26.2.2011

Täkkejä ja Täitä

Blogistanissa on useammassakin paikassa vilahdelleet kauniit, silkinhohtoiset ja retroväriset täkit. Ja ihastuksen huudot niiden perässä. Ovathan ne kauniita ja sopivat kuin nenä päähän tietyn tyyppiseen tunnelmaan:

Keltaisessa Talossa


Diagnoosi Sisustusmania

Saksittua
Pidän sekä retrokuoseista, että miksen myös noista pehmoromanttisemmista satiinipinnoista. Esteettisessä mielessä siis. Mutta tästä pääsen vasta varsinaiseen asiaan, joka ylittää kyllä tällä kerralla henkilökohtaisella ja neuroottiseslla tasollani sekä estetiikan, että haluni kestävään elämäntapaan. 

En kerta kaikkiaan pysty katselemaan noita täkkejä pienen puistatuksen tai vähintään vilunväristysten kulkematta selkäpiitä pitkin. En pysty kuvittelemaankaan, että käpertyisin tuollaisen ikivanhan mummon vanhan täkin alle rentoon pesäasentoon, saati sitten että vielä nukahtaisin siihen. Tai että kuskaisin jonkun tuntemattoman ihmisen vanhan täkin kotiini sohvan kulmalle asumaan. 

Näen mielessäni vanhojen täkkien myhjääntyneet sisukset, eikä muuta tarvitse nähdäkään. Voin helposti kuvitella, kuinka monet pissat, kuukautisveret ja oksennukset täkkiä ovat vuosikymmenten aikana kaltoin kohdelleet. Tai kuinka moni kissa siinä on maannut ja kuinka monet spermat levinneet pitkin täkin satiinipintaa. Vuoden aikana syntyy myös aikamoinen määrä kirppuja, täitä, hyppykuppiaisia ja satiaisia. Tuon määrän kertominen vuosikymmenillä muodostaa mukavan pienen eläinkolonnan. Ajattelen niiden kaikkien edellisten vuosien kuolleiden ötököiden tietysti majailevan haudoissaan siellä peiton uumenissa. Haluatteko kuulla lisää?

Voihan ne pestä ja tuulettaa, sanoo joku viisas realisti. No toki voi, enkä sitä keneltäkään kiellä. Luoja paratkoon, jos tuollaisen jättäisi vielä pesemättäkin! Itse en tosin usko, että minkään maailman pesusta on voittamaan menneiden vuosien kaikkia muistoja täkissä. Sellaista pesumenetelmää ei ole vielä keksittykään!

Eli hyvät täkki-ihmiset: Hamstraan kyllä kaikenlaista tavaraa kirpputoreilta kotiin, mutta lupaan ja vannon, että koskaan en tule kanssanne taistelemaan vanhoista täkeistä. En edes koiralleni. Saat siis ihailla ja valita kirppiksellä vapaasti täkkisi, minä selaan sillä aikaa käytettyjen pikkuhousujen laatikon:P

25.2.2011

Iloista Bloggaajaa joku Rakastaa

Olen kertakaikkisen iloinen siitä, kuinka paljon lukijoita blogillani nykyisin on! Pienet kädet kaikille teille jälleen kerran! Ja kuinka hyväntuulisia ja mukavia kommentteja jätätte, siitä olen vielä iloisempi. 

Tykkään ihan hirmusti tästä bloggaamisesta ja tietenkin on mukavaa, kun saa jonkunlaista vastakaikua ajatuksilleen, kirjoituksilleen, tuotoksilleen. Sellaisina näen vakkarilukijaksi liittymisen tai kommentoimisen. Bloggaaminen vaatii minulta jonkin verran aikaa ja vaivannäköä (rasite se ei ole, koska tykkään niin kovasti tästä!) ja on luonnollisesti mukavaa, kun lukija arvostaa käyttämääni aikaa ja viestii siitä kirjoittamalla pienen tervehdyksen kommentteihin. Erityisen tyytyväinen olen, että suurin osa blogiini jätetyistä kommenteista on vielä kaiken lisäksi ihan ajatuksella laitettuja mielipiteitä, joilla halutaan kertoakin jotain muutakin kuin vain tervehtiä (sitäkään tosin aliarvioimatta!). Silloin on päästy poikkeuksellisen hyvälle vuorovaikutusasteelle.

Sain toistamiseen Gorgeous Blogger -palkinnon. Tällä kertaa Räpellyksen Sanna-Marilta. Kiitos siitä! Yhtään tätä uusiutuvaa huomionantoa aliarvioimatta jätän kuitenkin vastaamatta viiteen peruskysymykseen uudestaan, koska nehän löytyvät muutama postaus aiemmin blogistani. Samoin suunta, johon palkintoa lähetin edelleen! Villa Töllissä oli kuitenkin käytetty vastaavassa tapauksessa Meijerielämän kehittämiä lisäkysymyksiä -niihin vastaan minäkin nyt pienenä exhibitionistina:

+6. Miten bloggaamisesi on muuttunut matkan varrella?
Ei ole vielä ehtinyt muuttua, olen blogannut sen verran vähän aikaa. Koko ajan postaaminen on kyllä lisääntynyt!

