23.1.2011

Lasin Kiilto Silmissä (+Tamara Aladin)

Olen viime aikoina kiinnostunut yhä enemmän suomalaisesta design-lasista. Kiehtovaa siinä lienee juuri se, että pohjassa ei lue yksiselitteisesti tehtaan leimaa, vaan pelkkä tunnistaminen on jo oma älyä sekä tuntemusta vaativa salapoliisiseikkailunsa. Ja lasi on kaunista, hyvin kaunista! Eikä lasin valmistustekniikastakaan puutu kiehtovuutta.

Kävin viime viikolla kirppiksellä, josta löytyy aika hyvin kotimaista designia. Harmittavaa todella on, ettei tunnista puoliakaan noista tuotteista! Joitain vuosia sitten tyhjensimme Tavallisen Mummon kotia -luoja kuinka paljon sieltäkin on mennyt "tuntematonta lasia" suoraan kaatopaikalle! Olen päättänyt alkaa opiskelemaan ja viisastumaan.

Omia suosikkejani lasiväreissä ovat punainen ja vihreä. Asuimme aikoinaan eräässä vanhassa talossa, jonka lukuisat edelliset asukkaat olivat aina jättäneet pois muuttaessaan romujaan vinttiin. Tavallisen Poika kiikutti vintistä kauniin punaisen maljakon meille. Se on seurannut mukanamme muutosta toiseen ja Näyttämöllä pääsi keittiöön esille tiskikaapin päälle.

Punainen maljakko kolmas vasemmalta, äärimmäisenä vasemmalla Erkkitapio Piiroisen Barokki-kulho.
Blogistanissa minulle selvisi, että kyseessä onkin Riihimäen lasin maljakko, suunnittelijana Tamara Aladin. Hyvä vinttilöytö siis! Olen nyt sitten tutustunut enemmänkin Tamara Aladinin tuotantoon ja todella ihastunut siihen! Hauskaa ja persoonallista, mukavalla tavalla tunnistettavaa. Kauhukseni olen myös huomannut, että Anu Penttisen ja Marimekon Sukat Makkaralla -sarjahan plagioi Aladinin ideoita! Jos ei tietoisesti, niin ainakin läpinäkyvän ja ärsyttävän tiedostamattomana. En tykkää yhtään ja sukkani suoristuivat saman tien! Vaikka olisivat kuinka söpöjä ja kivoja, niin noita ei meille tule -silkasta periaatteesta!
 
Tamara Aladinista löytyy netistä varsin vähän tietoa ja kaikissa teksteissä, joissa häneen viitataan, käytetään sanaa mystinen. Hän oli valmistunut alunperin keraamikoksi ja sitten ajautunut myöhemmin lentoemännän ammatin kautta Riihimäen lasille muotoilijaksi. Aladinin tuotannosta suurin osa on käyttölasia, ennen kaikkea maljakoita. Hän työskenteli Riihimäen lasilla vuoteen 1976 asti. Tamara Aladinin lasituotannosta saa hyvän kuvan googlettamalla kuvahaulla hänen nimeään.

Kuva napattu Ylen sivuilta.

13 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Noita samaisia maljakoita taitaa löytyä kyllä vaikka kenen hyllystä ja mummolan hyllystä! :)

Me teimme äidin kanssa myös pienen design löydön, kun kerrna kirppiksiä kiertäessä tuli lasikaapissa vastaan 100 euron hintainen tuttu maljakko, joka oli Riihimäen Lasin Apila (?). Meillä on sama maljakko kotona punaisena ja äidin mielestä se on aina ollut ihan hullun ruma ja epäkäytännöllinen :D

Tarina jatkuu sillä että äiti pesi maljakon, ja repi samalla sen riihimäen lasin tarran siitä kyljestä irti kun ihmetteli että mikäs se tämä on... voi äiti <3

♥ Hannele kirjoitti...

kivaa tavaraa kaapin päällä

Nettimartta kirjoitti...

Joo, ex-riihimäkeläisenä voin kertoa, ettei niitä lasiesineitä osannut arvostaa mitenkään. Olivat rumia ja räikeitä. Arvaa vaan ovatko aurinkopullot yms. hävitetty, jep jep...
Pidä aarteistasi kiinni!

wihtori kirjoitti...

Maljakkokokoelma löytyy täältäkin ;)
Tänään sattumalta bongasin uuden lasinkeräiliköiden Blogin . Ihan mielenkiintoista . Yritän saanko linkitettyä...

wihtori kirjoitti...

Laitan nyt näin yksinkertaisesti (ei taas taidot riitä parempaan:) :

lasinkerailijanblogi.blogspot.com

Riitta kirjoitti...

Täällä myös Riihimäellä lapsuutensa viettänyt. Sääli ettei siellä enää ole lasiteollisuutta, mutta upea Lasimuseo on - kannattaa tutustua!

maria kirjoitti...

