30.6.2011

Tyylikäs Koti

Kävin eilen ensimmäistä kertaa ystäväni ja perheensä uudessa kodissa. Talo ei ole uusi, vaan rakennettu ja laajennettu useaan eri otteeseen -ensimmäinen osa 50-luvulla. Ystäväni perhe on rempannut osaa talosta valmiiksi, osa on vielä kesken ja osa odottaa vielä remonttia. Talossa on tyylikäs ja kotoisa tunnelma, johon ihastuin kovasti. Sisustuksessa on yhdistelty hyvällä maulla funkkista, 50-lukua, 70-lukua ja nykyaikaa. Värimaailma on harmoninen ja rauhallinen, mustaa ja valkoista, vihreää ja sinistä sekä efektivärejä. Ihailuani ei yhtään vähennä se, että talon remontissa on tehty melkoinen työmäärä ja paljolti vielä talon oman väen ansiosta! 

Heti sisään tullessa aulassa on wc, jonka pyöreä seinä on päällystetty iki-ihanalla vanhanaikaisella lakatulla paneelilla.

Olohuoneen sohvat ovat retrot, vaikka uustuotantoa. Seinällä oleva string-tyylinen hylly löytyi talon vaatehuoneesta. Olohuoneen pallolamput ovat vanhoja -niitä on kerätty aikojen saatossa toreilta ja turuilta.

Olohuoneen upea, linjakas takka on pariskunnan itsensä suunnittelema. Mustat eläväpintaiset laatat ovat Pukkilan mallistosta.

Kirjahylly tehtiin vanhaan porrasaukkoon, kun yläkerran portaikko siirrettiin toiseen huoneeseen. Olohuoneen värimaailmaa on sovitettu taulun väreihin.


Keittiön pöytälevy on maalattu mustaksi. Sohva on patinoitunut ja kulunut, mutta sopii täydellisesti talon tunnelmaan, kuten siniset pinnatuolitkin. Hienot raidalliset ja huurrelasiset lamput ovat Billnäsin Rakennusapteekista.

Kodissa on hyvin maltillisesti pientä sisustusesineistöä ja rakenteellisia yksityiskohtia, jotka kaikki näyttäisivät olevan huolella harkittuja ja kokonaisuuteen sopivassa määrin uppoavia.







27.6.2011

Piilokuva ja Tärkeää Kärmesinfoa

Postausta editoitu yhteiskuntakelvollisemmaksi 28.6. klo 10.00!


Mitä ylimääräistä on Näyttämön puutarhakuvassa?



Kyseessä on kurja rantakäärme, josta kissa ei pitänyt, enkä liioin minä! Pihamme on kyyrunsasta aluetta ja kyitä näkyi viime kesänä pihapiirissäkin -ei kovin toivottu vieras. Tästä syystä en näitä muitakaan, vähemmän vaarallisia, käärmeitä toivota kovin innokkaana tervetulleeksi puutarhaamme luikertelemaan.

Kaisa kommenteissa valaisi minua viisaana käärmeiden rauhoituksesta. Uutta tietoa, jonka ajattelin siirtää tähän (alla), koska kuvittelen etten ole ollut ainoa täysin sivistymätön tuossa asiassa! Kannattaa katsoa, mikä luikertelija pihassa on, ennen kuin tekee mitään harkitsematonta. Ei ole aivan yhdentekevää listiikö kyyn vai kangaskäärmeen...jälkimmäisiä tosin onneksi on luonnossa vain Ahvenanmaalla! (voisikohan kyytkin siirtää sinne? :P) Nettiä googlettamalla löysin muuten vinkin, että rantakäärmeen ja kyyn erottaa helposti katsomalla niitä silmiin. Joten siitä vaan tuijottelemaan ja katsekontaktia luomaan -omalla kohdallani joudun ehkä hieman vielä harjoittelemaan ennen kuin tuo muuttuu aivan luontevaksi!

Muiden kuin 1 ja 2 §:ssä mainitun ja metsästyslain (615/1993) 5 §:ssä lueteltuihin riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin eläimiin kuulumattoman nisäkkään ja linnun ohjeellinen arvo määräytyy sen luettelossa mainitun sukulaislajin korkeimman arvon perusteella. Arvosta tulee pyytää alueellisen ympäristökeskuksen lausunto.

