31.10.2011

Syksy Kartanolla

Syksy on ollut sateinen, mutta siitä huolimatta tähän syksyyn on sisältynyt enemmän aurinkoisia päiviä kuin moneen vuoteen! Luulin aina, etten koskaan löytäisi työtä, josta pitäisin. Nyt alan epäilemään, että olen ollut väärässä. Ehkä niitä töitä on vähän, mutta niitä kuitenkin on!

Aloitin heinäkuun alussa työt sivareiden koulutusvastaavana Väkivallan ennaltaehkäisyn koulutusohjelmassa. Nautin työstäni aivan suunnattomasti! Monien ahdistavien vuosien jälkeen on ihana aamulla tulla töihin ilman minkäänlaista pelkoa, ahdistusta tai huonouden tunnetta. Pidän työstäni ja alan vähitellen uskomaan, että minustakin pidetään.

Nuoret miehet ovat aivan äärettömän sympaattisia ja motivoituneita opetettavia ja päivät heidän kanssaan ovat todella hauskoja! Minulle on myös merkitystä sillä, millainen työympäristöni on ja nyt ei kyllä todellakaan ole puitteissa valittamista! Työpaikkani on vanha kartanoalue, joka on museoviraston suojeluksessa. Alueella sijaitsee vanha päärakennus, isot navetat, työrakennuksia sekä funkkis- ja 50-luvun tyylisiä kerrostaloja. Kartano on järven rannalla ja hyvin hoidetun puutarhapuiston sisällä. Ei tällaisessa paikassa voi olla huonolla tuulella!











30.10.2011

Aika on Kultaa -tai Muovia?

Lokakuu alkaa olla huipussaan, kelloja on väännelty ja marraskuu iskee päälle. Syksy on ollut harvinaisen lämmin, mutta myös varsin sateinen. Oma työni kulkee hyvin kärjistetysti kuukauden mittaisissa sykleissä ja tuntuu että yksi kuukausi hujahtaa ohi aina mahdottoman nopeasti!

Olen niitä ihmisiä, joille aikatauluista kiinni pitäminen on aina ollut varsin hankalaa. Ja joka tekee kaiken viime tipassa...Kun syksy, pimeä ja raukeus iskee päälle, olen entistä enemmän sekaisin tarkoista ajoituksista. Törmäsin Allersin joululehdessä mielenkiintoiseen kellodesigniin ja päätin pyrkiä tällaisen sympaattisen sipulin avulla parantamaan tapojani:


Pitkän hakemisen jälkeen taskukellot löytyivät myynnissä täältä. Ihania kelloja! Nikkeliallergisena olen kärsinyt aina kellotaulujen kutinasta rannetta vasten ja nyt sorruin sitten tilaamaan vielä tuon kirkkaanpunaisen taskunauriin lisäksi silikonisen rannekellonkin. Lilan, jolle vaihtorannekkeena petroolinvärisen.


Eihän tämä minua tarkemmaksi aikatauluista tee, mutta aina on hyvä keksiä tekosyitä houkuttelevalle shoppailulle!

19.10.2011

Pieniä Kysymyksiä Pienestä Elämästä


Susannan Työhuoneen Susannan kanssa pyörittelimme haastetta edestakaisin, kunnes se sai nykyisen muotonsa. Susanna vastasi ensin ja heitti haasteen minulle takaisin -siispä vastaamaan!

1. Käsityösi, josta olet ylpein. Liitä mukaan kuva.


Olen aina ihan kamalan ylpeä jokaisesta työstäni, jonka saan valmiiksi -valmistuminen ei ole tällä luonteella suinkaan päivänselvä asia. Kuinka paljon olenkaan aloittanut ja kuinka vähän lopettanut...Teen paljon juuri tästä syystä pikkutöitä, suurempien edessä lannistun jo ennen kunnolla alkuun pääsemistäkään. Voisin siis esitellä joka ainoan työni.

Ehkä kuitenkin rakkain ja tärkein käsityöni on ollut itse tuskalla ja vaivalla vääntämäni hääpuku. Olin sopinut ennen häitä silloisen puolituttuni kanssa, että hän piirtää pukuun kaavat ja auttaa myös ompelussa. Jostain syystä suunnitelmat menivät täysin mönkään ja löysin itseni liian myöhään tilanteesta ilman hääpukua, ilman kaavoja ja ilman niiden tekijää. Sain paikallisen ompelijan tekemään minulle kaavat, jotka onnistuivatkin hyvin. Mutta puvun ompelu jäi yksinäiseksi tehtäväkseni. Sain puvun ommeltua valmiiksi juuri ajoissa ja se onnistuikin yllättävän hyvin. Viimeisessä silityksessä poltin raudalla hameosaan ison jäljen...ja itkin. Onneksi kukkakauppias kuitenkin pelasti minut tästäkin pulasta; pukuuni tehtiin kukkalaite, joka peitti tuon palojäljen. Se oli kaunis, kuten häätilaisuuskin.

