lukijoita on vielä olemassa - ja vielä eläviä ja kommentoivia sellaisia! Antaa heti kimmoketta pitää ryhtiä yllä enemmän ja pidempään.

Luovan blogitaukoni aikana olen pari kertaa kyllä kirjoitellut toiseen blogiini, Päälauseeseen. Käykää kurkkimassa, jos kiinnostaa sanoilla ja ajatuksilla tapahtuva sarkastissävytteisempi ajatustenjulkaisu! Jatkan tuota blogia myös, mutta en millään kiivaalla tahdilla -tekstiä syntyy, kun sitä on syntyäkseen.

En ole koskaan lukenut muotiblogeja, mutta nyt alkuvuoden aikana olen päässyt perehtymään sellaiseenkin. Tutustuin äskettäin kevyesti Thing for the Bling -blogin kirjoittajaan ja siksi olen kyseistä blogiakin selannut uteliaalla mielenkiinnolla. Tällainen Kuoma-saappaisiin pukeutuva keski-ikäistynyt maalaisnainen ei oikein tuosta muodin maailmasta jaksa enää niin perustaa, mutta pakko myöntää, että onhan tuollainen nuoren pojanklopin miesten muotiin keskittyvä blogipläjäys melko kunnioitettavasti ennakkoluuloja rikkova viritelmä. Hieno homma suorastaan! Blogi löytyy täältä ja alla oleva kuva siis myös napattu sieltä!

Ryhdistäydy nainen, Ryhdistäydy!

Huomasin tällä viikolla, että elämässäni on yksi viikoittainen kohokohta ja se on Voice of Finland perjantaisin. Millään lailla ohjelmaa huonoksi arvioimatta olen sitä mieltä, että minun on aika ryhdistäytyä. Miksi olen taas kerran päästänyt käsistäni liukumaan sellaiset arjen pienet tekemiset, kuten bloggauksen, joka kuitenkin tuottaa minulle pientä iloa ja innostusta?

Kevään auringon pilkahdellessa, saatan jopa onnistua ryhtiliikkeessäni...Auringon paistaessa sisään likaisista ikkunoista, alkaa kummasti tehdä mieli uusia verhoja tai edes yhtä vihreää tyynyä sohvan nurkkaan. Blogattavaa siis olisi varmasti.

Tällaisia joulukukkatervehdyksiä annoin muutamalle tutulle. Niistäkään en JOULUN tienoilla blogannut, mutta kuka sanoo, että hyasintti olisi pelkästään joulun kukka? Sopiihan tuo tähän maaliskuiseen bloggaamiseenkin:

Hyasintin laitoin pestyyn hillopurkkiin ihan veteen (hyasintti ei tarvitse välttämättä multaa mukaansa selvitäkseen joulun yli). Ympärille kääräisin tuohta, jonka olin ensin uittanut vedessä pehmeäksi ja sitten vain juuttinarulla kiinni ja koristenauhoja ympärille. Vastaavaa koristelua voisi hyvin kokeilla myös tulppaaninippuun pääsiäisen aikoihin!

Arvonta Suoritettu

Pikaisen arvonnan voittaja on:

PIRJO


Onnittelut! Laitatko osoitteesi tulemaan sähköpostiini: leena.p.heiskanen@gmail.com

Hyviä ehdotuksia tuli, kiitos niistä kaikista! Pitää käydä varmaan ostamassa itsellekin tuollainen metallisydän, jotta pääsee kokeilemaan ideoista mehukkaimpia!

Pikainen Jouluarvonta 17-19.12.2011

Kävin tänään paikallisessa sisustusliikkeessä ja käteen tarttui harmaa metallinen joulusydän (halkaisija noin 25-30cm) arvottavaksi vielä ennen joulua blogissani.

Arvontaan osallistut yhdellä arvalla, kun kommentoit tähän postaukseen ideoimalla jotain uutta (sellaista, mitä edelliset eivät ole vielä maininneet!) kaikkiin kolmeen kysymykseen:

1. Mihin sydänkoristeen voisi jouluna ripustaa?
2. Miten koristetta voisi tuunata jouluksi?
3. Miten koristetta voisi tuunata johonkin toiseen vuodenaikaan/juhlaan?

Lisäarvan saat, jos olet blogini lukija. Mainitse se myös kommentissasi!

