9.3.2011

Hetken Heppa

Kävin pitkästä pitkästä aikaa rapsuttelemassa isoja karvakuonoja. Astuessa tallin pihaan, vastaan iskee jonkun mielestä tunkkainen hevonpaskan haju. Itselleni tuo haju on kaikkea muuta kuin paskainen -siihen sisältyy niin paljon kivoja muistoja, kauniita kuvia, leppoisia hetkiä ja lapsuusajan huolettomuutta.

Sinä "haman tulevaisuuden päivänä", kun minulla on aikaa ja voimia hevoselle (eli sitten kun tajuan oikeasti, että sen pito on kaikkea muuta kuin leppoisaa ja huoletonta), hankin liinaharjaisen suomalaisen. Tai sitten tällaisen kevytversion siitä eli kauniistakin kauniimman gotlannin russin (jota kävin siis nyt nuuskuttelemassa):




4 kommenttia:

maria kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta...meillä oli pari vuotta oma hevonen kun mä pelastan aina kaikenlaista. Lapseni saivat mut heltymään lämppäri-tamman ostoon joka olis muuten menny teuraaksi. No voin kertoa että ei tullut mitään...vanhemmalla neidillä meni ranne poikki kun tää villikko viskas selästä, mulla murtui varvas kun se tallas sille. Saatiin se onneksi ihmiselle joka on tottunut ex-ravureihin meille se oli vähän liikaa (: pääasia että terve kivaluonteinen hevonen sai jatkaa taivaltaan. Mä suljen tulevaisuudessa korvani kun mulle ujutetaan seuraava pelastettava...yksi asiakas just tarjosi ankkoja jäin kyllä pohtimaan..hih

kanaemo kirjoitti...

Karvakorvat on ihan parhaita!:) Itsellä on ollut omia vasta kohta kahdeksan vuotta, mutta heppaelämää takana lähes 30 vuotta. Tallityöntekijänä leipätyönikin jossain vaiheessa ansaitsin, kun asuin vielä Helsingissä.

Paljon niiltä saa, mutta aika paljon vaativatkin. Juuri postasin aiheesta hetki sitten omaan blogiini, joka kertoi, millainen mun normipäivä on. Kyllä siinä varmaan monella ei-hevosihmisellä kihosi kylmä hiki otsalle. :D Yrittäjänä ja äitinä loppupäivän ja luppoajan täyttää aika tehokkaasti hevoset ja muut tallissa asuvat elikot.

Ja lomia ei ole pidetty yli vuoteen, kun lomittajat on aika kiven alla. Viimeksi ruhtinaallinen neljän päivän loma oli joulukuussa 2009... ;)

Marika kirjoitti...

Ihana polle! Itse olen heppa-höperöitynyt vasta viime syksynä kunnolla, kun aloitin ratsastuksen. Omasta hevosesta haaveilen minäkin, mutta niinkuin Kanaemo sanoi niin saattaa olla aika iso homma kuitenkin. Mutta ainahan saa ja pitää haaveita olla :)

Leena kirjoitti...

Kiitos kommenteista tähän!

haaveita pitää olla ja sen verran myös realistisuutta, että tajuaa, kuka pystyy haaveensa oikeasti toteuttamaan ja kuka ei:)

Related Posts with Thumbnails