Säilytin pukuani häiden jälkeen asuntomme vaatekaapin päällä pukupussissa. Haaveissani oli, että värjään luonnonsilkin toisella värillä, jolloin voin käyttää pukua myöhemmin juhlapukuna. Muutimme asunnosta pois ja puku unohtui kaapin päälle. Muistin puvun vasta PIITKÄN ajan kuluttua ja kyselin asunnosta sen perään, mutta puku oli hävinnyt salatuille teilleen. Minua harmitti ja harmittaa edelleen. Toisaalta olen helpottunut; puvulla on paikkansa, eikä minun tarvitse siitä nyt huolehtia. Olen yhä naimisissa, vaikka puku onkin hukassa:)

Kuvaa puvusta minulla ei tähän hätään ole, koska 2002 vuonna emme omistaneet vielä digikameraa. Laitan kuvan puvusta kuitenkin myöhemmin nähtäville, jos saan jonkun kuvan skannatuksi. Sopiiko?

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.

Olen kiinnostunut arkkitehtuurista ja Rakastan vanhoja rakennuksia. Olen erityisen viehättynyt autioituneista taloista, surullinen niiden kohtalosta. Rakennussuosikkini on vanha Komendantin Talo. Alla yksi kuva -lisää kuvia löytyy Kaunis Tarina -blogistani, jossa esittelen muitakin wanhoja taloja.


3. Laulu, joka koskettaa sinua. Liitä linkki tai sanoitus.

Kehitellessäni näitä haastekysymyksiä, en tullut ajatelleeksi, että itsekin joutuisin niihin vastaamaan! Näitä lauluja on niin paljon. Kuuntelen musiikissa ennen kaikkea sanoituksia, on paljon lauluja, joiden sanoitukset koskettavat minua. Valitsen tähän kuitenkin sen kaikista kauneimman:

http://www.youtube.com/watch?v=gVppceNO7uE

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Koen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että koen itseni perhettäni, miestäni ja lapsiani sekä heidän tarpeitaan ajatellen liian itsekkääksi. En osaa huomioida riittävästi muita ja jakaa aikaani muille oikealla tavalla.
Olen myös äärimmäisen rutiininomaisekotityönvastainen henkilö (kaikesta kotoilusta huolimatta) ja toivoisin olevani reippaampi ja jaksavani enemmän sellaisia asioita, jotka naisen on hyvä kodissa hoitaa.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Nautin monesta asiasta arjessani. Ehkä eniten huumorista, jonka avulla myös muista asioista nauttiminen on vielä hauskempaa! Lasten sutkautukset ja elämän tulkitseminen on loistavaa seurattavaa -toisaalta heidän vilpitön rakastaminen äärimmäisen arvostettavaa. Arvostan myös pysyvää parisuhdetta ja pysyvää kotitilannetta, jotka tuovat levottomaan mieleeni tasapainoa. Olen vihdoin myös löytänyt työn, josta nautin aidosti -tästä muistan iloita joka päivä!


Laitan haasteen eteenpäin kaikille, jotka osallistuivat edelliseen MaMaan, kiitoksena osallistumisesta:

Kotipesän Magdaleena
VMSomakopan Virpi
Hääräämön Laura
White & Bluen Kotiäiti
Piuzan Torin Piuza (?)
Hurlumin Kokox

17.10.2011

Ulf Pentunen



Olemme löytäneet vihdoin Sudelle mielestämme sopivan kaverin. Saanen esitellä viiden viikon kuluttua meille muuttavan uuden perheenjäsenemme -näissä kuvissa neliviikkoisen- herra Ulf Pentusen:




MaMa 10: Be Featured

Kymmenes MaMa on ohi ja osallistujia oli pitkän tauon jälkeen mukavasti. Kiitos kaikille osallistujille ja kaikille äänestäjille myös! Osallistuneet työt ja haasteen aihehan löytyvät täältä.

Kymmenennestä MaMa-haasteesta nostan esiin erityiseen esittelyyn kaksi raadin mielestä ansiokkainta työtä, joista ensimmäinen sai myös eniten lukijaääniä:


1. VMSomakopan Käsilaukku


Ennen


Ja jälkeen


Raadin kommentti: Loistava muodonmuutos käyttökelvottomasta laukusta aivan uudeksi ja ehommaksi! Ennakkoluuloton korjausmateriaalin valinta -aina esinettä ei tarvitse korjata entiselleen.


