26.2.2011

Täkkejä ja Täitä

Blogistanissa on useammassakin paikassa vilahdelleet kauniit, silkinhohtoiset ja retroväriset täkit. Ja ihastuksen huudot niiden perässä. Ovathan ne kauniita ja sopivat kuin nenä päähän tietyn tyyppiseen tunnelmaan:

Keltaisessa Talossa


Diagnoosi Sisustusmania

Saksittua
Pidän sekä retrokuoseista, että miksen myös noista pehmoromanttisemmista satiinipinnoista. Esteettisessä mielessä siis. Mutta tästä pääsen vasta varsinaiseen asiaan, joka ylittää kyllä tällä kerralla henkilökohtaisella ja neuroottiseslla tasollani sekä estetiikan, että haluni kestävään elämäntapaan. 

En kerta kaikkiaan pysty katselemaan noita täkkejä pienen puistatuksen tai vähintään vilunväristysten kulkematta selkäpiitä pitkin. En pysty kuvittelemaankaan, että käpertyisin tuollaisen ikivanhan mummon vanhan täkin alle rentoon pesäasentoon, saati sitten että vielä nukahtaisin siihen. Tai että kuskaisin jonkun tuntemattoman ihmisen vanhan täkin kotiini sohvan kulmalle asumaan. 

Näen mielessäni vanhojen täkkien myhjääntyneet sisukset, eikä muuta tarvitse nähdäkään. Voin helposti kuvitella, kuinka monet pissat, kuukautisveret ja oksennukset täkkiä ovat vuosikymmenten aikana kaltoin kohdelleet. Tai kuinka moni kissa siinä on maannut ja kuinka monet spermat levinneet pitkin täkin satiinipintaa. Vuoden aikana syntyy myös aikamoinen määrä kirppuja, täitä, hyppykuppiaisia ja satiaisia. Tuon määrän kertominen vuosikymmenillä muodostaa mukavan pienen eläinkolonnan. Ajattelen niiden kaikkien edellisten vuosien kuolleiden ötököiden tietysti majailevan haudoissaan siellä peiton uumenissa. Haluatteko kuulla lisää?

Voihan ne pestä ja tuulettaa, sanoo joku viisas realisti. No toki voi, enkä sitä keneltäkään kiellä. Luoja paratkoon, jos tuollaisen jättäisi vielä pesemättäkin! Itse en tosin usko, että minkään maailman pesusta on voittamaan menneiden vuosien kaikkia muistoja täkissä. Sellaista pesumenetelmää ei ole vielä keksittykään!

Eli hyvät täkki-ihmiset: Hamstraan kyllä kaikenlaista tavaraa kirpputoreilta kotiin, mutta lupaan ja vannon, että koskaan en tule kanssanne taistelemaan vanhoista täkeistä. En edes koiralleni. Saat siis ihailla ja valita kirppiksellä vapaasti täkkisi, minä selaan sillä aikaa käytettyjen pikkuhousujen laatikon:P

47 kommenttia:

RUMBO kirjoitti...

Loistava kirjoitus tähän vittumaiseen päivään.

Nauran katketakseni:DDDDD

Jenni Leppänen kirjoitti...

Hahaha! Samaa olen itsekin ajatellut joskus. Mua ällötti myös aikoinaan, kun tein kerrossiivoojan hommia hotellissa, ne laikukkaat peitot ja tyynyt, joita ei ikinä pesty, ellei jotain eritettä niihin mennyt. Eikä tietenkään tuuletettu. Ja ne petarit... Namnam. Ja kyseessä oli siis yksi Suomen isoimmista hotelliketjuista, ei mikään kämämotelli. Eli vinkiksi kaikille: älkää katsoko lakanoitten sisään hotellissa!

Anonyymi kirjoitti...

jokuhan on voinut, vaikka pissiä astioihin ja laittaa sit kirpparille myyntiin! tai mitä on tehty lipaston päällä, onko istuttu paljain pyllyin :D
Minulla on vanhoja täkkejä ja olen ostanut ne kirpparilta ja pessyt ja tuulettanut ne pakkasessa, kyllä täit ym. on varmasti kuolleet :D Pesen myös kaiki astiat koneessa, ennen käyttöä.Kirjoja en osta,koska niitä ei voi pestä :D

taidan käpertyä peittojen alle, mukavaa viikonloppua :)

RUMBO kirjoitti...

