19.12.2011

Arvonta Suoritettu

Pikaisen arvonnan voittaja on:

PIRJO


Onnittelut! Laitatko osoitteesi tulemaan sähköpostiini: leena.p.heiskanen@gmail.com

Hyviä ehdotuksia tuli, kiitos niistä kaikista! Pitää käydä varmaan ostamassa itsellekin tuollainen metallisydän, jotta pääsee kokeilemaan ideoista mehukkaimpia!

17.12.2011

Pikainen Jouluarvonta 17-19.12.2011

Kävin tänään paikallisessa sisustusliikkeessä ja käteen tarttui harmaa metallinen joulusydän (halkaisija noin 25-30cm) arvottavaksi vielä ennen joulua blogissani.


Arvontaan osallistut yhdellä arvalla, kun kommentoit tähän postaukseen ideoimalla jotain uutta (sellaista, mitä edelliset eivät ole vielä maininneet!) kaikkiin kolmeen kysymykseen:

1. Mihin sydänkoristeen voisi jouluna ripustaa?
2. Miten koristetta voisi tuunata jouluksi?
3. Miten koristetta voisi tuunata johonkin toiseen vuodenaikaan/juhlaan?

Lisäarvan saat, jos olet blogini lukija. Mainitse se myös kommentissasi!

Arvonta suoritetaan 19.12. klo 22.00. Siihen mennessä kommentoineet osallistuvat siis arvontaan. Jos voittaja toimittaa välittömästi samana päivänä osoitteensa tänne suuntaan, ehtii palkinto todennäköisesti jouluksi vielä perille.

Arvontaa saa mainostaa myös muissa blogeissa ilman erillistä kysymistä:)

16.12.2011

Ilahduttavaa Designia

Olen ollut todella tykästynyt Iittalan Kastehelmi-astioihin ja sarjan punainen kynttilätuikku on ihan yhtä tykättävä. Kaunis ja ihanan värinen! En ole koskaan oikein tykännyt niistä Kivi-tuikuista -jännä että Kastehelmillä samasta kiposta tulee niin eri näköinen.


Toinen ilahduttava uutuus on äitiyspakkauslaatikoiden päällisen uudistaminen. Kela järjesti äskettäin uudistuskilpailun ja voittajaksi valittiin Johanna Öst Häggblomin Sukupuu. Aivan nerokas idea lisätä sukupuun täyttämismahdollisuus äitiyspakkauksen pintaan! Laatikko on hyvin kestävä ja varmaan aika monessa perheessä kestää äidiltä tyttärelle ja ehkä vielä pidempäänkin. Kiva paikka säilyttää vanhoja aarteita ja siinä yhteydessä sukupuun tietoja.

12.12.2011

PääLause

Kaverini ovat useaan otteeseen pyytäneet minua aloittamaan blogin, joka keskittyisi kirjaimiin, sanoihin, lauseisiin ja ajatuksiini. Niitähän minulla kun sattuu riittämään ja toiset pitävät jostain syystä verbaliikkaani jopa ajoittain antoisan humoristisenakin (?).

Tässäkin blogissa olen joskus saanut kiitosta sanojen yhteen liittämisestä, joten ehkä teistäkin joku on halukas tutustumaan ajatusblogiini, jonka nyt sitten kaverien pyynnöstä aloitin. Mikäs siinä: olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja ei välttämättä ole hassumpi ajatus tuhlata hieman levotonta ja luovaa energiaani näppäimistöön. Tässä Näyttämön-blogissa kun harvoin innostun verbaliikan kanssa sen kummemmin leikkimään, tämä on muita elämänlajeja varten.

Uuden blogin tyylilaji on määrittelemätön, mutta välillä varmasti sarkastinen, ironinen ja myös huumorissaan hyvän maun rajapyykillä heiluva. Ihan tiukimman pipon omaavat, voivat varmasti jättää siis koko blogin edes kurkkaamatta, mutta teille muille: PääLause, tervetuloa!

Kylpyhuone

Blogin vanhat lukijat muistavat missä fiiliksissä Näyttämöllä oltiin vuosi sitten, kun paukkupakkasissa kuljettiin ulkohuussiin, juoksevaa vettä ei ollut ja toive remontin päättymisestä oli vielä näkymättömissä...

Iso kylpyhuone- ja wc-remontti saatiin viimein maaliskuussa valmiiksi ja olen siitä asti luvannut lopputulosta kuvata. Nyt VIHDOIN sain projektin aikaiseksi. Esittelyssä siis entinen sauna, pesutila ja wc -nykyinen kodinhoitotila, suihku ja wc. Olemme olleet lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä ja juuri mitään motkottamisen aihetta ei ole löytynyt!