2. Hurlumin Jakkara

Ennen


Ja jälkeen


Raadin kommentti:
Kymmenennen MaMan tehtävänannossa peräänkuulutettiin entisten aikojen käsityö- ja korjaustaitoja. Tämä korjausprojekti on kirjaimellinen esimerkki äärimmilleen viedystä huolellisuudesta, joka kadottaa entisen rikkinäisen esineen täysin näkyvistä!

10.10.2011

Osallistukaa MaMaan!



Vielä on viikko aikaa osallistua MaMaan korjaamalla jotain ennaltanäkemättömän upeasti!

Käykää myös katsomassa kyseisestä linkistä (yllä oleva laatikko) löytyvät jo osallistuneet työt ja äänestäkää sieltä suosikkianne (voi äänestää useampaakin)!

8.10.2011

Kauppatori

Kävimme pari viikkoa sitten ohikulkukävelyllä Helsingin Kauppatorilla. Suklaa-Prinssillä oli pokkarikamera mukana. Seuraava kuvakokoelma on siis Kauppatori 5-vuotiaan taiteiljan ikuistamana. Kuvia ei ole muokattu mitenkään.













7.10.2011

Vauvan Tumppuset

Ystäväpariskunta sai äskettäin esikoisensa: pienen, suloisen poikavauvan. Olimme lähdössä toissalauantaina vauvaa ja vanhempia onnittelemaan. Perjantaina sovimme Tavallisen Pojan kanssa, että koukkaamme Helsinkiin Loviisalaisen lastenvaateliikkeen kautta, jotta saamme ostettua jonkin pienen tuliaisen vauvalle. Perjantai-iltana kuitenkin aloin vielä pohdiskelemaan, että olisi sittenkin mukavampi antaa jotain itsetehtyä. Söpöt peukalottomat tumput valmistuivat paksusta langasta virkkaamalla hetkessä ja uskon että vanhempienkin mielestä se oli mukavampi lahja kuin kaupasta ostettu (ainakin toivon niin).

3.10.2011

Makujen Maailma on Iloinen Asia

Meillä on kaikilla makumme. Leikkautin eilen Tavallisen Pojalla irokeesin päähäni, kun kyllästyin lainehtivaan mummotukkaani, jota ei saanut kuriin millään. Monen mielestä extra-paksu, luonnonkihara ja tumma hiuskuontaloni on upea -omasta mielestäni se vaan korostaa kamalalla tavalla vanhenemistani. Olen siis kriisissä, enkä yritäkään peitellä sitä tosiasiaa.

Keesi on myös kamala. Tekonuorekas ja äärimmäisen typerä veto -haluaako joku oikeasti näyttää Vilma Schlizewskiltä? Otsarypyt tulevat esiin kuin vuoret autiomaasta ja näytän munapäältä. Keesi nyt kuitenkin päässä on , eikä sitä hetkessä pois saa. Ellei halua kaljua tai millisiiliä. Luultavasti totun tähän aika nopeasti. Työskentelen tällä hetkellä paikassa, jossa ihmisten ja tyylien kirjo on mahdottoman laaja ja se toisaalta mahdollistaa itsellekin tällaisia rajanylityskokeiluja -luokanopettajana en ehkä olisi ensimmäisenä ollut keesiä leikkaamassa.

On ollut hauskaa tänään seurata työkavereiden ilmeitä ja kommentteja asiasta. "Kyllä sä olet rohkea" -kommentinhan voi tulkita eleiden tasolla myös lyhyesti ja ytimekkäästi: "Jär-kyt-tä-vää!". Pidän siitä, että ihmisillä on erilaisia makuja ja mielestäni sen saisi sanoa ääneenkin, jos tuntuu siltä. Minulle on ihan sama, pitääkö joku toinen minun tyylistäni vai ei. Itse olen itseni ankarin ja ennen kaikkea tylyin arvostelija joka tapauksessa.

Mielipiteellä ja suvaitsemattomuudella on eronsa. Minä voin suoraan sanoa, että seuraavassa kuvassa olevat kengät ovat muotoilultaan järkyttävän rumat. Ja seuraavat taas ihanan symppikset. Uskomatonta millaisen eron voi näppärä ja vähän vähemmän näppärä muotoilija saada samantyylisiin kenkiin....(ja jos sinulla on ihan kummat vaan kengät, olet aivan yhtä tervetullut jatkossakin blogiini -tosin noista toisista saatan olla hieman enemmän kateellinen)


1.10.2011

Kymmenes kerta toden sanoo: Nyt MaMaillaan!

