14.3.2011

Arvontavoittona Saamattomuus

Olen saanut syntymälahjakseni Jorvin äitiyspolin arvonnoissa saamattomuuden. Siis valikoivan saamattomuuden. Saan vaikka mitä asioita kyllä aikaiseksikin, kuten blogistakin voi lukea, mutta paljon asioita myös ajautuu täydellisen saamattomuuden lohkooni. Ja jos jokin asia sinne alunperin ajautuu, saamattomuus sitä kohtaan syvenee megalomaanisiin ja ylittämättömiin mittoihin. En ole vielä selvittänyt itselleni, mikä on se mystinen tekijä, joka johtaa jonkin asian tehdyksi ja taas toisen ei-tehdyksi.

Innostuin syksyllä joskus lupaamaan kaverilleni, että uudistan heidän jalkalamppunsa rikki menneen varjostimen. En ole saanut tikkuakaan ristiin sen eteen. Olen luvannut viedä lampun jo takaisinkin korjaamatta, mutta en saa sitäkään aikaiseksi.Tässä vaiheessa lamppu tietenkin oksettaa minua jo pelkän häpeän tunteeni vuoksi.

Blogiarvonnat näyttäisivät myös kuuluvan hommiin, joita en vain jostain syystä saa hoidetuksi  kunnolla ja kunnialla aikataulussa loppuun! Blogissani oli sydänarvonta joulukuussa. On todella noloa tunnustaa, että vasta tänään sain palkinnot pakattua kuoriin ja kirjoitettua osoitteet niihin päälle. Kuvittelin oikeasti lähettäväni paketit jouluksi ja sitten vähän myöhemmin ystävänpäiväksi...Viivyttelylle ei ole ollut mitään oikeaa syytä. Palkinnot ovat olleet arvonnasta asti valmiina, mutta en vain ole saanut itseäni kirjekuorilaatikolle asti -asiaa seuraavaan vaiheeseen eli postitukseen edistääkseni! Huomenna aion olla reipas ja toimia vastoin sisimmäistä laiskottelevaa minääni ja saada kirjeet vielä postiinkin. Pitäkää peukkuja!

Lupasin itselleni, että en pidä uutta arvontaa ennen kuin olen hoitanut tuon edellisen loppuun. Nyt näyttäisi jo vähän olevan valoa tunnelin päässä. Olen myös tehnyt itselleni selväksi, että kun julistan seuraavan arvonnan blogissani, en saa tehdä sitä ENNEN KUIN olen pakannut palkinnot valmiiksi postipaketteihin. Näillä lupauksillani mennään -ehkä jo ensi viikolla  päästään arpomaan (kukahan uskaltaa vielä osallistua?:P), sillä blogille on alustavasti lupailtu ihan mukavaa palkintoa jaettavaksi.

Saamattomuusarvonnan lisäksi minulla on ollut joskus onnea muissakin arvonnoissa. Tässä kaksi Blogistanin onnen kantamoista, joita en ole vielä esitellyt. Omamaamansikka-blogista voitin ennen joulua lohdutuspalkinnon,  Guessin kauniin rannekorun:

Arjen Ihmeellinen Ihanuus-blogista tuli tällä viikolla ihanan keväinen retropaketti: sydänkoristeita, pikkuliina ja tyynynliina. Kiitos näistä Tellihanille!


9 kommenttia:

Tellihani kirjoitti...

Hyvä, että paketti on päässyt perille. Toivottavasti sille on käyttöä.

Marika kirjoitti...

Älä tunne syyllisyyttä Leena, itse tunnustaudun omaavani saman piirteen, jotkin asiat vaan on todella hankala saattaa loppuun, vaikka homma sinällään ei olisikaan mikään suuri. Enkä itsekään valitettavasti osaa sanoa, mikä on se syy, miksi jokin asia jää tekemättä. Hieman on ollut apua siitä, että päättää vain heti tehdä asian pois päiväjärjestyksestä. Sitten tulee myös hyvä mieli, kun on saanut sen kartellun homman valmiiksi :)

Ja totta tosiaan, ei sinua kyllä saamattomaksi voi sanoa! Joten ei syytä huoleen ;) Pienet luovat saamaatomuuden hetket kaikille sallittakoon!

Kati kirjoitti...

Saamattomuuden tunne on kuulema yksi luovuuden ..hmm ehto tai mikä lie. Tuttua on minullekin joskus..

On pitänyt saada kotisivu valmiiksi..viime vk-loppuna päätin ottaa itseäni niskasta kiinni sen suhteen, mutta kuinkas sitten kävikään.. ei tapahtunut yhtään mittään :)

maria kirjoitti...

Saamaton sinä? Et ainakaan siitä päätellen mitä kaikkea jaksat touhuta. Välillä pitää ottaa iisisti ja syljeskellä kattoon, siitä ei pitäis ollenkaan syyllistyä (:

Tintin kirjoitti...

Lohdullista huomata, etten ole ainoa. Mullakin on oman arvonnan voitot vielä lähettämättä (suurelta osin vielä tekemättäkin) ja siirrän aina vaan ettenpäin sitä hommaa, vaikka kaikkea muuta kyllä tulee tehtyä.

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan :-)

Pauliinalotta kirjoitti...

Toisinaan kommentoiminen on vaikeaa, lähinnä silloin, kun mietin mitä tarkoittaa blogin kirjoittajalle jokin sana tai merkitys ja tulkitsenko ne liian voimakkaasti, väärin, vai onko minun "tehtäväni" nyt niin tulkitakaan.