Rauhoitetut matelijat

kangaskäärme (Coronella austriaca) 2523 €

rantakäärme (Natrix natrix) 252 €

sisilisko (Lacerta vivipara) 17 €

vaskitsa (Anguis fragilis) 202 €

Voffelit

Sain äskettäin vaihdetuksi muutaman perennan vohvelirautaan. Vohvelit ovat minulle niitä nostalgia-asioita, jotka liittyvät lapsuuteen, joka oli hyvä. Olen huomannut viime aikoina alkaneeni kerätä ympärilleni yhä enemmän näitä nostalgia-asioita. Keski-ikäistymistä, ei mitään sen vakavampaa.

RAPEAT VOHVELIT

2 vatkattua munaa
1dl sokeria
hieman suolaa
hieman enemmän vanilliinisokeria
5dl maitoa (punaista hylaa suosittelen)
7dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
100g sulatettua voita

Sekoita ainekset keskenään.

Pari hyväksi havaittua vohvelivinkkiä:
  • paistamisessa kannattaa käyttää juoksevaa kasviöljyvalmistetta, jonka saa ruiskattua suoraan pullosta raudalle. Kummempaa levittämistä rasva ei vaadi, ainoastaan sen että hetkeksi lasketaan kansi alas, jolloin rasva tarttuu myös yläpintaan.
  • vohveleita kannattaa kasata vähintään kahdelle lautaselle, niin edellinen ehtii jäähtyä ennen seuraavaa (ja pysyy hieman rapeampana)
  • vohvelirauta kannattaa putsata, kun se on hieman jäähtynyt, mutta vielä lämmin. Putsaamiseen suosittelen vanhoja puuvillakalsareita, joita ei tarvitse rasvan kanssa sääliä ja jotka eivät polta läpi sormiisi!
Vohveleiden jälkeen on hyvä ottaa kunnon torkut, esimerkiksi näin rennosti:

26.6.2011

Kesäarvonnan Aika (25.6.-7.7.2011)

Blogissani on tullut kesäarvonnan aika. Arvontaan voi osallistua 7.7.2011 klo 21.00 asti (ohje tämän postauksen lopussa), jonka jälkeen arvonta suoritetaan ja voittajat julistetaan. Arvonnassa on kaksi palkintoa:

  • Näyttämön Kädentaitotuote
  • Riiminka-Designin Vetoketju-kännykkäkukkaro
(kuva Riiminka Designin kotisivuilta)
Kotimaisen, laadukkaan kännykkäkukkaron lahjoittaa blogiarvontaan tuore Lapinjärveläinen Onnimuxu-myymälä. Onnimuxu myy laadukkaita, eettisiä ja ekologisia lastenvaatteita sekä -leluja. Monet tuotteista ovat värikkäiden ja persoonallisten kotimaisten yritysten, kuten esimerkiksi Punaisen Norsun, Enne Designin tai Aarrekid Designin mallistoista. Lisäksi Onnimuxussa on myynnissä mm. trikookuteesta Suomessa valmistetut matot ja korit sekä näkövammaisten valmistamia tuotteita. 


Onnimuxu sijaitsee aivan matkasi varrella ajaessasi kutostietä Helsingistä Kouvolaan. Tässä ajo-ohje. Suosittelen todellakin pistäytymään! Myymälässä on lastenhoitomahdollisuus vessoineen, mikroineen ja syöttöpisteineen.

Onnimuxun verkkokauppaan päivitetään tuotteita myyntiin parhaillaan. Eli kauempana asuville on Onnimuxussa asiointi verkon kautta mahdollista.

Arvontaan osallistut kertomalla tämän postauksen kommenteissa, kuinka monella arvalla olet mukana. Yhden arvan saat kustakin seuraavista asioista:
  • olet liittynyt blogini lukijaksi
  • olet linkittänyt blogini omaan blogiisi
  • olet linkittänyt tämän arvonnan omaan blogiisi (alla olevalla kuvalla)
Eli maksimissaan voit osallistua kolmella arvalla mukaan arvontaan. Toivon, että kukaan ei pelaa lukijastatuksella tai blogilinkityksillä vain tämän arvonnan vuoksi (eli poistamalla nuo vaatimukset heti arvonnan jälkeen) -siitä ei ymmärtääkseni ole iloa kenellekään!


25.6.2011

Kesäsaappaat

Joku ihmetteli taannoin naamakirjassa, jotta miksi metsästän vanhoja värikkäitä saappaita. Metsästys tuttavien varastoista tosin ei ollut kovin tuottoisaa, joten kävelin sitten sen sijaan Samaria-kirppikselle ja kaivelin heidän hyllyistään huonokuntoisimmat kumpparit tarkoitustani varten.



Saappaat sijoitin tien varren aitaan, jotta ohikulkijatkin ilahtuisivat niistä. Laitoin saappaat aidan keskelle, joten niitä voi tarpeen tullen lisätä reunoille päin. Yhdet keltaiset on eräs ohikulkija jo luvannut kokoelmaan! Saappaissa kukkii omin päin levinnyttä orvokkia ja hopeaputousta.