Joku on ihan takuulla kusassut siihen muumimukiin joka lojuu pöydässä 103 :D

Joten sekin jää kirppikselle :D

Katja kirjoitti...

Myönnetään, ajatus on käynyt mielessä ostaessa peittoa kirpparilta. Toistaiseksi se pakko saada-ajatus on vienyt voiton. Tosin olen löytänyt elämäni aikana vain yhden peiton jonka ostin. Että mietin mistä muut niitä löytää??? Mä taas jätän kaikki alusasuihin viittaavat jutut muille :DDD

Liisa kirjoitti...

Samaa voi sanoa kaikesta mitä kirpputorilta ostaa!!! Itse pesin ja pesetin pesulassa omat ostamani silkkutäkit ja nukun kuin nukunkin silkkitäkin sisällä sikiöasentoon käpertyneenä hyvät unet joka yö:) Pakkasessa vielä pidin ulkona koko päivän:)

minna kirjoitti...

Mökillä on perintötäkkejä. Pussilakanan kanssa menettelee, kun tietää kenellä ne on ollu. Ostais en. Mut käytetyt alusvaatteet... no way :/

Anonyymi kirjoitti...

Minä ostan vanhoja täkkejä, mistä sitä tietää kuka uusiin tehdessä/pakatessa/varastoidessa on mitäkin tehnyt :D Ja mitä niihin on pesiytynyt :D Kun oikein rupeaa asioita miettimään, niin mitään ei pystyis ostaa ja käyttämään.

Haltiakummi kirjoitti...

Minulle nuo vanhojen täkkejen kuvat haisee vintille, nuhjaselle ja raskaalle. Olen käsittänyt notta jotkut keräilevät noita täkkejä. Minä tyhmälapsi en ymmärrä notta miksi? Toisaalta, on minullakin puu olohuoneen seinässä, ja siihen hommattuna kahdeksat erilaiset valot. Ei siinäkään ole niin mitään järkeä!
*jatkaa valojen vaihtamista keväisempiin*

Pauliinalotta kirjoitti...

Kauniita kovasti ovat täkit, mutta samankaltaiset ajatukset ovat päähäni pälkähdelleet, jos ei nyt joka elukkaa vilisevinä, niin ainakin pölypunkkeja on vanhoista täkeistä varmaan vaikea saada täysin pois, olen astmaatikko, siksi se tulee vanhoista täkeistä ekana mieleen. Ja ne tahrat... yöks...

Allergioiden takia (ja noh, muutenkin vähän neuroottinen kai, vaikken oleta kenenkään pissineen emalimukiin ennen kirppismyyntiin tuontia, tai mikäli näin oudosti olisi toimittu, niin luulen, että sen huomaisin sangen helposti) en vanhoja huopia, vilttejä, täkkejä, tyynyjä ym. ostele. Pöytäliinoja ja jotain vanhaa Marimekon tai Tampellan hyväkuntoista vanhempaa kangasta voisin ostaa, koska niiden puhdistaminen on helpompaa ja tiivis & puhdas puuvilla on allergisen ystävä.

Joopa joo Leena, tavataan siellä alusvaatelootalla kirppiksellä, tasan varmaan oletkin niitä ostelemassa! :D :D :D

Susanna kirjoitti...

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Minustakin olisi ihanaa omistaa vanha kaunis täkki, jossa on luonnonaineita täytteenä. Veisi varmasti mukavuudessa voiton näiltä nykyajan hikoavilta polyestereiltä. Mutta en vaan kykene ajattelemaankaan sitä saastan ja eliöstön määrää, mikä noissa täkeissä asuukaan.

Ja ihan totta: mistä ne täkkihamstraajat noita löytää? Olen yhteen täkkiin törmännut pelastusarmeijan kirpparilla. Maksoi 8 euroa. En ostanut. Toivottavasti joku pöpökammoton osti.

Liisa kirjoitti...

Tää on hyvä postaus , tuli kurkkimaan uudemman kerran.

Jatketaan juttua..

Pöytäliinoihin on joku voinut oksentaa, kun on juhlia pidetty, ja sen joku ostaa kirpparilta;)

Astiat, niihin on voitu räkiä;)

Kaikkea mitä kirppiksilta ostaa,pitää osata varautua , että niihin on mitä erilaisempi eritteitä kertynyt matkan varrella:)

Siis ota tai jätä.

