11.2.2011

Visiittikortit ja muut Ihanat Wanhat Painotuotteet

Törmäsin Wiljatuulen tuvassa -blogissa Lezzien esittelemiin wanhoihin valokuvakortteihin. Olin nähnyt kortteja aiemminkin, mutta en tiennyt, mitä ne varsinaisesti olivat. Blogissa kerrottiin näiden paksujen ja arvokkaan näköisten korttien olevan visiittikortteja. Uteliaisuuteni tietysti heräsi ja aloin selvittämään perusteellisemmin, mistä on kyse.


Visiittikortteja valmistettiin Suomessa 1860-luvulta aina 1920-luvulle saakka, kunnes ne syrjäytyivät uudella valokuvatekniikalla ja jäivät pois muodista. Visiittikorttien koko on 64x102mm ja kuva on liimattu tukevalle pahville. Usein kortin etualareunassa on kuvaamon nimi ja kortin takana vielä kuvaamon suurempi logo teksteineen.


Visiittikortin (carte de visite) isä on ranskalainen valokuvaaja André Adolphe Eugène Disdéri. Hän patentoi visiittikortin idean vuonna 1854. Visiittikorteista tuli nopeasti yleisiä myös Suomessa, ensin varakkaamman väen ja myöhemmin koko kansan keskuudessa. Visiittikortteja vaihdettiin ystävien kesken. Usein talon eteisessä saattoi olla erillinen malja, johon vieras saattoi jättää visiittikorttinsa. Visiittikorttia voi pitää myös eräänlaisena nykyajan käyntikortin vastineena.

Samaan tarkoitukseen käytettiin myös tukevapohjaisia kabinettikuvia, jotka yleistyivät vuosikymmen visiittikorttien jälkeen. Kabinettikuvat olivat isompia kuin visiittikortit (108x165mm) ja siksi näissä suosittiin visiittikortteja useammin kokovartalo-henkilökuvia, ryhmäkuvia ja myöhemmin myös maisemakuvia.

Visiittikortteja säilytettiin maljojen lisäksi varta vasten korteille tarkoitetuissa kansioissa. Seuraavissa kuvissa on pappani tädin Ida Viikarin albumi, joka on nyt Tavallisen Isän omistuksessa. Albumi on täynnä kuvia, suureen osaan on merkitty hataralla kaunolla myös kuvattavan nimi.



Valokuva-albumin väliin oli kerätty hieman muitakin aarteita. Ylimmässä kuvassa edellä mainitun Ida Viikarin veljen, liikemies Werner Wiikarin, käyntikortti, joka on todennäköisesti pitkälti 1800-luvun puolelta. Toisena Ida Viikarille lähetetty postikortti ja kolmantena Idan isän Matin hautajaisia varten tehty surukirje. Kauniita kaikki.



 Lopuksi vielä etsintäkuulutus aiheesta: 

Mummoni kuoleman jälkeen suvultamme hukkui erittäin hieno visiittikorttikansio, joka oli pappani adoptioäidin siskon Hilma Kuusiston peruja. Kansio joutui todennäköisesti Kurussa tai lähialueilla jollekin hyväntekeväisyyskirpputorille. Olemme harmissamme tuosta tahattomasta menetyksestä. Hilma Kuusisto oli opettaja ja voisi kuvitella, että kansiossa oli hänen kollegoidensa ja opiskelutovereiden kuvia (valmistunut Jyväskylän seminaarista 1911) sukulaiskuvien lisäksi. Kansiossa voi olla siis henkilöitä ainakin sukunimellä Kuusisto tai Viikari. Ja kuvauspaikkoina varmaankin usein Jyväskylä, Tyrvää, Kokemäki tai muita lähiseutuja. Jos törmäät joskus tuohon kansioon, niin otan tiedon ilolla vastaan!


Lähteet: http://www.huviopas.net/tampere/a_kolmekuvaa_1.php
http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/kokoelmat/kokoelmanosto
http://www.kellomuseo.fi/kerrankuussa.html

10 kommenttia:

VMS kirjoitti...

Olen tehynyt vanhasta visiittikorttialbumista kavereilleni lahjaksi vieraskirjan kesämökille, THE Facebookin ;)

Tein myös itselleni nimettömiä visiittikortteja, josta juttu löytyy täältä:
www.omakoppa.blogspot.com
VISIITTIKORTTI

Sara kirjoitti...

Ai kiitos, nyt selvisi minullekin näiden kirjojen merkitys! Meillä on todella monta tuollaista kirjaa ja olenkin ihmetellyt, kun niissä ei ole yhtään tuttua naamaa (tai siis niin tuttua, kun nyt edellisiltä vuosisadoilta voi olla...) Mutta kirjat ovat niin mahtavan näköisiä ja ne kuvat ovat ihania! Tosin hautajaiskuviakin on jonkun verran ja ne ovat kertakaikkisen pysäyttäviä.

Toivottavasti saatte kirjanne joskus takaisin!

Leena kirjoitti...

VMS: Sen postauksen kautta eksyinkin blogiisi ensimmäisen kerran. Googlettelin visiittikortteja nimittän:)

Mari kirjoitti...

Nuo visiittikortit on ihania <3 Harvoin vain (ainakin täälläpäin) on myynnissä. Hyvä postaus!

carita kirjoitti...

Olipa kiva tietää vähän lisää noista visiittikorteista ja niiden ideasta. Meillä niitä on ollut aina vaikka kuinka ja paljon. Isän vaari oli valokuvaaja, kulki kylästä kylään pyörällä kuvailemassa ja löysipä niillä matkoilla vaimonsakin. :)

Katja kirjoitti...

Ihania! Voi että mua ketuttaa kun talon meille myyneet ihmiset vei talon valokuva-albumin mennessään. Eikä suostuneet myymään :(

Mummolla pitäisi olla tuollainen visiittikirja tallessa, muistelisin että lapsena sain selata sitä. Pitääkin tiedustella asiaa!

Leena kirjoitti...

Katja: me saatiin talon kehystetyt kuvat sekä muutaman edellisen asukkaan rintakuvataulut. lisäksi olen löytänyt hieman vinttien uumenista edellisten asukkaiden kuvia ja tavaraa. tosin visiittikortteja en ole löytänyt kuin yhden:)

Carita: mielenkiintoista!!

Mari: Mä olen nähnyt kirpuilla useinkin. Mutta ihan vieraiden ihmisten kuvat ei kiinnosta -haluaisin että olisi joku side näihin kuvattuihin.

Marja-Leena kirjoitti...

Meidänkin suvulta äidin puolelta on kadonnut tuollainen kansio jonnekin Turkuun. Olin sen jo melkein unohtanut ja oikeastaan luopunut toivosta sen löytymisestä.

Leena kirjoitti...

Marja-L: Harmi! Mua ainakin oikeasti inhottaa ajatus, että tuollainen hieno kansio täynnä sukumme historiaa on jonkun ihan tuntemattoman ihmisen käsissä:/

Anonyymi kirjoitti...

Onpa ihana teksti ja tietopaketti visiittikortista. Aihe minullekin tuttu. Kiitos. Heidi

Related Posts with Thumbnails