24.6.2011

Ohjelmistossa Juhannusta ja Arvontaa

Ihanaa Juhannusta kaikille blogin lukijoille ja satunnaisvierailijoille! Toivottavasti sää ja etenkin tunnelma suosii suomalaista kansaa!

Huomenissa yritän laittaa blogiini pystyyn kesäarvonnan, joten pysykää kuulolla, jos olette halukkaita voittamaan jotain kotimaista ja ihanaa!

Blogiin on tullut taas uusia lukijoita! Tervetuloa kaikille! Olen yrittänyt käydä kiittämässä omissa blogeissaan uusia lukijoita, mutta ikävä kyllä joku on saattanut jäädä välistä, kun tuo lukijat-lista näyttää niin hassusti välillä ihan sekalaisessa järjestyksessä lukijaksi liittyneet:(

23.6.2011

Kurkottaa Kurkottaa (roskalavoille...)

Eikä tämä ole mikään lonkeromainos, vaikka kurkotellaankin ja lonkeroidaan. Kuvassa on villiviinini, jolle piti saada seinälle joku kehikko, jota pitkin kiivetä (sitten kun ylettyy siis:). Mietin kaikenlaisia puutarharistikoita ja metallijuttuja, kunnes keksin kirppispinossa lojuneen esineen, joka ei näyttänyt kelpaavan kenellekään muuhunkaan käyttöön:


Nyt sitten vain odotellaan, jotta viini kasvaa ja täyttää kehikon!

Humala sen sijaan kasvaa vanhassa kattilassa pitkin metallilavalta dyykattuja nukenvaunujen raameja. Ja tukikeppinä sademittarin teline -sademittarihan on hajonnut jo aikaa sitten.


Naapurikunnan metalliastian viereen oli joku jättänyt Singerin vanhat jalat. Niitä kaunokaisia en malttanut olla ottamatta tietenkään matkaani, joten pääsivät nekin Näyttämön pihalle koristeeksi. Paistopelli on vanhasta leivinuunista -kivikkokukkasetelma siinä on vielä hieman kasvuvaiheessaan....

Kaksi viimeistä puutarha-asetelmaani vaihtavat paikkaa säännöllisin väliajoin. Helteellä vähemmän, viileällä enemmän.





20.6.2011

Leenan Lamppu ja Leninki

Kun kissat ovat poissa, niin hiiret hyppii pöydillä. Ja kun lapset ovat poissa, niin äiti levittää projektinsa pöydille! (isän reaktiot jätetään nyt tässä postauksessa käsittelemättä....:P )

Olen ommellut tänään kolmella nuppineulalla kaksi essua. Jopa purkanut ja silti jatkanut työtä, mikä ei suinkaan sovi juuri ollenkaan helposti lannistuvalle luonteelleni! Essut esittelen tietenkin ylpeänä huomenna, sillä nyt on jotain tärkeämpää: Olen päällystänyt ystäväni lampunvarjostimen! Kuulkaa juuri sen, joka on nököttänyt kuukausitolkulla työhuoneessamme, aulassamme, olohuoneessamme ja lopuksi makuuhuoneessamme odottaen, että vihdoin tarttuisin työhön ja saisin lupaamani asian aikaiseksi. Halleluja kesälomat ja lapsia hoitava anoppi!

Ystäväni lampussa oli siis ongelmana varjostin, joka oli mennyt rikki.


Ratkaisin ongelman ompelemalla samalle lampunvarjostimelle uuden leningin, joka peittää varovasti liimalla korjaamani varjostimen halkeamat. Leninki on romanttinen, mutta siinä on syvällisempää  ideaa: kangas on omistajan hääpukukangasta. Mielestäni onnistuin hyvin -lampun sijoituspaikka on olohuone, jossa on melko raskastekoiset tummat huonekalut ja myös tummat tekstiilit. Seinät ovat vaaleat ja uusi varjostin antaa raskahkolle metallijalallekin hieman kevyemmän ja vanhahtavamman ilmeen.



Nyt ei enää puutu kuin omistajan siunaus työlle: toivon sydämestäni, että varjostin kelpaa, vaikka onkin ehkä hieman hempeämpi kuin heidän tyylinsä yleensä!

Päivän Kuva

Ei sille mitään voi, jos ujostuttaa!

19.6.2011

Alkuaineita Lappeenrannassa

Kävimme päiväkäynnillä Lappeenrannassa , joka on meille pääasiallisesti pysynyt ohikulkukaupunkina. Muutama kerta on aikaisemmin tullut satamassa vierailtua, mutta muuten kaupunki on täysin vieras.