Tuo aiempi postaus, jossa Göstan on biisi ja tämä postaus ovat minusta samankaltaisia, eivät tosin samanlaisia. Mitä sillä tarkoittaa, kun kirjoittaa saamattomuudestaan joidenkin asioiden tekemisen suhteen ja oman identiteetin hukassaolosta. Se voi tarkoittaa kovinkin paljon ja jo asian uloskirjoittaminen helpottaa. Tai sitten se voi tarkoittaa hetkellisen tai pidempiaikaisen tuohtumuksen purkamista, taikka se ei tarkoita muuta, kuin mitä sattui juolahtamaan mieleen kirjoittaa.

Saamattomuuden kokemus (ja toteutuminenkin) arjen ja elämän joillakin osa-alueilla voi olla hetkellistä ja ohimenevää ja kertoa vaikkapa juuri luovuudesta, kuten ylempänä kirjoitettu. Se voi myös johtua suuresta ja/tai pitkään jatkuneesta liiallisesta stressistä. Stressin vaikutusta ihmisen jaksamiseen mitätöidään edelleen kumman paljon, vaikka tietoa aiheesta löytyy ja asiasta on myös paljon tutkimustuloksia. Jos esim. stressi jatkuu liian kauan, voi sillä olla monenlaisia vaikutuksia ihmisen jaksamiseen ja fyysiseen terveyteenkin suuriakin vaikutuksia. Vaikkapa toistuva tai jatkuva unettomuus on elimistöltä tärkeä signaali, jota ei kannata ohittaa. Oman elämän hallinnan tunteen menettäminen, vaikka hoitaisikin kaikki asiat ihan niin kuin pitää, on myös hyvin raskas kokemus ja voi olla seurausta uupumuksesta, stressistä, molemmista tai jostain muusta.

Tuollaisia ajatuksia minulla heräsi. En ole lääkäri, kunhan kirjoitan, mitä pohdin. Enkä minä tiedä, mitä bloggaaja-Leena kirjoituksillaan tarkoittaa, eikä minun kuulukaan tietää.

Tämä on lemppariblogejani, koitan siis välttää sitä, että en kommentoisi, vaikka kokisin aiheen joten hankalaksi kommentoida. Sekin mietityttää, että loukkaako tällainen kommenti bloggaajaa ja ärsyttääkö se muita lukijoita. Se ei ole tarkoitukseni, mutta sitä ei kai voi aina välttää. Olisin muuten voinut kirjoittaa pidempäänkin, mutta kommenttini ovat yleensä muutenkin järkyttävän pitkiä! :)

Niinu kirjoitti...

Tää postaus sai hymyn mun kasvoille, varsinkin kun arvontapalkintokin tuli tänään postissa:) Kiitos!
Multa löytyy kellarista mm.siskon tilaaman paidan raakile(vuodelta -99), parit tilatut tabletit ja monta omaa keskeneräistä projektia...niissä on se hyvä puoli, että kun vihrosta viimein saa itseään niskasta kiinni, niin valmistumisen jälkeen fiilis on jopa normityötä korkeammalla:)

Leena kirjoitti...

Tellihani: Kyllä varmasti on käyttöä, vaikka vielä en ole keksinyt mihin huoneeseen nuo sijoittaisin:) Kiitos vielä!

Marika: Yritän myös aina piiskata itseäni hoitamaan asiat mahdollisimman pian alta pois. Jos ne jää roikkumaan hetkeksi, ne jää roikkumaan pidemmäksikin hetkeksi...

Kati: Toi on aika lohduttavaa. Jos oma saamattomuus ottaa päähän, voi vaan kuvitella olevansa luova:D

maria: no joo, minä. kyllä. kaikkien rutiinihommien suhteen:)

Tintin: toi sanonta pitää kyllä ottaa käyttöön!!:D

Niinu: Ole hyvä, toivottavasti sopii keittiöösi? Ainakin jouluna, jos ei muuten?

Leena kirjoitti...

pauliinalotta: Sinun ei ainakaan pidä pelätä, että loukkaisit, koska selität asian sen verran hyvin, ettei voi jäädä virhekäsityksiin. Kyllä loukkaavat kommentit ovat niitä, jotka ovat niin lyhyitä, että tulkitsemiseen jää virhevaraa!

Tää oli tosi mielenkiintoinen, mitä jäin pohtimaankin:
"Mitä sillä tarkoittaa, kun kirjoittaa saamattomuudestaan joidenkin asioiden tekemisen suhteen ja oman identiteetin hukassaolosta. Se voi tarkoittaa kovinkin paljon ja jo asian uloskirjoittaminen helpottaa. Tai sitten se voi tarkoittaa hetkellisen tai pidempiaikaisen tuohtumuksen purkamista, taikka se ei tarkoita muuta, kuin mitä sattui juolahtamaan mieleen kirjoittaa."

Minulla taisi sopia nuo kaikki edelliset vaihtoehdot ja postaukset ovat sitten niiden sekamelska:/

Mutta olen kyllä kanssasi samaa mieltä: identiteetin hukassa oleminen ja saamattomuuden tunne (yrittämisestä huolimatta) ovat kyllä merkityksellisempiä asioita kuin pelkkiä luovuuden ilmentymiä. Ja erittäin kipeitäkin asioita ajoittain. Onneksi kuitenkin näissäkin asioissa tapahtuu edistystä, vaikkakin järisyttävän hitaasti:/

Related Posts with Thumbnails