Postaan kylpyhuoneesta kahdessa eri osassa. Tässä ensimmäisessä hieman tunnelmakuvia ja kuvia yleisilmeestä. Toisessa vähän vähemmän romanttisia käytännön ratkaisuja, joista myös selitykset.











10.12.2011

Pienen Pojan Synttärikakut

Tein 4-vuotissynttäreille kaksi täytekakkua. En ole kehittynyt taidoissani vieläkään riittävästi: ideani ovat loistavia, mutta en ole koskaan toteutukseen tyytyväinen. Haluaisin siistimmän ja viimeistellymmän lopputuloksen, mutta en vain osaa. Vielä.

Juhlija (ja juhlijan äiti) olivat kuitenkin käsittääkseni ihan tyytyväisiä kakkuihin, mikä tietysti on tärkeintä.

Toinen kakku oli nougat-mango-täytteinen suklaakakku. Kuorrutuksen suklaa"mudassa" oli vähän tepastellut munasta kuoriutunut tyrannosaurus.


Toisessa kakussakin käytin muovieläimiä koristeena. Maatilan elukat tepastelivat mustikkarahkatäytteisellä kermakakulla -kerman värjäsin vihreällä nestemäisellä karamellivärillä.

7.12.2011

PaljasteluTunnustus

Olen ennenkin myöntänyt olevani henkinen itsenipaljastelija -narsisti rakastaa kertoa itsestään, jopa omituisuuksistaan. Susannan Työhuoneella on arvonta, joka vaatii viiden oman omituisuuden jakamista, joten ei kun menoksi!


Hyvänen aika, eihän tämä olekaan niin helppoa kuin kuvittelin! Pidän itseäni kyllä hyvin omituisena, mutta mitkä viisi piirrettä sieltä nyt erottuisi oikein muista omituisuuksista!

1. Sarja: ruokaomituisuudet. Syön viilin aina kaakaon kanssa, laitan myös corn flakesien päälle kaakaota. Pinaattiletuille sopii sokeri tai makea hillo (ei siis puolukkahillo, joka on aika kamalaa) ja kaupan makaronilaatikko on hyvää kylmänä. Syön nuudeleita raakana ja lempiruokaani on (yhä, ikääntymisestä huolimatta) voimakaronit ketsupin kanssa. En tee koskaan ruokaa, vaikka olen äiti ja kodissamme syödään lämmin ruoka päivittäin.

2. Sarja: naisomituisuudet. En käytä mitään ihonhoitotuotteita (paitsi kosteusrasvaa). En käytä juuri koskaan käsilaukkua (vaikka niitä keräilenkin ja ihailen:). En motkota sukista lattialla, enkä vessanpöntön kansista.

3. Sarja: uniomituisuudet. En meinaa herätä aamuisin millään ilveellä. On ihan sama, olenko nukkunut kolme tuntia vai kolmetoista tuntia, herääminen on aina aivan yhtä vaikeaa. Aamulla on soimassa kolme herätyskelloa, kaksi kännykkää ja Tavallisen Poika usein soittaa puhelimiini noin 5 kertaa ennen heräämistäni. Olen myös äärimmäisen kiukkuinen herätessäni. Aina. Hyvät unenlahjani sijoittuvat vain aamuun -esimerkiksi junassa tai autossa en saa koskaan unen päästä kiinni.

4. Sarja: allergiaomituisuudet. Olen ehkä allergisin ihminen lähipiirissäni. Siitä huolimatta meillä on kaksi koiraa, kissa ja muita elukoita. Minun on todella vaikea suhtautua ihmisiin, jotka nostavat allergiansa (tai lapsensa pienet ihottumat) joka käänteessä esille ja huomionarvoiseksi asiaksi. Laktoosi-intoleranssin kanssa olen samanlainen piereskelevä kyynikko.

5. Sarja: hajamielisyysomituisuus. Olen maailman saamattomin ja hajamielisin ihminen. Jos en olisi tämän ikäinen, epäilisin itselläni vakavaa jokaisen aivolohkon käsittävää dementiaa... Kaikki tavarani ovat jatkuvasti hukassa, kaikki tekemiseni jatkuvasti kesken ja rempallaan. Lupaan asioita, joita en pysty pitämään, vaikka yritykseni on ajatuksen tasolla kova.