+7. Parasta mitä sinulle on blogisi myötä tapahtunut?
Olen saanut pitkäkestoisen harrastuksen, josta pidän aidosti ja todella! Bloggaaminen motivoi minua myös saamaan enemmän aikaiseksi kädentaito- ja sisustusrintamalla, kun kerran luo helpon foorumin esitellä tuotoksia!

+8. Kadutko jotakin postaustasi?
En. Olen avoin ihmisenä, enkä osaa katua sitä, mitä itse olen ja miten elän.

+9. Tekisitkö jotain toisin, jos aloittaisit bloggaamisen vasta nyt?

Ehkäpä. Toisaalta voin varsin hyvin aloittaa ihan uuden ja täysin erilaisen blogin nytkin, vaikkaa bloggaan tätäkin. Ei kukaan määrää millaisia blogeja ja miten monenlaisia kirjoittelen.

+10. Millaisia blogeja itse luet/katselet mieluiten?
Sellaisia, joissa on hyvät valokuvat. Tai harvinaisen sujuvaa kieltä. Tai näiden yhdistelmä. Tai sitten hyviä oivalluksia ja kättentöitä. Pelkkään materiaan keskittyvistä sisustusblogeista en juurikaan välitä (paitsi muutamasta poikkeuksesta) ja myöskään vauvajuttuja en jaksa oikein lukea.


Päivittelin varsinkin uusia ja uteliaita lukijoita varten noita otsikkokuvan alla olevia sivuja. Lisäsin hieman kuvia ja hieman infotekstejä. Sinne tein myös alla olevan kuvakollaasin Näyttämön Roolihahmoista. Tämän blogin sivulaidasta löytyy muuten blogiin linkkaava nappi, jos joku haluaa sen omaan blogiinsa lisätä. Vastavuoroisesti tietysti voin hyvin lisätä "sen jonkun" bloginapin omaani:)



Ja vielä lopuksi: arvokas, pulska ja lämminhenkinen rouvamme MaMa. Sehän on käynnissä vielä reilun viikon. Aiheena on pitsi. Haastan lukijat osallistumaan haasteeseen siinä määrin, että hakkaamme entiset osallistujamäärät tällä kerralla! Ohjeisiin ja linkityksiin (joita onkin jo ilmaantunut) pääset tuosta kuvasta alla (kiitos ohjeista Pieni Lintu!!!).


Ei ilkeilyä, Kiitos!

Katson suhteellisen vähän televisiota. Johtuen kai siitä, että istun niin paljon koneella.... Hiihtoloman ja sairastelun kunniaksi olen kuluttanut TV-tarjontaa enemmän kuin aikoihin. Keskiviikkoillan huipennukseksi jäin katsomaan elämäni ensimmäistä kertaa Renttuakatemiaa. Voi luoja! Kyllä ulkomailla osataan! Ehkä kamalampaa tosi tv -kilpailusarjaa ei ole olemassa.

Paitsi se yksi, jonka ensimmäisen jakson satuin katsomaan taannoin Virossa. Suomeen tämä ei ole vielä käsittääkseni rantautunut. Ohjelman ideana oli (Unelmien Poikamiehen tyyliin) etsiä eräälle kaunottarelle sulhanen. Paikalle kärrättiin bussilastillinen toinen toistaan rumempia, lihavampia, finneisempiä ja pullonpohjasilmälasillisia reppanamiehiä, joilla oli vain yksi unelma. Näistä miehistä kaunotar valitsi pelkän ulkonäön perusteella pienen määrän jatkoon menijöitä. Jokaista jatkoon menijää odotti  sitten  kauneuskirurgia sekä muut pakolliset ammattilaisten sanelemat muodonmuutokset, joita vaadittiin ennen unelmien naisen saavuttamista. Likaisempaa ja kiusallisempaa formaattia saa kyllä jo hakea tosissaan!

Idols alkoi jälleen. Totesin ilahtuneena, että Idolsista on hävinnyt alkuvuosien teennäinen ja suomalaisille sopimaton suoranaamainen ilkeily lähes kokonaan. Ohjelmassa keskitytään nyt enemmän hyviin laulajiin ja itsensä nolaajista esitetään vain pienet koosteet. Ensimmäinen ja toinen tuotantokausihan vielä oikeastaan mässäiltiin näillä ilkeilyillä. Olen iloinen muutoksesta! Ohjelma kantaa kyllä hyvin itsensä näinkin.