Anonyymi kirjoitti...

Lainasit muiden kuvia,luvalla?

Sude kirjoitti...

Voi, voi, eihän se noin kamalaa ole. Meillä on suurin osa tavaroista kirpputoreilta. Täkitkin olen vain tuulettanut kunnolla ja suoraan käyttöön. Vieläkin olen hengissä eikä pahemmin kutitakkaan mistään :)

Olen ollut moneen otteeseen töissä kirpparilla ja siellä ainakin on ehdoton vaatimus puhtaudesta. Vähäkään likaiset tai haisevat tavarat heitetään armotta roskiin.

Nuorene likkana olin töissä majatalossa. Siellä lakanat vain manklattiin edellisen asiakkaan jäljiltä ja laitettiin seuraavalle sänkyyn :)

Pieni pöpö määrä vain kasvattaa vastustuskykyä, ei niihin kuole :)Sitäpaitsi, kirpparitavaroissa on sitä kuuluisaa TUNNEARVOA :)

Pike kirjoitti...

Olipas mainio kirjoitus, ajatukseni ovat liikkuneet samoissa merkeissä mm. noiden täkkien suhteen ... ja monen muunkin tavaran. Olkoonkin sitten kauniita, kieltämättä.
En ole pöpökammoinen, mutten kirppisvaatteitakaan käyttäisi ja enpä niillä edes käy. Jokin uusikin vaate liikkeessä on melko törkyisennäköinen hilseilevän hienonkin leidin sovituksen jäljiltä, uuuh, itse ostan "pakasta/pakkauksesta vedettyjä".

Olet taitava, huumorpitoinen kirjoittaja, tykkään!

Leena kirjoitti...

Anonyymi: Luvatta. Mutta sen vuoksi laitoin kuvan lähteen avoimesti kuvan alle, ettei kenellekään tulisi mieleen, että olisin halunnut salata rikokseni ja esittää kuvat mukamas ominani. Kuvien omistajillehan myös paljastuu rikokseni joka ainoasta vierailijasta, joka siirtyy heidän blogeihinsa noista linkeistä. Jos joku kuvien omistajista ottaa yhteyttä ja haluaa kuvien poistoa, teen sen välittömästi.

Vastaisitko jatkossa nimelläsi ja sähköpostiosoitteellasi, niin olisi helpompi jatkaa keskusteluja leppoisasti vaikkapa sähkööpostitse. Voisit laittaa muutenkin tulemaan sähköpostiosoitteesi, koska olet koko blogihistoriani ensimmäinen hapantuulinen nimetön kommentoija: se lienee palkitsemisen arvoista?! Mukavaa kevättalvea!:)

ulla kirjoitti...

No nyt on asiaa!

Vanhoja ihania, painavia lumpputäkkejä kun ei voi pestä, on niiden puhtaus ja raikkaus kyllä pikkisen arvoituksellista. Ei se tuulettaminen millään pakkasella niistä puhtaita tee, örkit ehkä kuolee. Mökillä olevaa perintötäkkiä käytän, mutta silmät kiinni laitan pussilakanan, yöks...

Peppi kirjoitti...

AIVAN - vanhat täkit ovat ihanan kamalia. Kauniita katsella, mutta hyhyh, kun miettii missä niitä on käytetty ja minkälaista elämää täkeissä on. Ei kiitos myöskään meille!
Vaatteita ja kankaita kyllä kirppareilta ostelen, mutta niissäkin joku raja. Alusvaatteet tai uikkarit ei kiinnosta. Ja niitäkin näkee -huh.

Anonyymi kirjoitti...

Olen kirjoittanut 2 postausta anonyymina, mutten tuota kuvan lainaus juttua. Minusta on hyvä,että ihmisillä on omat mielipiteet asioista. Varmaan arvasit kirjoittaessasi juttua, että joku on asiasta erimieltä ? Minä voin antaa vaikka puhelin numeron Sinulle, jos haluat keskultella asiasta ? Sanoin oman mielipiteeni, niinkuin Sinäkin, ei kai siinä pahaa ole? Laita blogisi sellaiseksi, ettei anonyymina voi kommentoida, jos se Sinua häiritsee.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni en kommentoinut pahalla. Esitin kysymyksen.
Rullaappas taaksepäin.

