23.9.2011

Ekaluokkalainen

Meidän syksymme on ollut monelta osin jännä ja kiireinen, uudenlainen. Prinsessa Ruusunmarja aloitti elokuussa koulun. Vasta oman lapsen ollessa kyseessä tajuaa, kuinka VALTAVA se reppu tosiaan on lapsen harteilla.

Kovasti jännitimme, miten koulunkäynti lähtee vauhtiin. Eskarista oli hieman kiusaamismuistoa, joka ei ainakaan vähentänyt jännitystämme. Lisäksi Prinsessa Ruusunmarja aloitti suomenkielisenä lapsena ruotsinkielisessä koulussa -se oli asia, jota hän itse jännitti eniten.

Ensimmäisenä aamuna emme saaneet tytöstä yhtään kunnollista kuvaa. Hän oli niin ahdistunut ja peloissaan koko kouluun menemisestä. Seuraavat kuvat on otettu koulun pihalla ja kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.



Jännityksessä meni viikko ja hieman toistakin. Sen jälkeen kaikki loksahti kuin taikaiskusta paikoilleen: tyttö on innoissaan koulusta ja kaikesta siitä tekemisestä. Erityisesti hän viihtyy iltapäiväkerhossa, jossa on kavereita ja saa touhuta kaikenlaista askaretta ja liikuntaa. Opettaja kertoi vanhempainillassa, että kielen kanssa menee paremmin kuin hyvin ja kaiken kaikkiaan tyttö on "jätteduktig".

10 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Voi jestas. Kuulostaa tyhmältä, mutta tässä on yksi syy, miksi en voisi harkita lasten hankkimista. Minusta ei olisi tuohon! Minä en pystyisi kestämään oman lapsen tuskaa kouluun mennessä. Minä en meinannut kestää edes tämän lukemista!

Ihanaa, että tyttönne on kuitenkin sopeutunut. Toivottavasti hän viihtyy siellä jatkossakin tosi hyvin.

Peppi kirjoitti...

Täällä ihan sama. Ei tullut reippaasti "reppuselässä kouluun" kuvia ekasta päivästä. Jännitti NIIIN kovin, että melkein kaikkia itketti. Pienintä eniten.

Hienoa, että päivät lähteneet rullaamaan! Helpotuksen huokaus varmasti vanhemmillekin.

Eeva kirjoitti...

Voi pientä, onneksi on lähtenyt kaikki kuitenkin hyvin käyntiin, varmasti jatkuu samaan malliin! Tuo kiusaaminen on kyllä niin julmaa lasten ja nuorten keskuudessa, mutta onneksi ilmeisesti tässä uudessa koulussa ei sitä ole esiintynyt.

minna kirjoitti...

Voi pupusta! Meidän neiti aloitti päiväkerhon kaks kertaa viikkoon ja sekin jännitti, mutta ei ihan noin kovasti. Tsemppiä tytölle täältä Helsingin pikkuserkuilta!

Pieni Lintu kirjoitti...

Oj vag roligt!!!

Onnea koulutielle! :)

Mayo kirjoitti...

Hienoa kuulla, että hän on päässyt rytmiin kiinni ja jännityksestä eroon : )

Auli kirjoitti...

Voi pientä! Ihan jo ahdistuin omieni muistoista. Itse muistan tuon ahdituksen lasten koulun aloituksesta. Nuorempi oli niin jännittynyt, että ensimmäisenä päivänä jätti heti reppunsa linja-autoon ja tuli iloisena kotiin ja minä kysyin, että missä reppu on heti hänet nähdessäni? Se linja-autolla kulkeminen kun ei todellakaan ollut mitään helppoa. Ja auto oli ihan vuorolinja, ei mikään koulukyyti! Voi sitä parkua kun huomasi, että reppu jäi autoon ja uusi aapinenkin oli repussa! Onneksi saman kylän fiksu Niilo-poika oli huomannut, että Anulta jäi reppu autoon ja toi sen meille. Koulu on kyllä aika jännittävä paikka, minäkin usein sitä ajattelen työskennellessäni yhtenäiskoulussa, että miten ne ekaluokkalaiset siellä pärjäävät kaikenikäisten kanssa. Miellä on silti niin, että isot rasittuu enemmän pienistä kuin päinvastoin. Pikkusiksot ja veljet kun koko ajan ovat isojen kimpussa välituntisin...

Hyvä Mieli kirjoitti...

Kuva tosiaan kertoo!! Voi tuntea tuon kaiken jännityksen,, joka pieneen ihmiseen on pakkautunut. Tuntematon pelottaa... aikuisiakin. Mutta asioilla on taipumus järjestyä aina, onneksi!!

Anne kirjoitti...

Hei, tämähän oli kiinnostava postaus.. Meillä kun on vasta vauva, mutta olemme miettineet josko hän aikanaan pääsisi ruotsinkieliseen kouluun, ja sitä ennen hoitoon.

Ollaan vaan oltu siinä ymmärryksessä että täällä porvoossa se ei ole sallittua. Mitenkäs tuo teillä onnistui (puhutte tekin kotona suomea?)?

Asiahan vaikuttaa vähän siihenkin, miltä alueilta toivotaan löytävämme itsellemme koti.

Leena 37 Tuntia Vuorokaudessa kirjoitti...

Susanna: Vääntääkseni vähän veistä haavoissasi, voin vielä kertoa, että tällä viikolla tyttö tuli kotiin surullisena. Kaikki muut olivat saaneet luokkakaverin synttäreille kutsun, paitsi hän :( Et usko millainen leijonaäiti minussa heräsi...

Peppi: Kiva kun ollaan samassa tilanteessa! Meilläkin jännitti myös äitiä ja iskää. Paljon:)

Eeva: Kiusaaminen on julmaa. Samat lapset tässä on kuin eskarissakin, mutta ainakin käsittääkseni nyt on mennyt paremmin.

minna, Pieni lintu, Mao: Kiitos!

Auli: Mä olen aina opettajana ollut sitä mieltä, että opettajat, joilla ei ole omia lapsia, eivät tajua sitä, kuinka pieniä ekaluokkalaiset ovat. Nyt olen vielä enemmän sitä mieltä!

Hyvä Mieli: Joo, onneksi asiat järjestyy!

anne: Loviisan koulupiirissä olemme. Lähikouluksi osoitetaan aina suomenkielisille suomenkielinen koulu. Lain mukaan kuitenkin vanhemmilla on oikeus valita mikä vaan koulu! Sitä ei vaan huudella, koska perinteisesti ruotsinkieliset eivät ole halunneet suomenkielisiä kouluihinsa. Meillä hommaa helpotti se, että lapset ovat kaksikielisessä päiväkodissa ja kaikki kaverit ovat ruotsinkielisiä. Eskarivuonna vähän sitten arvioitiin, että kehittyikö ruotsin kieli riittävästi ja kyllä se kehittyi:)

Related Posts with Thumbnails