Ja löytyy TVstä muutakin iloista! Miten lohduttavaa on todeta, että suloinen, herkkä ja varmasti harmiton Munamies klaaraa jaksosta toiseen Putouksessa eteenpäin. Aku Hirviniemen esiintyminen Timo Harjakaisena on toki loistavaa ja vertaansa vailla olevaa näyttelijäntyötä, mutta voi kuinka minä toivonkaan Munamiehen voittoa! Suomalaiset ovat olleet ihan tarpeeksi kyynisiä, seksistisiä, rivoja ja sarkastisia! Olisi aika mukavaa, jos voitaisiin ja kehdattaisiin ihan vain "pitää huolta".
Haluan esitellä vielä yhden iloisen asian TV-ruudulta. Nimittäin Katti Matikaisen. Ei niin tunnettu kuin Munamies, mutta varsin harmiton kaveri tämäkin. Oppilaani tietävät, että jos minä heille jotain Areenasta näytän, se on Katti Matikaista. "Koska se on open suosikkiohjelma ja koska siitä oppii aina jotain.". Silja Sillanpään käsikirjoittama ja myös näyttelemä hahmo on hyvin harmiton ja utelias mokailija -sellainen kuin me monet muutkin. Hahmosta on karsittu kaikki ylimääräinen kikkailu ja aikuismainen kyynistely pois. Olen aidosti iloinen, että lapsille vielä tuotetaan jotain tällaista kaiken sen tuuban lisäksi, mitä televisiosta heille näytämme! Sitä paitsi kenen mielestä tuo villainen kokohaalari ei ole makea?



22.2.2011

Restyled Skirt -Uudistettu Hame

Sain siskoltani hirmuisen kasan vaatteita. Kauniita, tyylikkäitä, klassisia ja laadukkaita vaatteita. Muuten ei mitään ongelmaa, mutta kun MINÄ en ole tyylikäs, enkä klassinen ja vähän vierastankin pelkistettyä casual-henkistä pukeutumista, kun olen tällainen sottapytty ja taivaanrannan maalari. Mutta eihän niitä kalliita ja hyviä merkkivaatteita nyt kirppiksellekään voi viedä -siispä uudistamaan! Varsinkin kun Pitsi-aiheinen MaMa-haastekin huutaa vielä esimerkkiään!

Ensin oli valkoinen, tukevasta puuvillasta oleva hame. Siisti...ja tylsä...?

I got a lot of old clothes from my sister. The clothes are pretty and high quality -the only problem is that I am not that type of person used to wear casual and shipshape clothing. The only chance is to restyle the clothes! First I handled a white and nice - but also deadly boring -skirt.


Ja tässä vain hieman muokattu, mutta enemmän itseni näköinen lopputulos!

And here you see the result -little bit more shabby, more me!


 Olen ostanut joskus pitsiliinat kirpputorilta. Hyvää, tiivistä pitsiä ja hyvälaatuista lankaa.


 Pitsiliinan koristeeksi kiinnittämisen lyhyt oppimäärä:

Neulasin liinat kiinni hameeseen ja ompelin tiheällä suoralla tikillä moneen kertaan poikittain liinan päältä. Pohjakankaan värinen lanka erottuu ähiten kokonaisuudesta! Liinat oli hieman hankala ommella, koska pyrkivät pakoilemaan paininjalan alta -suosittelen käyttämään PALJON nuppineuloja ja vielä parempaan lopputulokseen varmaan pääsisi silitettävällä liimakankaalla, joka lähtee sitten pesussa irti.

I have bought the small crocheted tablecloths from a yard sale. I sewed those on the skirt with a sewing machine. I recommend to use a lot of pins to get a tablecloth to stay still on fabric. It is good to use a sewing thread which is the same color as the skirt.

Allas ja Allaskaappi

Altaamme ja Allaskaappimme tarina, olkaa hyvät. Yleisön pyynnöstä.

Oli kaunis ja kuuma kesä Itä-Uusmaalaisella Näyttämöllä. Piha kuivui samaa tahtia kuin näyttelijät ruskettuivat. Grilli lauloi. Rumien, muovisten ja harvinaisen huterien puutarhakalusteiden seuraksi tarvittiin jotain hieman tukevampaa tarjoilupöydäksi. Tavallisen Poika kipaisi ehtymättömälle varastollemme Navetan Vintille ja kantoi sieltä mukanaan pöydän: xzäärimmäisen likaisen ja varsin huonokuntoisenkin -mutta tukevan. 


Pöytä palveli mukisematta, kuten wanhoilla huonekaluilla on tapana. Kantoi kanansiivet ja vartaat horjumatta Näyttämön esiintyjille ja katsojillekin. Jossain vaiheessa kuitenkin pöytä ilmoitti kuiskaten: "Kyllä minusta olisi muuhunkin". Vaatimattomuus katosi, grillipöytä oli kuollut.