Ihmettelein vain tapaasi linkittää muiden kuvia asiayhteydessä. Itse kysyisin moiseen luvan etukäteen.

Pahoittelen,että koit sen hapantuuliseksi kommentoinniksi.
En tarvitse pokaalia, säästä sitä vielä.

Leena kirjoitti...

Anonyymi 1: En tiennyt, että kommentoinnin voi laittaa sellaiseksi. Kiitos vinkistä. Ehkä laitan, koska ihan oikeasti tykkään siitä, että vähän "tutustun" blogin lukijoihin. Vaikka toki ymmärrän senkin, että täällä virtuaalimaailmassa osa ei halua tulla tunnistetuksi:) Harkitsen vielä. Kysynkin mielenkiinnosta nyt sinulta, että mikä on motiivisi kommentoida anonyymina? Tai siis onko joku syy (sellainen mitä en ehkä itse hoksaa), miksi et halua esimerkiksi etunimeäsi käyttää?

Anonyymi 2: No hyvä! Tulkitsin sen sitten vähän väärin ja pahoittelen reaktiotani. Säästetään palkinnot, niiden aikakin varmasti tulee:D Täällä blogimaailmassa (varsinkin Amerikoissa) on todella tyypillistä lainata blogien kuvia ilman ennakkokysymistäkin. Siis siten, että laittaa niihin kuvalähteen kuitenkin selvästi. Siinähän on ideana se, että kun saat oman kuvasi ja linkin blogiisi johonkin toiseen blogiin, tuo se sinunkin blogillesi uusia vierailijoita. Mutta ihan oikeassa kyllä olet, että ennakkokysyminen tietysti olisi fiksuin tapa toimia -ainakin silloin vältettäisiin taatusti "epämieluisa ja laiton kuvien lainailu". Itse ainakin kuvittelen, että moni bloginpitäjä pitää kuvalinkin muotoista julkisuutta blogilleen ihan mukavana asiana. Sama ideahan noissa palkintojutuissakin osittain on.

Leena kirjoitti...

Tuo edellinen kuvienlainausjuttu on muuten yleisintä käsityöblogeissa. Tyyliin: viikon vinkit ja parhaat poiminnat:)

Niina kirjoitti...

Hmmm ... hehh. Nooh, katson aina et täkit on suht kuosissa, ostan aika paljon puodeista jotka on sisustus/vintagepuoteja. Kirppikseltä ei oo yksikään mun täkeistäni ;) vaikkakin voisin sieltä ostaa myös _jos täkki on melkein käyttämättömässä kunnossa ilman tahroja ja hajua, näinkin voi toki olla :)
En ole itse löytänyt vanhoja täkkejä kirppikseltä.

Ja ... aina tuoksutan, katson läpi. Ja pesen itsekin. Ja myös mun Englannista ostamani tumman vaaleanpunainen kukkatäkki joka on kuvassa, on käynyt parikin kertaa koneessa ja kuivurissa, koska oma tyttöni on kussut täkille ;D
Se ei ole kovin painava ja kestää pesun ja kuivurin.
Höyhentäkeissä on ollut pesulalappu mukana ... et semmosta.

... täkkien kanssa kannattaa käyttää maalais- tai kaupunkilaisjärkeä, mutta senhän te jo kaikki ihan varmana tiesittekin ! ;)
Tuo sun kirjoituksesi varmaan säikäytti kivasti kaikki ja saan itse täkki-apajat.
Jee !

Anonyymi kirjoitti...

no joo.. jos käytän esim. etunimeä niin voihan laittaa nimeksi ihan mitä vaan! ei kai se kerro sulle sen enempää ?? ja miksei voisi kommentoida mielipiteitään myös anonyyminä täällä virtuaalimaailmassa ? ja vaikka kirjoittaisin koko nimeni tähän, olisiko se jotenki parempi mielipide ?
Ei ollut mitään tarkoitusta jättää kertomatta nimeäni.

T:Heli

Leena kirjoitti...

Niina: Hyvä asenne! Ei tää ketään täkkihamstraajaa säikäytä -sympatiseerasin vaan meitä neuroottisia, joilla ei ole mitään tekemistä maalaisjärjen kanssa:D

Peppi, Pauliinalotta, Minna: Mä oon ostanut oikeasti alusvaatteita! Ne kun saa pestyä 60 tai joskus jopa 90 asteessa. Jos menee pilalle pesussa, heitän roskiin.