Arvonta suoritetaan 19.12. klo 22.00. Siihen mennessä kommentoineet osallistuvat siis arvontaan. Jos voittaja toimittaa välittömästi samana päivänä osoitteensa tänne suuntaan, ehtii palkinto todennäköisesti jouluksi vielä perille.

Arvontaa saa mainostaa myös muissa blogeissa ilman erillistä kysymistä:)

Ilahduttavaa Designia

Olen ollut todella tykästynyt Iittalan Kastehelmi-astioihin ja sarjan punainen kynttilätuikku on ihan yhtä tykättävä. Kaunis ja ihanan värinen! En ole koskaan oikein tykännyt niistä Kivi-tuikuista -jännä että Kastehelmillä samasta kiposta tulee niin eri näköinen.

Toinen ilahduttava uutuus on äitiyspakkauslaatikoiden päällisen uudistaminen. Kela järjesti äskettäin uudistuskilpailun ja voittajaksi valittiin Johanna Öst Häggblomin Sukupuu. Aivan nerokas idea lisätä sukupuun täyttämismahdollisuus äitiyspakkauksen pintaan! Laatikko on hyvin kestävä ja varmaan aika monessa perheessä kestää äidiltä tyttärelle ja ehkä vielä pidempäänkin. Kiva paikka säilyttää vanhoja aarteita ja siinä yhteydessä sukupuun tietoja.

PääLause

Kaverini ovat useaan otteeseen pyytäneet minua aloittamaan blogin, joka keskittyisi kirjaimiin, sanoihin, lauseisiin ja ajatuksiini. Niitähän minulla kun sattuu riittämään ja toiset pitävät jostain syystä verbaliikkaani jopa ajoittain antoisan humoristisenakin (?).

Tässäkin blogissa olen joskus saanut kiitosta sanojen yhteen liittämisestä, joten ehkä teistäkin joku on halukas tutustumaan ajatusblogiini, jonka nyt sitten kaverien pyynnöstä aloitin. Mikäs siinä: olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja ei välttämättä ole hassumpi ajatus tuhlata hieman levotonta ja luovaa energiaani näppäimistöön. Tässä Näyttämön-blogissa kun harvoin innostun verbaliikan kanssa sen kummemmin leikkimään, tämä on muita elämänlajeja varten.

Uuden blogin tyylilaji on määrittelemätön, mutta välillä varmasti sarkastinen, ironinen ja myös huumorissaan hyvän maun rajapyykillä heiluva. Ihan tiukimman pipon omaavat, voivat varmasti jättää siis koko blogin edes kurkkaamatta, mutta teille muille: PääLause, tervetuloa!

Kylpyhuone

Blogin vanhat lukijat muistavat missä fiiliksissä Näyttämöllä oltiin vuosi sitten, kun paukkupakkasissa kuljettiin ulkohuussiin, juoksevaa vettä ei ollut ja toive remontin päättymisestä oli vielä näkymättömissä...

Iso kylpyhuone- ja wc-remontti saatiin viimein maaliskuussa valmiiksi ja olen siitä asti luvannut lopputulosta kuvata. Nyt VIHDOIN sain projektin aikaiseksi. Esittelyssä siis entinen sauna, pesutila ja wc -nykyinen kodinhoitotila, suihku ja wc. Olemme olleet lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä ja juuri mitään motkottamisen aihetta ei ole löytynyt!

Postaan kylpyhuoneesta kahdessa eri osassa. Tässä ensimmäisessä hieman tunnelmakuvia ja kuvia yleisilmeestä. Toisessa vähän vähemmän romanttisia käytännön ratkaisuja, joista myös selitykset.

Pienen Pojan Synttärikakut

Tein 4-vuotissynttäreille kaksi täytekakkua. En ole kehittynyt taidoissani vieläkään riittävästi: ideani ovat loistavia, mutta en ole koskaan toteutukseen tyytyväinen. Haluaisin siistimmän ja viimeistellymmän lopputuloksen, mutta en vain osaa. Vielä.

Juhlija (ja juhlijan äiti) olivat kuitenkin käsittääkseni ihan tyytyväisiä kakkuihin, mikä tietysti on tärkeintä.

Toinen kakku oli nougat-mango-täytteinen suklaakakku. Kuorrutuksen suklaa"mudassa" oli vähän tepastellut munasta kuoriutunut tyrannosaurus.