6. Sarja: tekninenomituisuus. En käytä puhelinta. Minulla on kaksi puhelinta, mutta en käytä kumpaakaan kuin pakollisiin puheluihin, joita ei voi hoitaa muuten (jotkut välttämättömät työasiat). En vastaa puhelimeen ja lähipiirini tietää sen. Yleensä puhelimet ovat vielä kaiken lisäksi hukassakin, joten jos vaikka haluaisinkin vastata, en pystyisi. En käytännössä koskaan soita kavereille, vaan pidän yhteyttä naamakirjan kautta.

No tulihan niitä yksi ylimääräinenkin, kun aloin ajatella! :D

6.12.2011

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Aku Ankka täytti eilen 60 vuotta. Juhlimisen arvoisia asioita molemmat -Suomi hieman vanhempi. Tarjan aikana en päässyt linnan juhliin, mutta yritetään vielä kovemmin seuraavan residentin aikana. Omat juhlat juhlittiin uutena vuotena 9 vuotta sitten: Tuomari Kontia vihki meidät avioliittoon Luostotunturilla.

Juhlapäivän kunniaksi laitan muutaman kuvan viikonloppuna asettelemistani kaamosvaloista (tämä EI siis ole joulupostaus :D):



Molemmat ihanat lasimaljat ovat mummon perintöä. Tosi kauniita katsella, mutta äärimmäisen epäkäytännöllisiä tarkoilukäytössä, koska vaativat sitten pesussa koko tiskikoneen itselleen (minähän en käsin tiskejä pese!). Koristeena siis kätevämpiä ja mielestäni valojen kanssa aika kauniita.


Perinteiseen taloon sopii perinteiset kyntteliköt. Itse pidän enemmän näistä suorista kuin pyramidin mallisista. Nyt kynttelikköjä riittää kahteen ikkunaan, tarkoituksena olisi laittaa tuollaiset talon jokaiseen seitsemään ikkunaan.



4.12.2011

Kuumailmapalloja Marraskuun Illassa

Eräs opiskelijani järjesti muille opiskelijoille askarteluillan, jossa opetettiin Guatemalalaisten kuumailmapallojen tekemistä. Osallistuimme iltaan Prinsessa Ruusunmarjan kanssa.

Kuumailmapallot valmistettiin 12 kokonaisesta silkkipaperiarkista (mahdollista myös sanomalehdestä). Kunkin pallon sisään tuli rautalankahäkkyrä, johon kiinnitettiin steariiniin upotettu flanellipala. Sytyttämällä tämä flanellipala, pallo alkaa keräämään sisäänsä ilmaa ja nousee vähitellen ilmaan.

Upeat valoilmiöt täyttivät Itä-Uusmaalaisen marraskuisen taivaan -osa hieman pidemmän, osa vähemmän aikaa. Pisin lentomatka oli useamman kilometrin! Täysin paloturvallisesta pikkulasten leikistä tässä ei ole kyse...sekin osoittautui illan kuluessa. Mutta äärimmäisen hieno kokemus ja loistava yhdessä tekemisen fiilis!



3.12.2011

Joulu Lähestyy (uhkaavasti?)

Meillä oli jättänyt tonttu viestin rappusiin. Siinä luki: terve olen tontu asun aitasa tervesin tontu. Joulu on ihan varmasti siis lähellä! Ja kyllähän sen huomaa.

Ajattelin kaivella tänään esiin kyntteliköt. Siitä tunnistaa meillä yleensä joulunodotuksen ajan. Toinen merkki on joulukaktuksen hillitön kukinta (uskomattoman kiitollinen kukka vuodesta toiseen!) ja sitten tietysti elävät kynttilät, jotka tosin eivät elä, kun en ikinä muista niitä sytyttää....






Kynttilät olohuoneessa vaihtuivat valkoisiin ja punaisiin. Ostin viimeiseltä kyläkirpparilta kolme lisää Festivo-kynttilänjalkoja rentoon hintaan 8e/kpl. Takana näkyvän öljylampun ostin samalla kertaa myös, hinta oli vielä huikeampi 1e!

Keittiöön vaihdoimme kattolampun kesällä, kun erittäin mieleinen metallinen retrolamppu lähes tulkoon käveli vastaani. Se sopii hyvin jouluiseen kotiinkin:


Lapsille on tänä jouluna Tavallisen Tytön ja Tavallisen Äidin yhteistyönä viestikalenteri. Aamulla kalenterista löytyy tontun jättämä viesti, joka johdattaa kirkassilmäiset pienen yllätyspussin luokse. Skippasin suosiolla PetShop ja Lego-kalenterit, vaikka lapset niistä viimeksi tykkäsivätkin -jotain vähän erilaista nyt, kun mummi kerran oli pussukat reippaasti valmiiksi paketoinut!