Syötiin satamassa vedyt ja ranskalaiset. Hyvää oli. (Vety siis on paikallinen lihapiirakka, jonka sisällä on keitettyä kananmunaa ja kinkkua).

Kävimme Tavallisen Pojan kanssa kaupunkijunassa turismikierroksella. Näin saa hyvän pikasilmäyksen keskustasta. Pitää kyllä sanoa, että Lappeenranta ei näin ensisilmäyksellä ainakaan liity minun mielessäni Suomen kauneimpiin kaupunkeihin....En ole vielä nimittäin oppinut tykkäämään 60- ja 70-luvun liiketalojen "funktionaalisista" muodoista.....Kaupungin keskellä on järkyttävän iso ja kivinen "kansalaistori" -toivon sydämestäni että tuo järkyttävä aukio ei kuvastaisi kaupunkilaisten luonnetta tai olemusta millään tavalla!

Linnoitusalue sataman yläpuolella on mielenkiintoinen, joskaan ei niin tunnelmallinen kuin Suomenlinna. Huomaan muuttuvani yhä enemmän Tavallisen Isän kaltaiseksi, kun nuuskin joka kukkapuskan ja heinänkorren tutkiakseni kasvustoa -linnoituksella oli mielenkiintoisia kulttuurikasveja!




Näitä kaunottaria näkee Suomen sähkörenkeinä enää hyvin harvoin -eteläisessä naapurimaassamme ovat sen sijaan vielä melko yleisiä.


18.6.2011

Vesipedot

Vettä on riittänyt. Suhtaudun kuitenkin nyt keski-ikäisen puutarhainnostukseni myötä sadepäiviinkin kypsän tyynesti: kasvit juurtuvat paremmin....

Kaksi viikkoa käytiin muksujen kanssa joka päivä uimakoululla. Melkoinen rumba sekin, mutta mielestäni hyvä ajallinen investointi elämään. Itse asiassa ihmettelen, miksi kaikki vanhemmat eivät laita lapsiaan uimakouluihin? Niissä on kahden kesän (ja kehden eri tahon järjestämän ohjelman) perusteella loistava sekä ammattitaitoinen opetus ja harrastuksen hinta on suorastaan naurettavan halpa! Täällä koululaisille tarjottiin jopa taksikyyti uimakouluun ja takaisin, hyvää palvelua naapurikunnassa (=Lapinjärvi)!

Prinsessa Ruusunmarja pokkasi eilen saukon näköisen taitomerkin sekä lasten ja nuorison matkauintipinssit. On oikein hyvä uimari jo 6-vuotiaana! Suklaa-Prinssi on niin arka vedessä, että vielä jäi merenneito nappaamatta -meritähti kun oli jo viime kesältäkin. Poika oppi kuitenkin paljon rohkeammaksi ja sukeltelu sekä vedessä riehuminen sopii jo sujuvasti! Mereneitoon vaadittua 5 metrin uintimatkaa ei vielä pystytty vain voittamaan.



16.6.2011

Arabian Lumoava Posliini

Olen aina oikeastaan ollut kiinnostunut vanhoista astioista ja posliinista. Ja jos niistä on Suomessa kiinnostunut, tarkoittaa se väistämättä Arabiaan törmäämistä ja piippuleimojen sun muiden auttavaa tunnistamista. Toistuvasti kuitenkin ongelmani on ollut se, että netistä ei vielä toistaiseksi löydy riittävästi tietoa, jos etsii jollekin tuntemattomalle mallille nimeä tai tekijää. Siispä ilahduin suuresti, kun kirjastossa törmäsin Arabian Lumoava Posliini -tietoteokseen viime vuodelta. Mikä mahtava (ja tyylikäs) infopläjäys täynnä toinen toistaan ihanampia astioiden kuvia! Suosittelen todellakin etsimään käsiin, jos on aiheesta kiinnostunut.  Ei tästäkään kaikkia mahdollisia Arabian tuottamia astioita löydy, mutta melko kattavan kokonaiskuvan se silti antaa, jos vaikka yhdessä Keräilijän Aarteet-kirjojen kanssa käyttää.

Oma käsitykseni posliiniastioiden estetiikasta on aina painottunut niiden väritykseen ja kuvituksiin -en ole niinkään itse astian muotoa kovin tarkastellut (toisin kuin lasi, jossa ihailen nimenomaan muotoja). Tämä kirja laittoi mukavasti pohtimaan myös posliinin muotokieltä ja esittelee hyvin esimerkiksi erilaiset kuppimallit, joihin on sitten aikojen saatossa lisätty erilaisia kuvioita.