Toisessa kakussakin käytin muovieläimiä koristeena. Maatilan elukat tepastelivat mustikkarahkatäytteisellä kermakakulla -kerman värjäsin vihreällä nestemäisellä karamellivärillä.

PaljasteluTunnustus

Olen ennenkin myöntänyt olevani henkinen itsenipaljastelija -narsisti rakastaa kertoa itsestään, jopa omituisuuksistaan. Susannan Työhuoneella on arvonta, joka vaatii viiden oman omituisuuden jakamista, joten ei kun menoksi!

Hyvänen aika, eihän tämä olekaan niin helppoa kuin kuvittelin! Pidän itseäni kyllä hyvin omituisena, mutta mitkä viisi piirrettä sieltä nyt erottuisi oikein muista omituisuuksista!

1. Sarja: ruokaomituisuudet. Syön viilin aina kaakaon kanssa, laitan myös corn flakesien päälle kaakaota. Pinaattiletuille sopii sokeri tai makea hillo (ei siis puolukkahillo, joka on aika kamalaa) ja kaupan makaronilaatikko on hyvää kylmänä. Syön nuudeleita raakana ja lempiruokaani on (yhä, ikääntymisestä huolimatta) voimakaronit ketsupin kanssa. En tee koskaan ruokaa, vaikka olen äiti ja kodissamme syödään lämmin ruoka päivittäin.

2. Sarja: naisomituisuudet. En käytä mitään ihonhoitotuotteita (paitsi kosteusrasvaa). En käytä juuri koskaan käsilaukkua (vaikka niitä keräilenkin ja ihailen:). En motkota sukista lattialla, enkä vessanpöntön kansista.

3. Sarja: uniomituisuudet. En meinaa herätä aamuisin millään ilveellä. On ihan sama, olenko nukkunut kolme tuntia vai kolmetoista tuntia, herääminen on aina aivan yhtä vaikeaa. Aamulla on soimassa kolme herätyskelloa, kaksi kännykkää ja Tavallisen Poika usein soittaa puhelimiini noin 5 kertaa ennen heräämistäni. Olen myös äärimmäisen kiukkuinen herätessäni. Aina. Hyvät unenlahjani sijoittuvat vain aamuun -esimerkiksi junassa tai autossa en saa koskaan unen päästä kiinni.

4. Sarja: allergiaomituisuudet. Olen ehkä allergisin ihminen lähipiirissäni. Siitä huolimatta meillä on kaksi koiraa, kissa ja muita elukoita. Minun on todella vaikea suhtautua ihmisiin, jotka nostavat allergiansa (tai lapsensa pienet ihottumat) joka käänteessä esille ja huomionarvoiseksi asiaksi. Laktoosi-intoleranssin kanssa olen samanlainen piereskelevä kyynikko.

5. Sarja: hajamielisyysomituisuus. Olen maailman saamattomin ja hajamielisin ihminen. Jos en olisi tämän ikäinen, epäilisin itselläni vakavaa jokaisen aivolohkon käsittävää dementiaa... Kaikki tavarani ovat jatkuvasti hukassa, kaikki tekemiseni jatkuvasti kesken ja rempallaan. Lupaan asioita, joita en pysty pitämään, vaikka yritykseni on ajatuksen tasolla kova.

6. Sarja: tekninenomituisuus. En käytä puhelinta. Minulla on kaksi puhelinta, mutta en käytä kumpaakaan kuin pakollisiin puheluihin, joita ei voi hoitaa muuten (jotkut välttämättömät työasiat). En vastaa puhelimeen ja lähipiirini tietää sen. Yleensä puhelimet ovat vielä kaiken lisäksi hukassakin, joten jos vaikka haluaisinkin vastata, en pystyisi. En käytännössä koskaan soita kavereille, vaan pidän yhteyttä naamakirjan kautta.

No tulihan niitä yksi ylimääräinenkin, kun aloin ajatella! :D

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Aku Ankka täytti eilen 60 vuotta. Juhlimisen arvoisia asioita molemmat -Suomi hieman vanhempi. Tarjan aikana en päässyt linnan juhliin, mutta yritetään vielä kovemmin seuraavan residentin aikana. Omat juhlat juhlittiin uutena vuotena 9 vuotta sitten: Tuomari Kontia vihki meidät avioliittoon Luostotunturilla.