Kesätauko on ohi ja nyt on korkea aika saada MaMailu käyntiin. Ai mikä MaMa? Lukaisepa täältä. Tämän blogin historian kymmenes MaMa ja kaikista suurin osallistujamäärä tulossa, vai mitä? :)

Päivänpesän Katja esitteli äskettäin blogissaan korinkorjausprojektinsa. Nerokasta. Rikki menneen kahvan tilalle uusi ja persoonallinen kahva!



Ihailen kierrätystä siinä muodossaan, kun siitä todella on aidosti hyötyä! Ihailen myös tuunausta silloin, kun sitä tehdään esineen käyttökelpoisuuden parantamiseksi, eikä vain pelkästään tuunaamisen vuoksi. Ja mikä perinteinen käsityö on kierrätyksen ja tuunaamisen ideologiaa parhaimmillaan hyödyntävä: KORJAAMINEN!

Ennen kaikki osasivat korjata rikki menneen tavaran, esineen tai vaatteen. Nykyään tuo perinteinen kansantaide on katoamassa: korjata ei muka kannata, kun halvemmalla saa uutta. Voisimme yhdessä osoittaa, että kannattaahan toki korjata! Jos korjaaminen ei ehkä ole minuuttiaikataulussa elävälle ihmiselle ajallisesti järkevää tai senttibudjettia tarkkailevalle kuluttajalle fiksua, ei se silti poista sitä tosiasiaa, että itse korjattu tuote on paljon arvokkaampi ja mielekkäämpi kuin uusi ostettu.

Osaatko korjata? Osaatko tehdä rikkonaisesta tavarasta korjaamalla ehjän ja ehkä vielä entistä kauniimman? Näytä minulle, näytä itsellesi ja näytä muille! Tässä siis MaMa 10 aihe:




Kun haluat osallistua MaMa -haasteeseen, lue seuraavat ohjeet huolella.

1. Korjaa haasteen mukaisesti joku rikki mennyt tuote.

2. Materiaalit tuotteeseen tulee olla omista Mahdottoman suurista Materiaalivarannoista (tätä varten ei saa siis ostaa uutta materiaalia!).

3. Tuote saa olla iso tai pieni, kova tai pehmeä, minuutissa tehty tai kahdessa viikossa tehty. Tekniikka on vapaa. Korjausprosessi voi olla helppo tai vaikea -mitä inspiroivampi ja mielikuvituksellisempi, sen parempi!

4. Korjauksen tulee olla siis uusi, ei viime viikolla tai viime vuonna tehty.

Mitä sitten, kun korjausprojekti on valmis ja tuote jälleen käyttökelpoinen ja ehjä?

1. Kuvaa tuotteesi ja kirjoita korjausprosessista uusi, hyvin kuvaileva ja mielenkiintoinen postaus blogiisi.

2. Mainitse postauksessasi myös MaMa-haasteen alkuperä linkityksineen (yllä olevaa linkillistä haastekuvaa saa vapaasti käyttää). Blogini ylälaidassa olevalla MaMa-sivulla on myös MaMa-haasteen nappi siirrettäväksi blogisi sivulaitaan!

3. Tule takaisin tähän minun haaste-postaukseen ja linkitä tuo edellä mainittu oman blogisi tuotepostaus alle.

Huom! Käytä TUOTTEEN NIMEÄ, ÄLÄ OMAA NIMEÄSI (tai blogisi nimeä)! esim. EI: "Leena" tai EI: "Leenan haaste"tai EI: "37 tuntia vuorokaudessa", vaan KYLLÄ: "Tuunattu jakkara". Linkityksen tulee tapahtua nimenomaiseen postaukseesi, EI blogisi etusivuun. Älä käytä postauksen otsikossa tai tuotteen nimessä ääkkösiä, ne eivät aina toimi linkytoolsissa! Poistan linkitykset, jotka eivät ole ohjeiden mukaisia.

Huom! Linkitys on mahdollista sunnuntai-iltaan 16.10 klo 20.00 asti!

Onnea matkaan ja etukäteen jo suuri kiitos osallistujille!

Muista käydä ihailemassa myös muiden töitä linkeistä alla! Raadin valitsemat Parhaat Työt esitellään erityisesti Be Featured-postauksessa viimeistään maanantaina 17.10. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa raadin ohella: äänestä suosikkiMaMaasi!

Jos et halua osallistua tällä kertaa, seuraavan haasteen aihe julkaistaan reilun kahden viikon kuluttua! Tervetuloa silloin osallistumaan!


Related Posts with Thumbnails