Ulla: Joo toi on munkin ajatus, että tiheästä pinnasta ei mikään tule ulos pesussa, vaikka kuolisikin.

Pike: Kiitos huumorin huomioimisesta!!

Sude: Luultavasti olet ihan oikeassa:D

Liisa: Hyvä kun tulit! Jätin, mutta sinä otit. Eikös se ole juuri se hyvä juttu?:D

Susanna, Katja: En minäkään ole nähnyt niitä juuri koskaan kirpuilla.

Rumbo: Ollos hyvä vaan!:D

Jenni: Ja mä joskus erehdyin kurkkaamaan! Voi yrjänä!

Leena kirjoitti...

Heli: Olet ihan oikeassa. Mutta ehkä se keksittykin nimi identifioi kommentoijaa jotenkin enemmän? Ainakin sinulle on helpompi vastata näissä kommenttiketjuissa, kun et sotkeudu muihin anonyymeihin:)

carita kirjoitti...

Täkit ovat näköjään todella henk.koht. asia. Viihdyttävää! Lähdenpäs herättelemään tunteita omani kanssa. En edes tiennyt, että on kirpparitäkkejä. :D

Anonyymi kirjoitti...

Lueskelin vielä sinun aikaisempi kirjoituksia, Sinä siis ostat peittojen sijasta kirpparilta pyyhkeitä ja nojatuoleja ?? peitot voi pestä 60, mutta miten on nojatuolin kanssa ? ;) Jospa tämä kirjoittelu riittäisi tästä aiheesta minun osalta :)
Odotan mielenkiinnolla seuraavia kirjoituksiasi :)

T:Heli ei niin neuroottinen, asuu vanhassa talossa mansardikaton alla viiden kissan kanssa :)

Leena kirjoitti...

Carita: Totta!:D

Heli: Heitän tällaisen provosoivamman aiheen aina säännöllisesti kehiin, mutta yleensä taidan olla vähän hillitympi:D Totta. Nojatuolia ei voi pestä ja kyllä se vähän kuvottaakin:D Pyyhkeet ja astiat voi pestä. Meillä on yksi kissa ja se haisee kyllä ihan kamalasti, vaikka söpö onkin!

Anonyymi kirjoitti...

Kissankin voi pestä, jos se haisee ;) t:Heli

Anonyymi kirjoitti...

Oho, herättääpä täkit suuria tunteita! :D

Ostaisin, jos tykkäisin, sen kummemmin ötöjä tai muuta ajattelematta, mutten tykkää ja mun maalaisjärki pistää vastaan. Mitä mä täkkivarastolla tekisin, ja missä niitä tässä juuri mun kokoisessa huushollissa säilyttelisin?

Ihanaa, kun toinen kirjoittaa lievästä fobiastaan ja saa tulokseksi näin fiksun ja hedelmällisen keskustelun.

Anonyyminä itsekin kommentoin, mutta minäpäs laitan aina nimimerkin alle, jotta tiedetään, kuka huutelee!

HannaHoo

wihtori kirjoitti...

Päivän paras piristys tämä, ketjuineen päivineen, ihania olette...te anonyymitkin, kun vetelette kissan häntiä.
Ja täkit, kääk. Just olin hotellissa yötä ja siivottomuus lattialla laittoi kauhistelemaan petivaatteita. En ole koskaan tykännyt hotelleista tai ruotsinlaivoista juuri nuiden patjojen ja tekstiilien takia.
Ja vielä joku kertoo, että jossain lakanat vain mankeloidaan edellisen käyttäjän jäljiltä, apuva!

Kokox kirjoitti...

Yäks joo, en ostais vanhaa täkkiä kirpparilta. Kirpputorivaatteet ja -kankaatkin pesen melkein aina 60 asteessa. Hotelleissä kykenee nukkumaan, kun ei ajattele asiaa liikaa, eikä missään nimessä kurkista sängyn alle eikä varsinkaan sinne lakanan sisään! Vaikka rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että hotellihuoneet siivotaan taatusti useammin ja lakanoita vaihdetaan tiheämmin kuin meillä kotona. Mutta kotiötiäisethän on vähän niinkuin perheenjäseniä, meidän omia =) Koskaan ei meille kuitenkaan osteta supertehokasta mikroskooppia. En halua oikeesti tietää ihan kaikista pikkukavereista.