Hei Leena käyppä nappaamassa tunnustus blogistani (:

Leena kirjoitti...

Niina: mä inhoan niitä tarroja ja olisin tehnyt samoin, vaikka olisin tiennytkin kyseessä olevan design-merkinnän:D

Riitta ja Nettimartta: monta kertaa oon suunnitellut lasimuseota, viimeksi silloin helminäyttelyn aikaan.pitää vielä joskus!

Maria: kiittää ja kumartaa!

Wihtori: kiitos linkistä!

Hannele: kiitos:)

Pauliinalotta kirjoitti...

Hei :)

Onpa blogiin tullut kivoja postauksia, joita kahlailin läpi, koska en ole vähään aikaan lueskellut, olet ollut ahkerana :)

Tamara Aladinista löytyy todellakin hyvin vähän tietoa, tosin käsittääkseni tämä Suomen Lasimuseon kirja paikkaa tilannetta jonkin verran: http://www.suomenlasimuseo.fi/Suomen-Lasimuseo/Ylavalikko/Museomyymala/Nayttelyjulkaisut/Riihimaen-lasi-Oy-1910-1990/

Kirjan hinta on 60 euroa, mikä ei ole paljon, koska siinä kerrotaan Riihimäen Lasitehtaasta, suunnittelijoista ja muustakin. Jostain syystä koen tämän tyyppisistä upeista kirjoista maksamisen erittäin ikäväksi (tyhmää, mutta syynä lie se, että olen saanut tunnistettua lasiesineeni muita reittejä), mutta tämän opuksen tulen varmaankin hankkimaan, koska olen Aladin-fani. Pitää ensin lainata se kirjastosta ja tutkia, onko se sellainen kirja, josta on itselle pidempiaikaista iloa ja sitten teen ostopäätöksen.

Aladinin tuotanto on laaja ja hän on edelleen elossa, joten on todellakin toivottavaa, että tuossa kirjassa löytyisi hänen tuotannostaan enemmän tietoa dokumentointia. Oma lasinkeräilyni lähti Aladinin Carmen kynttilänjaloista ja siitähän se sitten... nyt niitä lasiesineitä on, Aladinia aika paljon, toki muutakin.

Itse yhdistin Sukat makkaralla -sarjan lasit ja kannun Nanny Stillin Tzarina-sarjaan. En löytänyt hyvää kuvaosoitetta, mutta googlettamalla: Still Tzarina tulee lasien ja kannujen kuvi useita. Tunsin suurta närkästystä mielestäni "selvästä plagioinnista". Olet aivan oikeassa, että Sukat Makkaralla -lasistossa on myös paljon samaa muotokieltä kuin Aladinin tuotannossa.

Toisaalta: Mikäpä uusi ei ammentaisi vanhasta ja närkästykseni ohi mentyä olen oikeastaan tuntenut jonkinlaista hassua iloa, että Anu Penttinen - joko tietoisesti tai tiedostamattaan - on kauniilla lasisarjallaan tavallaan kunnoittanut vanhempia suunnittelijoita, sarja on kaunis ja erilainen kuin ainaiset "uudet" suorareunaiset lasimallit. Aionkin sortua ostamaan ainakin jokusen lasin kunhan saan värit päätettyä, ovat kaikki ihania :) Kartio-lasin jälkeen tuo Sukat Makkaralla -sarja on ensimmmäinen, joka on kolahtanut makuuni todella (miinus Grapponia-juomalasit ja Riihimäen Lasin Kotilasi-sarjan monet kivat lasit, joita olisi kiva omistaa vaikka kuinka ja paljon).

Pidähän varasi: kun lasille antaa pikkusormen, niin kohta sitä huomaa ostelevansa enemmänkin ja yht´äkkiä on uuden kaapin tai hyllystön tarve :)

Pauliinalotta kirjoitti...

Hei :)

Onpa blogiin tullut kivoja postauksia, joita kahlailin läpi, koska en ole vähään aikaan lueskellut, olet ollut ahkerana :)

Tamara Aladinista löytyy todellakin hyvin vähän tietoa, tosin käsittääkseni tämä Suomen Lasimuseon kirja paikkaa tilannetta jonkin verran: http://www.suomenlasimuseo.fi/Suomen-Lasimuseo/Ylavalikko/Museomyymala/Nayttelyjulkaisut/Riihimaen-lasi-Oy-1910-1990/

Kirjan hinta on 60 euroa, mikä ei ole paljon, koska siinä kerrotaan Riihimäen Lasitehtaasta, suunnittelijoista ja muustakin. Jostain syystä koen tämän tyyppisistä upeista kirjoista maksamisen erittäin ikäväksi (tyhmää, mutta syynä lie se, että olen saanut tunnistettua lasiesineeni muita reittejä), mutta tämän opuksen tulen varmaankin hankkimaan, koska olen Aladin-fani. Pitää ensin lainata se kirjastosta ja tutkia, onko se sellainen kirja, josta on itselle pidempiaikaista iloa ja sitten teen ostopäätöksen.

