27.3.2011

Slaavilainen Hevonen

Tykkään kovasti perinteisistä slaavilaisista kuvituksista ja tavasta käyttää värejä sekä hyödyntää luonnon kukka- ja kasvikuvioita. Lapsuudenkodissani oli aina keittiön hyllyssä 80-luvun alun Neuvostoliiton tuliainen, musta puuhevonen. Oli aikoja jolloin en tuota hevosta kyllä osannut yhtään arvostaa, mutta nyt se seisoo komeasti makuuhuoneeni lipaston päällä. Kaunis on, vai mitä?


11 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Anoppi löysi tässä taannoin kirpparilta tismalleen samanlaisen hevosen. Jotenkin niin rumankaunis :)

*marjuska* kirjoitti...

Tuo on hieno! Mulla on juurikin samanlainen kirpparilta löytynyt ja toinen vähän erimallinen pienempi. Mielelläni antaisin kodin usemammallekin. :-)

Anne kirjoitti...

Tykkään tuon hepan värityksestä ja mallista. Tuo voisi kirmailla samaan hyllyyn dala-häst kamujen kanssa
: )

JaanaElina kirjoitti...

Upea heppa.Tuollaista en olekaan nähnyt missään,monia muita esineitä tuolla kuvituksellä kyllä.

Kelpais kyllä tännekin.

wihtori kirjoitti...

Minusta nämä hepot ovat kauniita. Tuon tumman heppasi oranssi sisko on blogini sivukuvissa ;)
Itse pidän myös taalainmaan hevosista, niitä en keräile mutta taalainmaan kukkoja kylläkin ;)

Pauliinalotta kirjoitti...

Tykkään kovasti ja on kaunis esine! Pidän slaavilaisuuden näkymisestä siinä, koristeissa ja kai muodossakin on sitä. (Löytö-blogin Johannalla on samanlainen, väritystä en muista, sieltä tuollaisen ekan kerran bongasin ja ihastuin. Tiedoksi, jos haluat Leena kurkata.)
Slaavilainen koristelu viehättää nyt aikuisena. Lapsena pidin, sitten varhaisaikuisen inhoamisvälivaihe, kun kaikki piti olla uutta ja jotain tiettyä ja sitten järkiintyminen :)
Pidän kovasti myös maatuskoista, erityisesti vanhemmissa maatuskoissa on tuon hevosen kanssa samantyylistä kukka- ja kultakoristelua, nykyisethän ovat erilaisia ja huomattavasti koristeellisempia. 70-luvun lapsena olisin halunnut maatuskan, joillain kavereilla sellainen oli, koska vanhemmat olivat käyneet Neuvostoliitossa tai Eestissä (mikä oli silloin aika hankalaa, viisumit ja muutenkin). Yleiset tuliaiset muistaakseni olivat maatuskat lapsille, kauniit kukkahuivit naisille ja joskus samovaarikin. Samovaari oli minusta yliupea, mutta maatuskaa lapsena toivoin eniten (kuten myöhemmin etelänmatkalaisten flamengotanssijanukkeja kovitettuine pitsihameineen, viuhkoja ja kastanjetteja seinälle ripustettavaksi). Meiltä ei matkusteltu, joten maatuskatoiveeni toteutin aikuisena käydessäni Tallinnassa. Jokin viehätys siinä aina vaan on. (tämä biisinpätkä tulee aina maatuskoista mieleen: "Venäjänmaa toi lapsille pieniä mummoja ja niiden sisällä on pieniä mummoja...")
Tuollainen hevonen olisi upeaa löytää kirpparilta, koska niitä ei (ehkä? en tiedä) myydä enää Venäjällä tai Tallinnan vanhassa kaupungissa. En tosin ole käynyt useampaan vuoteen, siis Tallinnassa ja Venäjällä en koskaan.
Vaikka en hevostyttö ole koskaan ollut, niin tuollaisen hevosen lisäksi ihailen kovasti myös taalainmaanhevosia.

Jutta kirjoitti...

Kaunis hevonen. Itsekin pidän kovasti slaavilaiskoristeluista ja -väreistä, vaikka värimaailma ei meidän kotimme väreihin ehkä istukaan.

Marika kirjoitti...

Onpa kyllä kaunis. Itse olen huomannut saman jutun, moni esine, joita nuorena lapsuudenkodissa inhosi, onkin nyt aikuisena saanut uuden viehätyksen. Itse pidän Pauliinalotan tavoin myös maatuskoista ja Wihtoria myötäillen taalainmaan hevosista. Hepoja en tosin omista yhtään, mutta maatuskoja minulla on kokonaista kolme kappaletta! :)

Haltiakummi kirjoitti...

Onpas hauska heppa! En ole koskaan nähnytkään tuommoista hauskuutta, meillä oli mummulla kylläkin samaa kokoa iso musta taalainmaan heppa, komeine kukkakoristuksineen. Nyt se nuhjunen heppa näyttää hienolta veljen perheen uuden, kauniin, valkoisen muuratun takan päällä. Se on kuin siihen tehty :)

Minulla oli lapsena paljon maatuskoita, mihinköhän ne on joutuneet... Hmmm, tätä täytyy tutkailla.

Marja-Leena kirjoitti...

Kaunis heppa!

Leena 37 Tuntia Vuorokaudessa kirjoitti...

Kiitti kommenteista!

Mielen perukoilla oli ihan tyhjiö ja piti oikein netistä tarkastaa, jotta mikä se taalainmaan hevonen on! Tuttu juttu. Jostain syystä se on mielestäni vähän kömpelön mallinen, vaikka väritykseltään upea onkin. Eilen näin kirppiksellä lasisen taalainmaan hevosen -se oli tosi hieno!!

Maatuskoita meillä oli lapsuudenkodissa paljon, kun isä työskenteli Neuvostoliitossa. Niistä äitini ei suostu luopumaan, vaikka olen kerjännyt:D

Related Posts with Thumbnails