Koo kirjoitti...

Pakko myöntää, että olen ihan samalla kannalla noiden vanhojen kirppispeittojen suhteen.
Osasyy siihen lienee astma ja allergiat, joiden takia raahaan hyvin usein oman tyynyn ja makuupussin mukaan, kun yökyläilen jossain.
Sängyssä viettää liki kolmasosan elämästään, joten minä ainakin tahdon, että paikka jossa nukun on mahdollisimman puhdas...

Eija kirjoitti...

Mielenkiintoinen aihe ;D Meillä on maalla käytössä vanhat satiinitäkit.. Miehen vanhemmilta perityt... Pakkasessa tuuletetut ja tampatut... En pelkää öttiäisiä...

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kertoa, että olen minäkin hieman neuroottinen;) ostin kirpparilta kauniit sydänpäiset vanhat aterimet, keitin ja pesin ne. Ja tosi kovassa käytössä ne olikin, kunnes menin samaiselle kirpparille ja näin miehen, jonka paikalta aterimet ostin ! Sen jälkeen en ole voinut niiitä suuhuni laittaa :D Vaikka järjellä ajattelee, niin syödäänhän sitä ravintoloissakin, vaikka kenen suussa olleilla välineillä! Eli, jos tietäisin kuka peittojeni päällä on pötkötellyt, niin varmaankaan en niitä kotiini toisi :D
T:Heli

Kuukki kirjoitti...

Kiitos käynnistäsi blogissani! Tulinkin heti vastavierailulle ja nauroin vedet silmissä tätä täkkipostaustasi!

Ne Rörstrandin kahvikupit ovat muuten Swedish blue, postasin niistä noin vuosi sitten: http://kuukki.blogspot.com/2010/01/toteutunut-tasmatoive.html. Nyt katsonkin heti sinun postauksesi niistä ;-)

Leena kirjoitti...

Kuukki: Kiva kun tulit ja hyvä jos nauroit (olet siinä tapauksessa blogini kohderyhmää:D).Löysitkö postaukseni? Linkki tässä: http://37tuntia.blogspot.com/2010/12/arabian-pikkulautasia.html Mutta samalla huomasin -kuten varmaan sinäkin- että kyse ei ole samasta mallista, vaikka saman henkinen onkin. Tämä omani on siis Arabian. Mielestäni tuo Rörstrandin on kauniimpi ja herkempi. Mitä mieltä itse olet?

Heli: Meillä kaikilla on omat neuroosimme...;)

Eija: Hyvä! Pelkääminen onkin aika rajoittavaa:D

Koo: Mulla on vähän sama syy. vaihdamme peitot (siis kauppauudetkin) ja tyynyt suositusten mukaan, toisin kuin monet muut ihmiset.

Kokox: Samaa mieltä! Perheenjäseniä, hih:D

Wihtori: ruotsinlaivojen kokolattiamatot on toinen aihe, josta voisin tehdä neuroosipostauksen!

HannaHoo: Hyvä kun laitat nimesi, uskon blogistien arvostavan sitä! Ainakin itse arvostan.

Absolutely white kirjoitti...

Tämä oli hauska postaus! Olen kyllä samalla kannalla kanssasi, että täkkejä en lähtisi kirppikseltä ostamaan. Joku siinä ajatuksessakin vain ällöttää. Pahoitteluni kaikille niille, joille vanhat täkit ovat sydämenasia. Ovathan ne kauniin näköisiä, mutta olenko ymmärtänyt tämän täkkijutun jotenkin väärin...eli eikö täkkien päällä käytetä kuitenkin pussilakanoita vai ihaillaanko ja käytetäänkö noita vanhoja täkkejä sellaisenaan? "Puistatus". Aika jännä huomata tästä kommenttiketjusta, että osa kommentoijista ei ole todellakaan ymmärtänyt postauksesi syvintä ydintä ja ottanut hieman "hernettä nenään". Oi ihanuus, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä asioista!

Siru kirjoitti...