Meillä on keittiössä nyt vanhemmasta Arabiasta käytössä kuvassa näkyvä Tavalliselta Mummolta peritty varsin yleinen sinivalko-astiasto. Sitä hankin lisääkin, jos tulee jossain vastaan. Kuvio ja väritys ovat käytännöllisiä ja mielestäni ajattomia -sopii myös mainiosti vanhan talon tunnelmaan ja vaaleansiniseen keittiöömme. Toinen erityinen suosikkimme on kuvassa näkyvä lautanen Raija Uosikkisen vihreällä Sampo-kuvioinnilla. Ostin juuri viime viikolla kaksi näitä lautasia ja haluaisin ehdottomasti lisää!

Kirjaa selaamalla tosin suosikkini eivät jää vain noihin kahteen, katsokaa vaikkapa näitä minua miellyttäviä painokuvia astioissa (ja kertokaapa kommenteissa, mistä sinä tykkäät eniten ja miksi?):
 
Richard Lindin CC-malli. Raija uosikkisen serikuvaa Louhi on käytetty 1969-74.

BT-erikoislautanen ja Kilta-kuppi BA. Serikuvana Raija Uosikkisen Riikinkukko 1961-66.
Serikuva Sylvia 1956.
Kaj Franckin malli NA, koristeena Raija Uosikkisen serikuva Rukinlapa.
 
Raija Uosikkisen kuparipainokoriste Ali 1965-74.
Raija Uosikkisen siirtokuva Jupiter 1960-luvulta.
Raija Uosikkisen serikuva Lumikukka 1961-66.

Kuvahaaste

Olen saanut useammaltakin bloggaajalta saman kuvahaasteen. Ja aikoja sitten tietenkin.....Ainakin Susannalta Työhuoneeltaan, Annelta Koti Kolmelle -blogista ja muistaakseni vielä Pepiltäkin Pikku-Ketun Puuhamaalta. Haaste oli seuraavanlainen:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Ja tässä on nyt sitten kuvani:


Kuvasin suklaapiirakan ohjetta tänne blogiini ja eikös kissa pomppinut paikalle, tassunnut suklaata ja vielä lipaissutkin. En viitsinyt näitä kissakuvia laittaa blogiini silloin, kun ajattelin, että joku hygienistikko saisi kuitenkin ripulin sen vuoksi aivan turhaan. Mutta siinäpä nyt on: meillä vieraillessa et voi koskaan tietää, kuka kakkuasi on nuolaissut!

15.6.2011

Kun tuulipukukansa kengät osti...

...nehän olivat tietysti crocsit!



Voiko rumempia kenkiä olla? Eikä nämä kyllä oikein kengät ole, vaan kumiset pussukat, joita voi käyttää kenkien sijasta....Kuvittelin että suomalaiset yltiökätevissä urheilusandaaleissaan olisi ollut huvittavinta mitä löytyy, mutta eikös nämä crocsit -ja varsinkin tekocrocsit- ole lyönyt läpi sellaisella voimalla, että sandaalit ja tuulipuvut kalpenevatkin kauhusta.

On niitä meidänkin muksuilla. Kun ovat kerran niin käteviä. Itsekin yritin yhden kesän, mutta en keksinyt mitä iloa on hikoavista muoviläpysköistä, kun voin kerran käyttää urheilusandaaleja!:D

14.6.2011

Tietysti Pauligin!



Pauligilta ilmestyi taas uusi peltinen Juhlamokka-purkki. Varsin kaunis. Suunnittelija on Pietari Posti, suomalainen nuoren polven kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Minua oikeastaan hieman harmittaa, että purkkeja tulee näin usein -pelkään inflaatiota. Siitä huolimatta oli minun tämäkin pakko ostaa, ahdistun ajatuksesta, että yksi jäisi välistä hankkimatta:D

Kuvittelin siis, että minulla on kaikki kolme purkkia, jotka on julkaistu. Kunnes hoksasin nettiä selaamalla, että minulta puuttuu aivan ensimmäinen, tummasävyinen Klaus Haapaniemen suunnittelema purkki! Järkyttävää,, ottaen huomioon, että Haapaniemi on -tämän tiedättekin- yksi suosikkikuvittajistani tällä hetkellä. Nyt on sitten pakko löytää sekin käsiini jostain -mistä???

Tässä siis kaikki julkaistut purkit, joista itse pidän punaisesta Sanna Annukan purkista eniten ja vaaleansinisestä Sanna Manderin vähiten. Entäs sinä?


Related Posts with Thumbnails