Juhlapäivän kunniaksi laitan muutaman kuvan viikonloppuna asettelemistani kaamosvaloista (tämä EI siis ole joulupostaus :D):

Molemmat ihanat lasimaljat ovat mummon perintöä. Tosi kauniita katsella, mutta äärimmäisen epäkäytännöllisiä tarkoilukäytössä, koska vaativat sitten pesussa koko tiskikoneen itselleen (minähän en käsin tiskejä pese!). Koristeena siis kätevämpiä ja mielestäni valojen kanssa aika kauniita.

Perinteiseen taloon sopii perinteiset kyntteliköt. Itse pidän enemmän näistä suorista kuin pyramidin mallisista. Nyt kynttelikköjä riittää kahteen ikkunaan, tarkoituksena olisi laittaa tuollaiset talon jokaiseen seitsemään ikkunaan.

Kuumailmapalloja Marraskuun Illassa

Eräs opiskelijani järjesti muille opiskelijoille askarteluillan, jossa opetettiin Guatemalalaisten kuumailmapallojen tekemistä. Osallistuimme iltaan Prinsessa Ruusunmarjan kanssa.

Kuumailmapallot valmistettiin 12 kokonaisesta silkkipaperiarkista (mahdollista myös sanomalehdestä). Kunkin pallon sisään tuli rautalankahäkkyrä, johon kiinnitettiin steariiniin upotettu flanellipala. Sytyttämällä tämä flanellipala, pallo alkaa keräämään sisäänsä ilmaa ja nousee vähitellen ilmaan.

Upeat valoilmiöt täyttivät Itä-Uusmaalaisen marraskuisen taivaan -osa hieman pidemmän, osa vähemmän aikaa. Pisin lentomatka oli useamman kilometrin! Täysin paloturvallisesta pikkulasten leikistä tässä ei ole kyse...sekin osoittautui illan kuluessa. Mutta äärimmäisen hieno kokemus ja loistava yhdessä tekemisen fiilis!

Joulu Lähestyy (uhkaavasti?)

Meillä oli jättänyt tonttu viestin rappusiin. Siinä luki: terve olen tontu asun aitasa tervesin tontu. Joulu on ihan varmasti siis lähellä! Ja kyllähän sen huomaa.

Ajattelin kaivella tänään esiin kyntteliköt. Siitä tunnistaa meillä yleensä joulunodotuksen ajan. Toinen merkki on joulukaktuksen hillitön kukinta (uskomattoman kiitollinen kukka vuodesta toiseen!) ja sitten tietysti elävät kynttilät, jotka tosin eivät elä, kun en ikinä muista niitä sytyttää....

Kynttilät olohuoneessa vaihtuivat valkoisiin ja punaisiin. Ostin viimeiseltä kyläkirpparilta kolme lisää Festivo-kynttilänjalkoja rentoon hintaan 8e/kpl. Takana näkyvän öljylampun ostin samalla kertaa myös, hinta oli vielä huikeampi 1e!

Keittiöön vaihdoimme kattolampun kesällä, kun erittäin mieleinen metallinen retrolamppu lähes tulkoon käveli vastaani. Se sopii hyvin jouluiseen kotiinkin:

Lapsille on tänä jouluna Tavallisen Tytön ja Tavallisen Äidin yhteistyönä viestikalenteri. Aamulla kalenterista löytyy tontun jättämä viesti, joka johdattaa kirkassilmäiset pienen yllätyspussin luokse. Skippasin suosiolla PetShop ja Lego-kalenterit, vaikka lapset niistä viimeksi tykkäsivätkin -jotain vähän erilaista nyt, kun mummi kerran oli pussukat reippaasti valmiiksi paketoinut!

En minä joulua niin kovasti odota. Kaupallisuus ahdistaa joka joulu enemmän. Mutta tällaista pientä on kiva kodissa huomioida ja valoista pidän kovasti tässä pimeän keskellä. Niille lukijoille, jotka ovat päivityksiäni kaivanneet, yritän antaa pienen pikkujoululahjan: tiheämpään uusiutuvat päivitykset. Kuvakansioni olisivat NIIN täynnä kaikkea mukavaa jaettavaa. Kaikkea muuta kuin jouluista, ehkä tästä blogista voisikin tulla pakopaikkasi kaikesta blogistanin jouluidyllistä ja -ähkystä?