Alkoi helteinen hiomisprosessi. Tavallisen Tyttö ilahdutti sisarensa kanssa ohikulkevia motoristeja rehevät muodot pieniin bikineihin verhottuna. Kuuma-Kalle (kuumailmapuhallin, jolla on osuva nimi) soi, maalipinta hälveni ja katosi vähitellen kokonaan samaa tahtia ihokarvojen kanssa (maalinpoistoaine, tiedättehän...). Lisää kunnostusprojektista voi lukea alkuperäisestä postauksesta.

Helteisten päivien jälkeen kaappi sai kurjan kohtalon. Into hiipui, lämpö väheni ja kaappi hylättiin polttopuuvarastoon odottamaan parempia aikoja. Kaapille kävi niin kuin emännällekin: syksyn kosteat ja kylmät tuulet turvottivat muodot ja kadottivat sirouden.

Tuli pimeä ja kostea lokakuu. Näyttämölle ei riittänyt ympärillä suhisevat sateet, vaan lämminvesivaraajan oli tarve alkaa vuotaa. Päästiin vuosikymmenen remonttiin, joka veikin sitten muutaman päivän, viikon, kuukauden...

Talvi kietoi Näyttämön vaippaansa (vaippa lumihanki oli kirjaimellisesti -koska perheen miesväki kävi kuseskelemassa pitkin hankia). Tulevaan WC-tilaan tarvittiin allaskaappia. Alusta alkaen oli päivänselvää, että meidän vessaamme ei tule lastuovista valkoista parikaappia tai edes mitään sen tyylikkäämpiä sukulaisia. Hiottu grillipöytä alkoi muistutella olemassaolostaan, allaskaappi oli syntynyt! Vähitellen kylpyhuoneen väri- ja tyylimaailma alkoi selkiintyä. Kaappi raahattiin sisälle kuivumaan ja odottelemaan maalipintaansa. Pöytä kuivui ja hoikentui uuden vuoden lupausten jälkeen -emännällä tie ei ollut ihan yhtä ruusuinen....
 
 
Ja niin valui lopulta Taikaa ylle (Tikkurilan Taika-lasyyri)! Tavallisen Tytöllä meinasi sormi mennä suuhun maalatessa -kimalteleva helmiäislasyyri oli erittäin herkkää siveltimenvedoille ja maalaustilan valaistus valoine ja varjoineen teki pinnasta vaihtelevasti erilaisen (välillä huonon, välillä vielä huonomman) eri suunnista katsellen. Mutta sammalenvihreä kaapista tuli.


Allaskaappiin valikoitui ajan myötä alumiininen pesuallas ja Netraudasta tilattu kaksiotehana. Niistä aiempi postaus täällä. Kylppärin urakoitsija teki alumiinialtaaseen pohjareiän ja allaskaappiin sahattiin altaan menevä aukko.



Muutama reikä vielä lisää ja Putkimies hoiti loput hommansa vaietulla ammattitaidolla: putket paikalleen ja vesi valumaan (jatkuvasti ottaen huomioon pakkaset ja putkiemme taipumuksen jäätymiseen).

Ja nyt kelpaa kuulkaas kevään korvalla esitellä! Wanhassa kaappiraiskassa oli komeat vetimet, jotka olisivat vielä vallan hyvin voineet palvella vuosikymmeniä eteenkinpäin, mutta päädyimme silti ne vaihtamaan uusiin, sillä vastapäisellä seinällä oleva kodinhoitokaapisto sai siten samanlaiset vetimet ja tyylillinen kokonaisuus säilyy paremmin. Wanhat vetimet voi käyttää nyt sitten johonkin toiseen restaurointikohteeseen. Kaappi sai arvoisensa lopun (alun? uuden vaiheen?) ja me olemme tyytyväisiä. Kokonaisuus sopii hienosti kylppäriin ja vaikuttaisi toimivankin tarpeiden mukaisesti.






21.2.2011

Hengenvaarallista Maalaiselämää

Kuva on Oulun yliopiston jostain sivulta napattu. Sen yllä luki kissankokoisin kirjaimin "Päästäisen elämä on varsinkin talvella todella hengenvaarallista!" Niin se kuulkaas on. Heräsin toissa aamuna kuollut päästäinen vieressäni; oli tullut hengenvaarallisen matkansa päähän kaveri.

Terroristi oli osoittanut yöllä metsästystaitonsa. Ensimmäinen saalis elämässään. Yritin kovasti kehua ja olla iloinen tästä uroteosta. En kysynyt kissalta, missä päästäinen oli juoksennellut yöllä. Kuvittelen, että minun on parempi olla tietämättä. En syönyt päästäistä aamupalakseni, vaikka se sänkyyni oli tarjoiltukin.

ps. Meillä on putket taas jäässä. Unohdimme jättää hanan tippumaan yöksi.

