29.3.2011

Paha Kakku

Kun oikein tarkasti teki lapsena, pystyi välttämään usein Pahat Kakut. Koputtelemalla ja noitumalla riittävästi. Ennen kaikkea muistamalla, ettei Hyvä Kakku ole itsestäänselvyys.

Olen leiponut viime aikoina oikein onnistuneita otoksia ja ilmeisesti ylpistynyt. Seuraan Master Chefiä ja kuvittelen pystyväni mihin vain nerokkaisiin makuyhdistelmiin ilman ohjeita. Jos ei ylpeys käy lankeemuksen edellä, niin ainakin ihan äärettömän pahan kakun edellä se näyttäisi käyvän!

Jääkaapissa oli viime viikon täytekakkuprojektista jäänyttä voikreemiä. Koska nuukana ihmisenä en tietenkään voinut heittää sitä roskikseen, ajattelin tehdä siitä murotaikinan. Jauhoja vaan mukaan ja eikös se ole siinä? Käytin vielä Durum-jauhoja, kun jostain syystä kuvittelin niiden sopivan tähän kokonaisuuteen hyvin. Ei sopinut, eikä muuten sopinut voikreemin tomusokerikaan.

Levittelin taikinan piirakkavuokaan ja laitoin päälle pakasteesta löytyneitä bataattilohkoja. Ai miksikö? No, koska toinen vaihtoehto olisi ollut hirvenliha ja kuvittelin hetken aidosti, että bataatti sopisi tällaisen makean pohjan päälle. Käytetäänhän porkkanaakin kakkuihin! Bataatti EI ole porkkana, muistelisin nyt jälkeenpäin, vaikka saman värinen onkin.

Kesken paiston maistelin hieman bataattia ja totesin sen olevan kuivaa. Sotkin päälle appelsiinituorejuustoa ja kermaa kostukkeeksi. Vielä tässäkin vaiheessa kuvittelin, että ottaessani piirakan uunista ja maistaessani sitä, valtaisat hurraa-huudot kaikuvat keittössämme ja minut palkitaan kaiken maailman reseptikilpailuissa Vuoden Parhaasta Neronleimauksesta.

Totuus oli vähän mauttomampi: Neronleimaus sai aikaan MAAILMAN KAMALIMMAN KAKUN! 


Kaiken huipuksi Tavallinen Poika oli laittanut tämän kakun tarjolle aamupalaksi Koti-ihme-anopille, jonka kuva minun kotitaloustaidoistani on jo muutenkin riittävän rehellinen. Eipä ainakaan tarvinnut järkyttää sitä kuvaa äkillisesti parempaan suuntaan!

En muuten koskaan ennen ole leiponut kanoille piirakkaa. Nyt saavat ja luultavasti arvostavat.

15 kommenttia:

wihtori kirjoitti...

"hekottelua" :)))
mutta vuoka on hieno !

Siru kirjoitti...

Olet sinä ihana. Kanoille leivoit piirakkaa. Saatte sitten onnellisten kanojen munia:)
Aina ei voi onnistua on elämän laki ja tuttua meille kaikille. Vuoka on hieno.

shys kirjoitti...

mulla on yks bataattiresepti ja siinä on henkselit päällä: "Älä koita tätä enää koskaan!"
(Bataatti taipuu tietty myös hyväksi)
Minä leivoin eilen ruisleipää ihan ensimmäistä kertaa ikinä. Tyttäreni kysyi "äiti mikä toi on? näyttää ihan pökäleeltä" tarkemmin sanottuna kasalta pökäleitä.
Maku sen sijaan oli erinomainen!
Kiva kun kävit blogissa (mistä lie löytänytkin tiesi sinne...) ja heipat! kiva näyttämö!

Anonyymi kirjoitti...

Olihan taas hersyttävän hauska kirjoitus sinulta.
Ei ollut paras päiväsi, mutta kanat ovat varmasti Onnellisia!

Riitta

Niinu kirjoitti...

Tää oli niin hyvä juttu:))))
Toisillehan ei saa nauraa(?)joten suupieleni ovat vain hieman ylöspäin...

Sanna-Mari kirjoitti...

No aina ei voi onnistua :D :D

Suvi kirjoitti...

No tuohan kuulostaa ihan joltain, mitä mun mies tekis jos meillä olis samaiset ainekset keittiössä. Eräänkin kerran on heitetty ruuat mäkeen, kun on pakko laittaa ne kaikki jämät mukaan :) Mm. metwurstirisotto oli hiton pahaa...

Tintin kirjoitti...

Täytyy tunnustaa, että tuo yhdistelmä kuulostikin aika pahalta :-)

Anoppi tulee kohta lihapatojen kanssa ruokkimaan poikansa. Mulla on ollut sellainen ex-tuleva-anoppi.

MajBritt kirjoitti...

Siis voi veljet, vieläkin valuu kyyneleet silmäkulmista. Ilon kyyneleet, niin hauska kertomuksesi oli, joskin ymmärrän, että autenttisessa hetkessä ei välttämättä hirveesti huvittanut.

TUli mieleen, kun yksi ystäväni vähän samanmoisin alkuaatoksin ryhtyi luomaan omaa kakkureseptiä. Tulos oli kova, mutta joustava, superpallomainen kiekko, jolla saattoi pelata vaikka seinäkoppia. Miehensä sitten arkistoi tämän luomuksen, ihan vaan jälkipolville esimerkiksi siitä, miksi kannattaisi lukea reseptejä.

Ihanaa kevättä.

Katja kirjoitti...

Auts :D
Mä olen huono soveltamaan keittiössä, ja saan silti ruuat ja leipomukset epäonnistumaan. Perhe sitten kiltisti nyhertää luomuksiani.
Mutta hei, kanat kiittää!

Kokox kirjoitti...

Tihitytti! Ja oikeastaan nauroin myös itelleni. Meillä on mies pääkokki ja ihan syystä! Ei munkaan soppani ihan kamalia ole aina, mutta sanotaanko, että satunnaisesti vierailevat lasten kaverit varovasti kysyvät mitä on tarjolla, ennenkuin ilmottautuvat ruokailijoiksi.

Pauliinalotta kirjoitti...

Ihanaa! Siis ei tietenkään, että tuo... hmmm... leivonnainen(?) epäonnistui, vaan, että joku muukin on tehnyt kivoja kokeiluja. :D
Leivon tuskin koskaan ja siihen on syynsä.
Ihan parasta oli tuo anopille tarjoaminen. Anteeksi nyt, mutta hirnuin sitä aika reippaasti ja kello on mitä on, mutta ehkä naapurit eivät enää ihmettele (onko se sitten hyvä ja huono asia, en viitsi miettiä).
Vuoka on päheä, tykkään!

Marika kirjoitti...

Olipas hupaisa postaus, siis hauskasti kerrottu ja harvemmin sitä niitä epäonnistumisia kuitenkaan uskalletaan kertoa. Myös aika rohkeaa tuollainen kokeiluhenki keittiössä, nostan sinulle hattua! Jokin fysiikan laki siinä tosin pätee, koska ne pahimmat epäonnistumiset sattuvat silloin kun niitä vähiten toivoisi...

Leena 37 Tuntia Vuorokaudessa kirjoitti...

Hih, kiitos hauskoista kommenteista! Ei tää elämä niin kovin vakavaa aina ole:D:D

Jenni kirjoitti...

Aijai, miten pidättelin kokouksessa naurua lukiessani! Toivottavasti kanat osasivat arvostaa! :D

Related Posts with Thumbnails