Aladinin tuotanto on laaja ja hän on edelleen elossa, joten on todellakin toivottavaa, että tuossa kirjassa löytyisi hänen tuotannostaan enemmän tietoa dokumentointia. Oma lasinkeräilyni lähti Aladinin Carmen kynttilänjaloista ja siitähän se sitten... nyt niitä lasiesineitä on, Aladinia aika paljon, toki muutakin.

Itse yhdistin Sukat makkaralla -sarjan lasit ja kannun Nanny Stillin Tzarina-sarjaan. En löytänyt hyvää kuvaosoitetta, mutta googlettamalla: Still Tzarina tulee lasien ja kannujen kuvi useita. Tunsin suurta närkästystä mielestäni "selvästä plagioinnista". Olet aivan oikeassa, että Sukat Makkaralla -lasistossa on myös paljon samaa muotokieltä kuin Aladinin tuotannossa.

Toisaalta: Mikäpä uusi ei ammentaisi vanhasta ja närkästykseni ohi mentyä olen oikeastaan tuntenut jonkinlaista hassua iloa, että Anu Penttinen - joko tietoisesti tai tiedostamattaan - on kauniilla lasisarjallaan tavallaan kunnoittanut vanhempia suunnittelijoita, sarja on kaunis ja erilainen kuin ainaiset "uudet" suorareunaiset lasimallit. Aionkin sortua ostamaan ainakin jokusen lasin kunhan saan värit päätettyä, ovat kaikki ihania :) Kartio-lasin jälkeen tuo Sukat Makkaralla -sarja on ensimmmäinen, joka on kolahtanut makuuni todella (miinus Grapponia-juomalasit ja Riihimäen Lasin Kotilasi-sarjan monet kivat lasit, joita olisi kiva omistaa vaikka kuinka ja paljon).

Pidähän varasi: kun lasille antaa pikkusormen, niin kohta sitä huomaa ostelevansa enemmänkin ja yht´äkkiä on uuden kaapin tai hyllystön tarve :)

Leena kirjoitti...

Pauliinalotta: tuo mielleyhtymä Tzarinaan on muuten myös totta! Närkästyttävää, mutta pointtisi vanhasta ammentamisestakin on totta. Sitähän kaikki taide nykyään enemmän tai vähemmän kuitenkin on!

Kiitos kirjavinkistä -jos vaikka kirjastosta löytyisi!

JNRDLN kirjoitti...

Hei!

Olen lapsuudessani asunut Haminassa ja silloin muutaman sanasen jutellutkin Tamara Aladinin kanssa.
Sisareni kävi ratsastamassa Tamara Aladinin Särkelässä. Siinä ihan Poitsilan kartanon vieressä. Aladinit omistivat ennen Poitsilan kartanon, kuten muitakin kartanoita lähistöllä, myivät sen sitten Karjalan evankeliselle seuralle. Kartano taitaa olla Tamara Aladinin lapsuuden koti. Hän asuu edelleen kartanon sivutilalla(Särkelässä).

Muistan aina kun hän ratsasteli hevosten kanssa Poitsilan teillä. Ylväs nainen puhui usein ruotsia, vaikka olikin venäläistä sukujuurta.

Tiesin, että hän oli lasitaiteilija, mutta tiesin hänet paremmin asuinpaikan myötä. Mielenkiintoista ja erikoista se, että on luonut näyttävän uran juuri modernin lasin kautta, vaikka tausta onkin ihan muuta.

Jossain lehtijutussa hän mainitsi, että omat lasit hän pitää laatikoissa vintillä, kun eivät sovi Särkelän vanhaan sisustukseen, muutenkin hän on vähäisesti kommentoinut lasitaiteilijan uraansa ohimenneenä asiana. Itsellä on Aladinin tornado-sarjaa.

Anonyymi kirjoitti...

Производственная компания «М-СЕТ» специализируется на производстве сварных сеток в рулонах, имеющих широкое применение в различных строительных работах.
Производство сварной сетки выполняется на многоточечных сварных машинах, методом контактно-точечной сварки крестообразных соединений. Все пересечения и стыки прутьев тщательно сварены, благодаря чему конструкция отличается превосходным качеством и является одной из самых прочных.
На нашем сайте Вы можете посмотреть образцы нашей продукции и связаться с нами
[url=http://setka-vlg.ru/]кладочная сварная сетка premium на 520 кг это
[/url]

Related Posts with Thumbnails