MaMa-haaste nro 4

Huomenta! On uuden MaMa-haasteen aika. Säännöt ovat tutut ennestään -tervetuloa mukaan!




Esittelin äskettäin blogissani Pitsikirjan. Lilianna Lehdokin innoittamana päädyin lopulta valitsemaan Pitsin myös MaMa-haasteen kokeilevaksi aiheeksi. Koristelin vanhoilla pitsiliinoilla vanhan hameen -täältä löytyy kuvat ja myös pikaohje liinojen kiinnittämiseen.

Mitä on pitsi? Käytätkö tuotoksessasi pitsiä kuten minä? Millaista pitsiä? Teetkö itse pitsiä? Kuvaatko pitsireunuksisen pilven vai leikkaatko sen paperista? Mikä on yhtä herkkää kuin pitsi? Kutsun niin vanhat kuin uudetkin haastajat mukaan käsittelemään aihetta vapaasti ja runsaalla mielikuvituksella: MaMassa ei ole vääriä valintoja, on vain oikeita ratkaisuja!



Miten sinä käsittelet aihetta Pitsi?


Jos haluat osallistua MaMa Haasteeseen, lue seuraavat ohjeet huolella.

1. Valmista itse uusi haasteen mukainen tuote. Tuote voi olla toisen ohjeista peräisin, jos vain mainitset postauksessasi, mistä olet idean napannut. Voit harjoitella myös tulevan ohjeeni mukaista sydän-projektia ja ehkä ideoida siitä eteenpäin.

2. Materiaalit tuotteeseen tulee olla omista Mahdottoman suurista Materiaalivarannoista (tätä varten ei saa siis ostaa uutta materiaalia!).

3. Tuote saa olla iso tai pieni, kova tai pehmeä, minuutissa tehty tai kahdessa viikossa tehty. Tekniikka on vapaa.

4. Tuotteen tulee olla siis uusi, ei viime viikolla tai viime vuonna tehty!

Mitä sitten, kun tuote on valmis?

1. Kuvaa tuotteesi ja kirjoita siitä uusi, hyvin kuvaileva ja mielenkiintoinen postaus blogiisi.

2. Mainitse postauksessasi myös MaMa-haasteen alkuperä linkityksineen (yllä olevaa haastekuvaa saa vapaasti käyttää). Blogini ylälaidassa olevalla MaMa-sivulla on myös varsinainen MaMa-haasteen nappi siirrettäväksi blogiisi!

3. Tule takaisin tähän minun haaste-postaukseen ja linkitä tuo edellä mainittu  oman blogisi tuotepostaus alle.

Huom! Käytä TUOTTEEN NIMEÄ, ÄLÄ OMAA NIMEÄSI (tai blogisi nimeä)! esim. EI: "Leena" tai EI: "Leenan haastetyö"tai EI: "37 tuntia vuorokaudessa", vaan KYLLÄ: "Pitsihame". Linkityksen tulee tapahtua nimenomaiseen postaukseesi, EI blogisi etusivuun. Poistan linkitykset, jotka eivät ole ohjeiden mukaisia.

Huom! Linkitys on mahdollista sunnuntai-iltaan 6.3. asti!

Onnea matkaan ja etukäteen jo suuri kiitos osallistujille!

Muista käydä ihailemassa myös muiden töitä linkeistä alla!Raadin valitsemat Parhaat Työt esitellään erityisesti Be Featured-postauksessa maanantaina 7.3.

Jos et halua osallistua tällä kertaa, seuraavan haasteen aihe julkaistaan kahden viikon kuluttua! Tervetuloa silloin osallistumaan!

20.2.2011

MaMa 3 "Sydän": Be Featured

Kuvittelin MaMa 3-haastetta suunnitellessani, että näinkin helppo aihe tuo paljon osallistujia! Ja vielä kun ystävänpäivä sattui haasteen keskelle, niin toivoin lukijoiden ihan "vahingossakin" tuottavan jotain sydämellistä. Hämmästyttävän vähään kuitenkin jäätiin! Linkkejä on tismalleen sama määrä kuin kahdessa edellisessäkin haasteessa, vaikka esittelijät kyllä ovat osittain vaihtuneet (tervetuloa uudet mukaan!). Onkohan MrLinkytools laittanut minulle jonkun thumbnailien rajoittimen käyttöön 20 kohdalle? 

Mutta ei se määrä, vaan laatu, pitää muistuttaa itselle! Eli kiitos kaikille osallistujille -hyviä oivalluksia, kivoja tuotteita, mukavia postauksia! MaMa 3:n kaikki linkit löytyvät siis täältä ja vielä tänään postaan uuden kahden viikon haasteen niille, jotka eivät tähän edelliseen ehtineet mukaan!

