12.5.2011

Kroonisesti Myöhässä

Kuulun niihin ihmisiin, joiden elämä on yhtä myöhästymistä. Kärsin siitä, häpeän sitä ja yritän kestää kaiken sen moittimisen, jonka osakseni tästä saan.

Jos et osaa jotain asiaa, Suomessa on harvinaista, että toinen aikuinen kehtaisi kertoa siitä sinulle ääneen. Myöhästyminen on kuitenkin kulttuurissamme sen luokan rikos, että kuka vaan saa puuttua rikkomukseesi suorin sanakääntein. Ja myöhässä oleva on varmasti se, joka on väärässä, hoitaa hommansa huonosti ja käyttäytyy sopimattomasti. Tätä ei kyseenalaisteta. Eikä koskaan kysytä, miksi sinä et osaa olla ajoissa?

Kirjastonhoitaja moittii minua, mutta vain hieman. Saan hoitaa myöhästymiseni suhteellisen pienieleisesti kolikoilla ja olemme taas tyytyväisiä.

Lapsen taksikuski moittii minua suoraan ja voimakkaasti. Koko taksirinki myöhästyy minun takiani. Tätä en pysty korvaamaan kolikoilla. Lapsen häpeä on vielä kurjempaa kuin taksikuskin moitteet.

Laskun lähettäjä moittii minua kirjallisesti muistuttaen. Maksan hieman enemmän ja hommaa ei muistella jälkikäteen.

Esimies ja työkaverit moittivat minua, kun tulen myöhässä kokoukseen. Heidän moitteensa on katseissa ja eleissä -kovempi rankaisu kuin suorat sanat muuten. En pysty pidättämään palkastani tuota kahta minuuttia, vaikka haluaisin. Aika on niin arvokasta, että maisterin palkka ei sitä riitä korvaamaan.

Päivähoidosta moititaan, kun olemme nukkuneet pommiin ilman että olemme ilmoittaneet siitä etukäteen. Korjaamme asian heräämällä hyvissä ajoin siihen asti, kunnes taas nukumme pommiin.

Mikään muu kuin myöhästyminen ei saa minua tuntemaan itseäni niin totaaliseksi epäonnistujaksi. Ja tämä kyllä toistuu riittävän usein, jotta tunne ei katoaisi vahingossakaan! Virhe on myös laadultaan sellainen, että ihmiset, jotka eivät koskaan itse sorru myöhästelyyn, eivät sitä koskaan ymmärrä. Ehkä hyvä niin, armo olisi sääliä ja sääli sairautta. 

Joskus olisi kuitenkin mukavaa, että olisi joku kohtalotoveri –osallistuisin mieluusti Anonyymien Myöhästelijöiden –keskusteluryhmään. Haluaisin kertoa, etten ilkeile tahallisesti muille, enkä puhu paskaa muista, enkä muutenkaan käyttäydy sopimattomasti. Yritän jatkuvasti tehdä kaikenlaisia asioita muiden hyväksi, mutta myöhästelen ja olen siksi mahdottoman epäkohtelias kanssaihmisiä kohtaan.

Olen saanut elää Afrikassa. Siellä olin aina ensimmäisenä paikalla. Olin hetken onnistuja –kukaan ei vain huomannut sitä, koska kulttuurissa ei tainnut olla käytössä edes sanoja ”myöhästymiselle”.

8 kommenttia:

Peppi kirjoitti...

Ilmottaudun myös rinkiin jos sellainen perustetaan. Voin allekirjoittaa kaikki muut paitsi taksirinkimyöhästelyt. Meillä I hoitaa kouluunvientimyöhästelyt.
Enkä myöhästy tahallani, niin vaan tapahtuu.

minttu kirjoitti...

voi kuule, täälläkin yksi niin samanlainen!noloa ja epäkohteliasta mutta en tee sitä tahallani.

Tinjami kirjoitti...

Niin vaan häpeästä punastellen minäkin liityn kroonisesti myöhässä olevien rinkiin.

Olen tehnyt myöhästelystä taidetta.

Suunnittelen lähtöni jo edellisenä iltana, herään ajoissa ja aloitan lähtövalmistelut esim. tuntia ennen lähtöä, hukkaan itseni juuri viime minuuteilla ja hieno ajatukseni ajoissa ehtimisestä valuu lattianrakoon.

Jos taas pääsen lähtemään kotoa ajoissa, huomaan viimeistään puolessa välissä matkaa, että olen unohtanut jonkin elintärkeän jutun, joka pitää palata hakemaan.

Mikäli olen ajoissa ja muistan ottaa mukaan kaiken tarvittavan, niin lapsilla on pissahätä/lelut hukassa/kiukkupäivä, kissat karkaa/oksentaa/on jääneet ruokkimatta/tappelee, auto ei toimi, matkalla on tietyö/onnettomuus/ratsia, naapurin mummo haluaa jutella, taivaalta tippuu meteoriitti päähäni tai jotain muuta vastaavaa.