Hiphei, hauska postaus taas! Kylläpä täkit herättävät intohimoja ja antipatioita. Itselläni ei muuta kokemusta noista satiinitäkeistä kuin mummolassa. Oli aivan ihanaa kellahtaa raikkaalta tuoksuvan täkin alle aitan hämärään. Ja hyvin nukutti!
Nyt olen jo sen ikäinen, että krhmm.. öisin hiottaa eikä voi pitää täkkiä, ei peittoa. Vain tyhjä pussilakana ja sekin puodista ostettu:)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos railakkaasta postauksesta ja muutenkin tosi hauskasta blogistasi!
Palaan vanhaan asiaan eli kyselit nimeä Arabian lautaselle. Minusta se on Elvikki. Googlettamalla löytyy hyvä kuva kahvikupista ja lautasesta. Sorry, olen anonyymi:)

Anotar

SusannaFin kirjoitti...

Ihana kirjoitus ja olen tismalleen samaa mieltä. Vaatteiden ja peittojen välillä on se ero, että vaatetta yleisesti ottaen pestään aika usein, joten jos ostat puhtaan kirppisvaatteen, sitä ei ole aiemminkaan pidetty vuotta putkeen. Ja sen voi pestä kuumassa vedessä.

Peittoja ja tyynyjä ei voi välttämättä pestä ollenkaan, ja niitäkin mitä voi, ihmiset pesee todella harvoin. Useimmilla taitaa olla kerran vuodessa/parissa tyyli.

Muista öttiäisistä sinänsä viis, mutta jo pölypunkit aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia ja niistä on vaikea päästä eroon. Jossain ohjelmassa taannoin sanottiin, että tyynyn käyttöikä on noin 5 vuotta ja peiton 10 (jotenkin näin, voi heittää parilla vuodella), ja sitä vanhempia ei pitäisi kelpuuttaa edes koristekäyttöön.

Pakkasessa tuulettaminen ei hyödytä yhtään mitään muuta kuin tuo raikkautta. Pölypunkit ym tarvitsee kunnollisen pakastuksen, ja pitkän ajan. Saunottaminen toimii paremmin ja jo parissa tunnissa.

Meillä käydään kotona juuri kiistaa aiheesta, kun kumppani tahtoisi ostaa puuvillatäytteiset peitot, mitkä painaa miljoona kiloa ja mitä ei voi pestä ainakaan kotikonstein. yöäks jo ajatukselle.

Suvi kirjoitti...

Aivan samaa mieltä täkeistä!
Kivaltahan nuo näyttävät, mutta ei kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa minusta aika pahasti neuroottiselta, ja hyvin ristiriitaiselta jos toisen henkilön privaateimpien paikkojen peitteinä olleet vaatekappaleet kelpaavat uusiokäyttöön kuitenkin. Kaikkein eniten minua harmittaa niiden blogaajien puolesta jotka kertovat sinulle miten heitä harmittaa ja surettaa että olet lainannut heidän kuviaan luvatta ja silti et poista niitä tämän postauksen yhteydestä. Jonkin asteista positiivisuutta kannattaisin harjoittamaan, joka kerta kun tuntuu että tekee mieli valittaa, niin voisit ajatella asioita positiivisesti ensin. Täistä löytyy infoa wikipediasta ja niiden elinajasta, bakteereista samoin sekä martta-liitolla on varmasti infoa oikeaoppisesta vaatteiden ja petivaatteiden pesusta.

Leena kirjoitti...

Anonyymi: Tiedän varsin hyvin, että bakteereilla on elinaikansa. Kuten myös sen, että esimerkiksi porraskaiteessa on taatusti enemmän pöpöjä kuin pestyssä täkissä -tai jatkuvasti pestyissä pikkuhousuissa.

Martat kehottavat uusimaan peitot ja tyynyt muutaman vuoden välein. Kuulun marttoihin itse.

Jos et vieläkään ole huomannut, niin kehotan tarkistamaan postauksen uudestaan. Mielestäni täkit ovat kauniita ja sopivat tietyntyyppiseen sisustukseen, jota on myös lainatuissa kuvissa. Ja sen jälkeen vasta aloitan itseironisen neuroosini esittelyn. Itseironia on suomalaisille ihan pirun vaikea laji -jopa ymmärtää.

Toivon vieläkin, että käytät nimeäsi anonyymissä postauksessa, kuten olen edellä esittänyt.

Leena kirjoitti...