Ja nyt esittelemään niitä voittoisia haasteen toteuttajia. Päätös oli jälleen vaikea. Tällä kerralla mukana oli myös paperiaskartelua, kynttilä ja useampaa metalliakin -olen tyytyväinen materiaalien monipuolisuudesta! Mutta toisaalta se "yksi oikein tosi kovaa kolahtava" tuote jäi puuttumaan. Yhden hengen raati ei ollut siis aivan alkuun yksimielinen ja voittoisia onkin siksi enemmän kuin aiemmin ja lisäksi vielä pari kunniamainintaa!

Voittoisat ovat:

 1. Neulaa ja Lankaa 2 -blogin kirjottu Sydän-pussukka
Raadin huomioita:
- kaikessa vaaleanpunaisuudessaan silti raikas ja rento!
- persoonallinen, oma idea
- ansiokasta ja monipuolista materiaalien ja tekniikoiden käyttöä

- erittäin hyvä esimerkki tuotteen kiinnostavasta esittelystä laadukkaan valokuvan ja lyhyen tekstin keinoin
- ammattimainen, siisti lopputulos

- hyvää uusiokäyttöä
- ilahduttavaa nähdä tuote jo valmiina sille kuuluvassa ja sille sopivassa loppusijoittelupaikassaan
- kaunis ja yksinkertainen


Ja kyllä vain, sama henkilö voi tulla esitellysti tässä haasteessa toistamiseen, jos siihen kerran on rahkeita! Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä:

4. VMSomakopan Hakaneulasydän
- raikas, muista erottuva, rokahtava tuote -sydän ei ole aina ainoastaan pikkutyttöjen juttu!
- vaikkakin lainattu idea, nostan hattua sille, että idea on jäänyt riittävän syvästi mieleen muhimaan ja saatu aikaiseksi toteuttaakin huolella!

Ja vielä lopuksi kaksi kunniamainintaa. Ei ihan palkintosijoilla, mutta haluan silti nostaa esille:

A. Lilianna Lehdokin Rakkauden Kollaasi
- erinomaista ja ennakkoluulotonta materiaalinen yhdistelyä!
- lisäpisteitä positiivisesta asenteesta ja innosta osallistua haasteeseen:)

- erittäin kaunis kuva!
- tämä on juuri se tuote, jonka näistä kaikista tulen itse innoissani toteuttamaan! Palkintosijalle tämä ei kuitenkaan ihan yltänyt suoran ja niin ajankohtaisen idean lainaamisen vuoksi (vaikka se kilpailun säännöissä toki sallittua onkin  ja Tinuhe täysin sääntöjen mukaisesti ilmoitti idean nimekkään lähteen!) Mutta ehdoton kunniamaininta siis!

No Niin ja LUKIJAT: Teidän vuoronne!
1. Mitä mieltä olet MaMa-haasteista?
2. Minkälaisia aiheita toivoisit haasteisiin?
3. Oliko raati valinnut sinun suosikkisi vai olisitko nostanut jonkun toisen tuotteen mieluummin esille?

Värikollaasi Huumorilla

Mun oli pakko osallistua tämän viikon värikollaasiin, kun just äskettäin otin ajankohtaisen kuvan, jossa on kaikki värikollaasin vaaditut värit!


Ja vähän huumorilla siis heittäydun mukaan, koska kuvakollaasistahan ei varsinaisesti yhden kuvan kanssa ole kyse, mutta sen sijaan voimme puhua "putkikollaasista"!






Pieni ja Suuri Perinne

Pursuilevasta postilaatikosta, joka oli unohdettu tyhjentää viikon ajan, löytyi yllätyspussi minulle. Ystävänpäivälahja, josta oli kuulemme tullut perinne. Perinne, koska sain Clipperin Rooibos-teetä jo toisena ystävänpäivänä peräkkäin. Tarkemmin ajatellen, olen saanut ystävältäni tällaisen ystävänpäivälahjan joka ainoa ystävänpäivä, jolloin olemme toisemme tunteneet eli silloinhan perinteen vakavat vaatimukset ovat varmasti täyttyneet!


 Paketissa oli Rooibos-teen ("sen ainoan kunnollisen, jota Suomessa myydään", Mma Ramotswe) lisäksi englantilainen retrokuppi sellaista sarjaa, jota olen jonkin verran  haalinut sini- ja vihersävyisinä. En tiedä tarkalleen mukien alkuperäistä aikakautta, mutta veikkaisin 70-luvun loppua. Ja muki oli (ei ole enää) tietysti täynnä kunnollista suklaata ihan tältä päivältä!

Ja pitää kyllä sanoa, että ilahduttavan funktionsa lisäksi, tee tuli kyllä ihan oikeaan tarpeeseenkin! Olen vuosisadan kuumeisessa flunssassa ja ainakin omasta mielestäni häilyn jossain todellisuuden ja kuoleman rajamailla. Ehkä tee pitää edes hieman todellisuudessa kiinni!