Eli älä sinä yhtään sure. On meitä muitakin. Annetaan me niiden turhantärkeiden ajoissa olevien nipottajien olla mitä mieltä haluavat ja tehdään me niinkuin halutaan. Jos nyt sattuu myöhästymään vähän, niin se on parempi kuin ettei menisi ollenkaan. ;)

Suvi kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu taas ajoissa oleva nipo :) Voin kertoa, että ahdistusta aiheuttaa sekin, että on aina ensimmäisenä paikalla tapaamisissa ym. Siinä sitä sitten nolona katsellaan ympärilleen: "kyllä mulla oikeasti on kavereita, mullahan on tapaaminen!" Ja jos sattuu olemaan jotakin tärkeää, esim. työhaastattelu, siinä ehtii melkoisen jännityksen ja paniikin lietsoa odotellessaan. Että tässä kolikon toinen puoli. Täsmällisyyttä voitais harjoitella vissiin kaikki :)

Mie ite kirjoitti...

Täällä heiluttaa kättään myös yksi myöhästelijä. Varsinkin töissä joka maanantai toistuva viikkopalaveri on paha paikka, olen aina myöhässä... Aikoinaan kun olin osastolla töissä, menin aamuraportille aina viime tipassa. Nyt kun olen kotihoidossa, eikä aamulla ole raporttia tms jossa muut kyttäisivät saapumistani, venyy töihin menoni aivan luvattomasti... ja sitten hoputan lapsia kun ollaan lähdössä johonkin, mutta olen itse aina se viimeinen autossa jne...

Haltiakummi kirjoitti...

Minä liittoudun Suvi leiriin. Olin aikaisemmin krooninen myöhästelijä, ja jo kotoa opin tavan, että kaikkialle lähettiin viimetingassa ja vielä portilta palattiin sitten hakemaan sitä sun tätä, mikä oli kiireessä unohtunut, ja sitten ainakin oltiin myöhässä. Kukaan ei odottanut perhettäni mihinkään ajoissa, koska sehän oli käsite että mehän nyt aina oltiin myöhässä. Opiskeluaikana piirsin vielä kulmakarvoja ja harjasin ripsaria kohilleen, kun olisi pitänyt olla jo. Joskus laittelin tekstareita että sorry, myöhästyn 10min, aina en kerinnyt laittamaan niitäkään.

Kerran valittelin kroonista myöhästymistäni ystävämiehelle, joka myös kertoi kuuluneensa myöhästyjien kerhoon, kunnes hänelle oli ystävä todennut että oletko koskaan miettinyt kuinka epäkohteliasta se on? Mikä tekee sinusta niin paljon paremman ihmisen, että muut joutuvat uhraamaan ihan yhtä kallisarvoista aikaansa sinun odottamiseen? Minuun ystäväni tarina kolahti. Ja silloin päätin aikaistaa kelloani. Tarkoituksella herään vartin aikaisemmin, mietin asiat valmiiksi ennen lähtöjä, ja pidän esim avaimet paikoillaan ettei niitä tarvitse etsiä lähtiessään. Minä olen ihan tarkoituksella opetullut olemaan ajoissa, koska en halunnut muiden ihmisten kärsivän ikuisesta myöhästelystäni ja minun odottamisesta. Ei se helppoa ollut, ja monesti minulle saattaa käydä niin kuin Suville että olen sitten etuajassa, mutta eipähän tarvitse muiden enää odottaa minua ja pitää minua myöhästymisen käsitteenä.

päivi-helena kirjoitti...

Hei! Täällä vielä yksi kommentoija, myöhässä kuten aina, tai ainakin viimetipassa! Tunnistan itseni ja liityn mukaan "anonyymit myöhästelijät kerhoon" :)! Olen tullut siihen tulokseen että olen syntynyt väärään kulttuuriin, olen sellainen kun olen, yritän vahdata kelloja, yleensä turhaan. Loppuun asti uskon että hyvinhän tässä vielä keretään..

Leena 37 Tuntia Vuorokaudessa kirjoitti...

päivi-helena: tässä blogissa kommentoinnit eivät ole koskaan myöhässä! kiitos kommentistasi siis! Minä kanssa uskon aina ehtiväni, kunnes totean, että persiilleen meni ajatus -jälleen kerran....

Haltiakummi: Olen ennenkin kuullut tuon väitteen, että myhästelijä on itsekäs. Mielestäni se on äärimmäisen satuttava väite. Koska väitän, että se joka myöhästyy, kärsii myöhästymisestä tässä kulttuurissa jo muutenkin tarpeeksi paljon. Mutta on tuossa toki pointtinsa.

Mieite: Mulla on kanssa työpaikan aamupalaveri pahin. Sitten kaikki kököttää paikoillaan ja ilmeet on sanoinkuvamattoman karmeat, kun tulen sen 3 minuuttia myöhässä paikalle :(

Suvi: Mun on jotenkin tosi vaikea ihan käsittää, että miten joku ehtii etuajassa paikalle? Koska sä sitten teet ne miljoona asiaa, jotka mä hoidan ja myöhästelen?:D

minttu: tästä olen kanssasi ihan kirjaimellisesti samaa mieltä!

tinjami: Mulla kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Olen sitä mieltä, että ihmiset, jotka ovat aina ajoissa, ovat jotenkin poikkeuksellisen onnenkantamoisia muutenkin. Ei niillä koskaan lopu bensa, tai auto jää kiinni lumihankeen tai lapset itke tai.....:/

peppi: olisin äärimmäisen kiinnostunut tietämään, kuinka myöhästelyihisi suhtaudutaan työpaikallasi, joka...käsittääkseni...on sellainen "moitteettomuuden kehto"? Minä kun olen juuri tässä kyseisen tyyppisessä työpaikassani kokenut myöhästelyn kaikista hankalimpana asiana:/

Related Posts with Thumbnails