En minä joulua niin kovasti odota. Kaupallisuus ahdistaa joka joulu enemmän. Mutta tällaista pientä on kiva kodissa huomioida ja valoista pidän kovasti tässä pimeän keskellä. Niille lukijoille, jotka ovat päivityksiäni kaivanneet, yritän antaa pienen pikkujoululahjan: tiheämpään uusiutuvat päivitykset. Kuvakansioni olisivat NIIN täynnä kaikkea mukavaa jaettavaa. Kaikkea muuta kuin jouluista, ehkä tästä blogista voisikin tulla pakopaikkasi kaikesta blogistanin jouluidyllistä ja -ähkystä?

31.10.2011

Syksy Kartanolla

Syksy on ollut sateinen, mutta siitä huolimatta tähän syksyyn on sisältynyt enemmän aurinkoisia päiviä kuin moneen vuoteen! Luulin aina, etten koskaan löytäisi työtä, josta pitäisin. Nyt alan epäilemään, että olen ollut väärässä. Ehkä niitä töitä on vähän, mutta niitä kuitenkin on!

Aloitin heinäkuun alussa työt sivareiden koulutusvastaavana Väkivallan ennaltaehkäisyn koulutusohjelmassa. Nautin työstäni aivan suunnattomasti! Monien ahdistavien vuosien jälkeen on ihana aamulla tulla töihin ilman minkäänlaista pelkoa, ahdistusta tai huonouden tunnetta. Pidän työstäni ja alan vähitellen uskomaan, että minustakin pidetään.

Nuoret miehet ovat aivan äärettömän sympaattisia ja motivoituneita opetettavia ja päivät heidän kanssaan ovat todella hauskoja! Minulle on myös merkitystä sillä, millainen työympäristöni on ja nyt ei kyllä todellakaan ole puitteissa valittamista! Työpaikkani on vanha kartanoalue, joka on museoviraston suojeluksessa. Alueella sijaitsee vanha päärakennus, isot navetat, työrakennuksia sekä funkkis- ja 50-luvun tyylisiä kerrostaloja. Kartano on järven rannalla ja hyvin hoidetun puutarhapuiston sisällä. Ei tällaisessa paikassa voi olla huonolla tuulella!











30.10.2011

Aika on Kultaa -tai Muovia?

Lokakuu alkaa olla huipussaan, kelloja on väännelty ja marraskuu iskee päälle. Syksy on ollut harvinaisen lämmin, mutta myös varsin sateinen. Oma työni kulkee hyvin kärjistetysti kuukauden mittaisissa sykleissä ja tuntuu että yksi kuukausi hujahtaa ohi aina mahdottoman nopeasti!

Olen niitä ihmisiä, joille aikatauluista kiinni pitäminen on aina ollut varsin hankalaa. Ja joka tekee kaiken viime tipassa...Kun syksy, pimeä ja raukeus iskee päälle, olen entistä enemmän sekaisin tarkoista ajoituksista. Törmäsin Allersin joululehdessä mielenkiintoiseen kellodesigniin ja päätin pyrkiä tällaisen sympaattisen sipulin avulla parantamaan tapojani:


Pitkän hakemisen jälkeen taskukellot löytyivät myynnissä täältä. Ihania kelloja! Nikkeliallergisena olen kärsinyt aina kellotaulujen kutinasta rannetta vasten ja nyt sorruin sitten tilaamaan vielä tuon kirkkaanpunaisen taskunauriin lisäksi silikonisen rannekellonkin. Lilan, jolle vaihtorannekkeena petroolinvärisen.


Eihän tämä minua tarkemmaksi aikatauluista tee, mutta aina on hyvä keksiä tekosyitä houkuttelevalle shoppailulle!

19.10.2011

Pieniä Kysymyksiä Pienestä Elämästä


Susannan Työhuoneen Susannan kanssa pyörittelimme haastetta edestakaisin, kunnes se sai nykyisen muotonsa. Susanna vastasi ensin ja heitti haasteen minulle takaisin -siispä vastaamaan!

1. Käsityösi, josta olet ylpein. Liitä mukaan kuva.


Olen aina ihan kamalan ylpeä jokaisesta työstäni, jonka saan valmiiksi -valmistuminen ei ole tällä luonteella suinkaan päivänselvä asia. Kuinka paljon olenkaan aloittanut ja kuinka vähän lopettanut...Teen paljon juuri tästä syystä pikkutöitä, suurempien edessä lannistun jo ennen kunnolla alkuun pääsemistäkään. Voisin siis esitellä joka ainoan työni.