19.2.2011

Sydän-MaMailua vielä vuorokausi, osallistu!

MaMa-haasteessa on tällä kerralla vähemmän osallistujia kuin aiemmilla kerroilla. Vaikka aihe on niinkin helppo kuin "sydän" ja mahdollistuu vaikka millä kädentaitotekniikalla! Vielä ei näy yhtään leivonnaista, korttia, skräppiä, pehmolelua, eikä juuri muitakaan ompeluksia. Osallistu ja tule esitellyksi blogissani maanantaina!

Ohjeet, linkitys ja muut osallistujat: täällä!


Nyt Meni Tavallinen Tyttö Sanattomaksi!

On aika vähän asioita, joista menetän puhekykyni. Jo ammatillisista syistä olen tottunut olemaan ihmisten edessä, puhumaan ja olemaan. En järkyty kovin helposti, enkä mene sanattomaksi kovin helposti. Viime aikoina tosin olen hoksannut, että tympeinä eteensä tuijottavat ihmiset, jotka eivät edes kohteliaisuussyistä harrasta small talkia, saavat minut perääntymään. Ja heille en siis minäkään sitten osaa oikein aukaista suutani. Onneksi näitä ihmisiä on aika vähän -suomalaiset puhuvat ja rupattelevat mielellään, jos heistä on kiinnostunut. Hiljaiset suomalaiset ovat valheellinen myytti.

Ostin eilen Oma Koti -lehden uusimman numeron (2,90e, tarjous). Lehdessä Mia Joki esitteli Nostalgo Paradisos -henkistä kotiaan ja sisustustyyliään ja nyt pitää kyllä tunnustaa, että meikäläisellä meinasi henki juuttua kurkkuun! Käsitin, että Nostalgo Paradisos on Mian itse kehittelemänsä sisustustyyli ja koti sitten sen näyttämö. Varsin...hmmm...persoonallinen, sanoisin.

Kuvat on napattu ilmeisesti Mian itsensä ylläpitämältä Nostalgo Paradisos -tyylin nettisaitilta. Lehdessä oli enemmän kuvia kuin netissä ja muutamia niin rankkoja juttuja, että jouduin katsomaan pariinkin kertaan. Kaiken huipentuma oli kreikkalainen maisematapetti pylväineen ja papukaijoineen!...Sisustustyylin idea on ymmärtääkseni valkoisuus ja sen eri sävyt pastellisävyjen, kullan ja hopean kanssa, pylväät, rosetit, helmikoristeet, kaiteet, peilit ja medaljongikuviot, ruusut ja tekokukat. Runsaat yksityiskohdat sisältävät enkelejä ja krusifikseja. Ja runsas todella tarkoittaa RUNSASTA, eikä mitään satunnaisia asetelmia siellä sun täällä.

Niin että voiko tällaisen jälkeen enää sanoa yhtään mitään? Olin aluksi ennen kaikkea järkyttynyt. En ole koskaan ehkä törmännyt hirveämpään sisustustyyliin!


Vuorokauden asiaa ajateltuani olen kuitenkin hieman (en ole ihan varma vielä) tullut toisiin aatoksiin. Itse asiassa -vaikka tulos onkin kamala mielestäni, siitä en pääse mihinkään- melkein nostan hattua rouvalle. Tyyli on oma, eikä taatusti mistään sisustuslehdistä suoraan kopioitu. Emäntä itse on myös tyylin näköinen, seisoo täysillä sen takana ja sisustuksessa näkyy mielestäni elävän ihmisen kädenjälki ja mielikuvitus (vaikka ehkä hieman erikoinen onkin). Että siitä vaan: tsemppiä eteenpäin!


Mitäs sinä tykkäät noiden makupalojen perusteella? Suosittelen oikeasti kipittämään kauppaan ja ostamaan tuon Oma Koti-lehden numeron. Ainakin jos uskallat vielä väittää, että kaikissa suomalaisissa aikakauslehdissä esitellään aina vain sitä samaa, yksinkertaista minimalismia....

Ja lisähuomautuksena todettakoon, että voin kyllä varsin hyvin kuvitella, kuinka kamalana Nostalgo Paradisoksen Mia pitäisi omaa kotiani ja sen sekalaista rappioelämän jälkeä.....Eikä se vähennä yhtään sitä tosiasiaa, että todennäköisesti tulisimme ihmisinä juttuun ihan mainiosti. En usko hänen tuijottavan elottomana eteensä muiden ihmisten läsnäollessa:)

Saletisti Natsaa: Heippa Remppamiehet!