Abs White: Olen samaa mieltä, että eri mielipiteet ovat rikkaus. Sen sijaan en itsekään aina muista, kuinka helposti asioita voi myös väärinymmärtää.

Siru: Kiitos kommentistasi.

Anotar: Onhan sinulla nikki, tuo Anotar. Kyllä se riittää ja on paljon mukavampi kuin ei mitään:) Kiitos kommentistasi!

SusannaFin: kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiin! (en ainakaan muista, että olisin törmännyt sinuun aiemmin, voi olla että muistan väärin).

Suvi: kiitos kommentista!

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kommentissa mennään kirpputorin kautta lähes avioeroon.

Kaikki alkoi siitä, kun yhtäkkiä tajusin, että mieheni on ollut haluton jo useita kuukausia. Ajatus alkoi mietityttämään kovasti. Tämä oli merkki nro 1.

Tuli mieleen tietankin uskottomuus.
Seuraava sattumusten summa olikin johtaa avioeroon.

Huomasin, että mieheni oli jotenkin pihalla vähän kaikesta ja kun sanoin hänelle jotain, niin hänen vastauksensa oli "häh?" ihan liian monta kertaa. Merkki nro 2.

Katsomme BB:tä iltaisin ja siinä tämä strippari suoritti näytöstä, jossa hän veti kalanhajuisesta vaginastaan helminauhan. Sanoin, että voiko tuo olla totta? Hyi h****tti, mulla tulee oksennus. Mieheni oli hiljaa ja katsoi esitysta. Joku BB asukkaista sanoi sen olevan taidetta.Mieheni sanoi minulle: "nii-in, taidettahan se on" Merkki nro 3

Eräänä päivänä, kun kävin postilaatikolla, oli sinne ilmestynyt kirje, jossa luki mieheni nimi ja "kiitos!" t. Sini
Aukaisin kuoren ja siellä oli 20 e.
Merkki nro 4

Seuraavaksi minulla alkoi hirvittävä kutina alapäässä, ja mieleeni välähti, että ne ovat satiaisia.
Merkki nro 5.

Menin lääkäriin varmistamaan asiaa ja sain kuulla "sinulla on satiaisia".
Merkki nro 6

Kun olin saanut nämä merkit kasaan, alkoi kuulusteluni. Nro 1:een hänen selityksensä oli, että voihan miehilläkin vanhetessa mennä halut ihan niinkuin naisillakin. Aha, okei?

Nro 2:een häne totesi: " no on ollut työpaikalla paineita, kun kone olisi pitänyt saada valmiiksi määrä aikaan mennessä lentoharjoituksia varten. Aha, okei?

Nro 3:een hänen vastauksensa oli:
"kuulithan, että muidenkin mielestä se oli taidetta" Aha, okei?

Nro 4:ään hän vastasi: " no sehän oli se, joka tarvitsi hevosvinkkaa lainaan, kun oli ostanut 100 euron hevosen. Raha oli maksu vinkan lainasta." Aha, okei?

Nro 5:een hän vastasi: "no ei oo kuule multa tullu, siitä saat olla satavarma. Ettei vaan itelläs olis vispilänkauppaa ja yrität kääntää sen mun syyksi?" Aha, okei?

Nro 5:een hän vastasi." ei jumalauta ole tosi! Ei, ei miten...? Aha, okei?

Jutun oikea muoto:
Mies oli haluton oikeasti. Mutta kun hän oli haluton, minä halusin. Kun minä olin haluton, hän halusi.
Hänellä oli oikeasti työpaineita, kuulin sen kireästä keskustelusta puhelimessa. Strippaus oli hänen mielestään taidetta eri tavalla kuin kuvittelin, jolloin sanoin "milloin h******ssä olet alkanut taiteesta kiinnostumaan?
Kirjekuoren kiitokset ja raha olivat kiitos vinkan lainuksesta.
Hän sanoi, että jos joku toinen häntä kiinnostaa, hän kyllä sanoo suoraan sen.
Olin käynyt kirpputorilla n. viikkoa aiemmin ja löysin ihanat käyttämättömät alushousut ja muuta vaatetta. Siinäpä se ihanuus olikin, että mitä ilmeisemmin satiaiset oli tarttuneet ihanista kirpparin pikkuhousuista.
Tilanne oli johtaa avioeroon.
Marianne

Related Posts with Thumbnails