Ehkä kuitenkin rakkain ja tärkein käsityöni on ollut itse tuskalla ja vaivalla vääntämäni hääpuku. Olin sopinut ennen häitä silloisen puolituttuni kanssa, että hän piirtää pukuun kaavat ja auttaa myös ompelussa. Jostain syystä suunnitelmat menivät täysin mönkään ja löysin itseni liian myöhään tilanteesta ilman hääpukua, ilman kaavoja ja ilman niiden tekijää. Sain paikallisen ompelijan tekemään minulle kaavat, jotka onnistuivatkin hyvin. Mutta puvun ompelu jäi yksinäiseksi tehtäväkseni. Sain puvun ommeltua valmiiksi juuri ajoissa ja se onnistuikin yllättävän hyvin. Viimeisessä silityksessä poltin raudalla hameosaan ison jäljen...ja itkin. Onneksi kukkakauppias kuitenkin pelasti minut tästäkin pulasta; pukuuni tehtiin kukkalaite, joka peitti tuon palojäljen. Se oli kaunis, kuten häätilaisuuskin.

Säilytin pukuani häiden jälkeen asuntomme vaatekaapin päällä pukupussissa. Haaveissani oli, että värjään luonnonsilkin toisella värillä, jolloin voin käyttää pukua myöhemmin juhlapukuna. Muutimme asunnosta pois ja puku unohtui kaapin päälle. Muistin puvun vasta PIITKÄN ajan kuluttua ja kyselin asunnosta sen perään, mutta puku oli hävinnyt salatuille teilleen. Minua harmitti ja harmittaa edelleen. Toisaalta olen helpottunut; puvulla on paikkansa, eikä minun tarvitse siitä nyt huolehtia. Olen yhä naimisissa, vaikka puku onkin hukassa:)

Kuvaa puvusta minulla ei tähän hätään ole, koska 2002 vuonna emme omistaneet vielä digikameraa. Laitan kuvan puvusta kuitenkin myöhemmin nähtäville, jos saan jonkun kuvan skannatuksi. Sopiiko?

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.

Olen kiinnostunut arkkitehtuurista ja Rakastan vanhoja rakennuksia. Olen erityisen viehättynyt autioituneista taloista, surullinen niiden kohtalosta. Rakennussuosikkini on vanha Komendantin Talo. Alla yksi kuva -lisää kuvia löytyy Kaunis Tarina -blogistani, jossa esittelen muitakin wanhoja taloja.


3. Laulu, joka koskettaa sinua. Liitä linkki tai sanoitus.

Kehitellessäni näitä haastekysymyksiä, en tullut ajatelleeksi, että itsekin joutuisin niihin vastaamaan! Näitä lauluja on niin paljon. Kuuntelen musiikissa ennen kaikkea sanoituksia, on paljon lauluja, joiden sanoitukset koskettavat minua. Valitsen tähän kuitenkin sen kaikista kauneimman:

http://www.youtube.com/watch?v=gVppceNO7uE

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Koen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että koen itseni perhettäni, miestäni ja lapsiani sekä heidän tarpeitaan ajatellen liian itsekkääksi. En osaa huomioida riittävästi muita ja jakaa aikaani muille oikealla tavalla.
Olen myös äärimmäisen rutiininomaisekotityönvastainen henkilö (kaikesta kotoilusta huolimatta) ja toivoisin olevani reippaampi ja jaksavani enemmän sellaisia asioita, jotka naisen on hyvä kodissa hoitaa.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Nautin monesta asiasta arjessani. Ehkä eniten huumorista, jonka avulla myös muista asioista nauttiminen on vielä hauskempaa! Lasten sutkautukset ja elämän tulkitseminen on loistavaa seurattavaa -toisaalta heidän vilpitön rakastaminen äärimmäisen arvostettavaa. Arvostan myös pysyvää parisuhdetta ja pysyvää kotitilannetta, jotka tuovat levottomaan mieleeni tasapainoa. Olen vihdoin myös löytänyt työn, josta nautin aidosti -tästä muistan iloita joka päivä!


Laitan haasteen eteenpäin kaikille, jotka osallistuivat edelliseen MaMaan, kiitoksena osallistumisesta:

Kotipesän Magdaleena
VMSomakopan Virpi
Hääräämön Laura
White & Bluen Kotiäiti
Piuzan Torin Piuza (?)
Hurlumin Kokox

17.10.2011

Ulf Pentunen



Olemme löytäneet vihdoin Sudelle mielestämme sopivan kaverin. Saanen esitellä viiden viikon kuluttua meille muuttavan uuden perheenjäsenemme -näissä kuvissa neliviikkoisen- herra Ulf Pentusen:




Related Posts with Thumbnails