Alkaisi olla finaalissa. Kylppäriremppa, perheen emäntä ja kaikki muukin. Tänään kävi putkimies viimeisen kerran ja sanon nyt virtuaalisesti heippa -eivät nuo ihan Suomen suulaimmiksi hepuiksi osoittautuneet, joten live-tervehtely voisi olla liian hyökkäävää! Joskin puhuivat kyllä enemmän kuin sähkömies -hänen koulutukseensa ei tainnut sisältyä tervehtiminen ollenkaan, mutta sen sijaan roskien heittelyssä ympäri taloa hän oli varsin tehokas. Ihailtavaa!

Ei tule vanhaa kylppäriä ikävä, eikä remppamiehiäkään. Paitsi hieman sitä yhtä yleismiesjantusta, joka alkoi olla jo vähän niinkuin talon vakiokalustoa: kissakin jää nyt taas ilman päiväseuraa ja omaa osuuttaan lounaseväistä (=melkoinen tappio!).

Rempan aikatauluksihan oli suunniteltu, että saadaan päätökseen tammikuun lopussa. Mutta voi kuulkaas yhden ilmavesilämpöpumpun asennus olla sellainen projekti, että mitkään aikataulut ei pidä! Ensin jotkut harjoittelijaputkimiehet kävivät vetelemässä yhden seinän kylppäristä täyteen pronssiputkia (=tahaton tilataideteos, jota en vain osannut arvostaa riittävästi?) ja seuraavana päivänä vähän kokeneempi jannu purki niitä tekeleitä. Sitten tämä sama heppu jatkoi asennusta päivästä toiseen ja päivästä toiseen. Vihdoin viimein lämmitys alkoi pelittämään jo sähkön varassa, mutta ulkoyksikössä oli jotain vikaa. Ulkoyksikköä korjattiin, vatvottiin ja mietittiin -sitten se jäätyi ja lopulta vaihdettiin kokonaan uuteen. Ja nyt kuulkaas toimii!

Jouduimme vääntämään jo pattereita pienemmälle, kun meinasi happi loppua. Natsasi vähän liian saletisti, kun oli totuttu lähes 10 astetta alempaan huonelämpötilaan! Nyt alkaa olla parin päivän jälkeen jo tasapainotila saavutettuna ja henki kulkee taas. Eihän tuo ilmalämpöpumppu putkineen vieläkään mikään kylpyhuoneen varsinainen kaunistus ole, mutta...silmä tottuu kaikenlaiseen....On se kuitenkin kummallista, kun yhtäkkiä Tavallisen Poika ei kannakaan selkä vääränä polttopuita ja silti on tasaisesti lämmintä. Jopa herätessä!


Lämmin suihku. Tai no suihku ylipäätään, on luksusta! Suihkukaappi on toimiva, tukeva ja lämmin -viihdyn siellä yllättävän hyvin. Prinsessa Ruusunmarjan ja Suklaa-Prinssin suurta hupia on päästä heti työpäivän jälkeen suihkuun. Sitä alkaa arvostamaan asioista, vasta sitten, kun niistä on joutunut olemaan riittävän kauan erossa. Riittävän kauan minulle = 4 kuukautta ilman sisävessaa, suihkua ja lämmitysjärjestelmää.
 
 

Tavallinen Äiti pesi pyykkimme koko remontin ajan. Suuri kiitos hänelle siitä! Saimme pikkuhousutkin viikattuna aina takaisin ja pyykki oli taatusti puhtaampaa kuin normaalisti. Mutta nyt meillä on oma pesukone -ette usko kuinka hienolta tuntuu pyöräyttää upouudessa koneessa ensimmäinen lastillinen sukkia! Lasten mielestä luukkua on kiva tuijottaa, meillä kun ei ole aiemmin ollut televisio-pesukonetta. Ja kuivaaja -en ole koskaan tajunnutkaan, kuinka paljon sellainen saatanallinen (kestävän kehityksen näkökulmasta) vehje voi vähentää ilmassa leijuvan pölyn määrää! Ja kuinka puhtailta ja pehmeiltä pyykit sen jälkeen tuntuvat! Saatan jäädä koukkuun, vaikka lupasinkin itselleni, että pyrin käyttämään konetta vain talvisin ja sadeilmoilla...

Mutta onhan tässä vihdoin syytä juhlaan siis! Söimme pizzaa uuden ja lopultakin ihan kokonaan valmiin jkylpyhuoneen ja sen lattialämmityksen päällä -kylpyhuone on poikkeuksetta Näyttämön siistein ja lämpiminkin huone tällä hetkellä....



ps. Voin toki mainita sen pienen seikan, että kuivausrummun kondenssivesisäiliötä ei saa otettua koneesta irti, eikä tyhjennettyä, koska ilmavesilämpöpumpun putket ovat tiellä....Siispä tilasimme koko pesukonetornille korotusosan ja se toki on vielä asentamatta! Kuten myös yksi lattialista.....
Related Posts with Thumbnails