31.12.2010

Uusi Vuosi, Uudet Kujeet

Näyttämöllä ohjelmistossa jatkuu pääesityksen aseman saavuttanut Kylppäriremppa, josta yllätyksiä ei puutu. Ohjelmistossa myös entistä työhuonetta ja tulevaa ruokasalia sekä kaikkea tuttua ja turvallista. Tosi TV:ssä pääasiassa sosiaalipornoa.

Tervetuloa uudet ja vanhat ystävät seuraamaan blogia myös ensi vuoden puolella!



ONNEA ja TURVALLISTA MATKAA VUOTEEN 2011!

Vuosi 2010: Valittuja Paloja


 Nyt se on lopussa. Ja uusi alussa. 
Meni nopeasti, tuli vielä nopeammin. 
Joka vuosi tähän aikaan 
toivon sydämestäni, että seuraava olisi edes hieman helpompi. 
Joka vuosi tähän aikaan 
myönnän, että se oli vielä vaikeampi kuin edellinen.

Vuosi 2010 oli ensimmäinen kokonainen vuosi nykyisessä työssäni. Se oli ensimmäinen kokonainen vuosi omassa kodissamme. Se oli ensimmäinen kokonainen vuosi tällä Näyttämöllä.


Yhteen mahtuu paljon asioita. 
Tässä kevyehkö, mutta pitkähkö ja monipuolinen, näkökulma kuluneesta vuodesta 2010:


BIISI



ARTISTIT

Chisu
Johanna Kurkela



ELOKUVA

500 Days of Summer

Niin suloinen, niin surullinen, niin täydellinen. 
Ja loistavat näyttelijänsä Zooey Deschanel sekä Joseph Gordon-Levitt.


KIRJA

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

"Te meikkaatte naamoja, jotka eivät meikillä parane tai sitten te meikkaatte naamoja, jotka ovat valmiiksi hyvät."

Ihana. Niin pahoitin mieleni tätä kirjaa lukiessani. Tuli niin hauska olo, että ihan hävetti suomalaiskansallisesti.


JULKAISU

Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-kuukausiliite

Hyvät valokuvaajat. Loistavat kirjoittajat. Mielenkiintoiset aiheet. Tämän jos jonkun pitäisi olla tällä hetkellä jokaisen trendikkään kaupunkilaisen mielestä COOL!


KAUPPA

Pakko se vain on myöntää, että olen jäänyt tähän harvinaisen kaunislaatuiseen koukkuun...


KIRPPUTORI

Lastenvaatekirppis Piparminttu, Loviisa

Kirppis lopetti toimintansa marraskuussa. Ja paikalle jäi tyhjää. Materiaalin tasolla ja myös henkisellä tasolla. Piparminttu oli minulle "oma paikka", henkireikä ja harrastus, eikä niinkään vain kirpputori haisevine vaatteineen (sitä paitsi siellä ei haissut!:).


TAPAHTUMA

Elokuinen Navettakirppis Näyttämömme pihalla oli mukava kokemus. Niin mukava, että tulen tekemään kaikkeni sen uusimiseksi vielä parempana versiona ensi kesänä.


VELVOITE

Olen nauttinut aivan mahdottoman paljon 5-luokkalaisten käsityön opettamisesta kaksi tuntia viikossa. Jos työ voisi olla aina tällaista, en edes välttämättä tajuaisi asettaa sitä otsikon velvoite alle!


KOKEMUS

Pekka-kissan kuolema elokuussa. Eihän se tietysti mukavien asioiden listalla näytä oikein mukavalta, mutta yksittäisistä kokemuksista nousee jostain syystä eniten mieleen.


YSTÄVÄ

Karhumutkan Ninnu. En ole koskaan ollut erityisen hyvä ystävyyssuhteissa. En tiedä osaanko vaalia tätäkään riittävästi. Mutta arvostan sitä kaikkea, mitä se on tähän asti ollut! Ja arvostan myös suuresti Ninnun kädentaitoja ja pitkäjänteisyyttä, mitä minulla itselläni ei ole.



MAKU

Classic Salmiakki-Valkosuklaa -jäätelö. Nam! (En vain ymmärrä, miksi tätä herkkua ei saa juuri mistään!)


TAITEILIJA (ja hänen huumorinsa)

Sarjakuvataiteilija Lauri Ahtinen (Melankolian Kaksi huonetta ja keittiö).



KAUPUNKI

Tartto. Aina yhtä ihana, kaunis ja tunnelmallinen.


Loviisa. Minun Parempi Porvooni.



UIMARANTA
Hopomin Taikaranta: Merenranta yhdistettynä järviveteen keskellä kaunista metsää. Voiko ihminen muuta toivoa? Voi. Lapsilleen aivan mahdottoman laadukkaan ilmaisen uimaopetuksen! 

Riittäisiköhän jo? Jatkan vuoden kuluttua. Ai niin yksi vielä...


SAAVUTUS

Se, että olen yhä hengissä ja suhteellisen hyvässä ruumiin ja mielen voimassa. 
Se, että minusta huolimatta perheeni on yhä hengissä ja hyvässä ruumiin ja mielen voimassa. 
Se, että minusta huolimatta, he rakastavat äitiään ja minä heitä.

30.12.2010

Niin hienoja blogeja, että...

...ei malta mennä nukkumaan! Todellisuudessa olen sotkenut unirytmini nyt lomalla niin totaalisesti, etten saa unta ihmisten aikoihin. Siispä surffailen yön hiljaisina tunteina netissä. Tänä yönä kävin läpi kaikki blogipäivitykset joulun päiviltä blogeista, joita seuraan säännöllisesti. Aika homma -blogeja on widgetissäni jo varmaan toistasataa!

Päivitin äsken myös tuota vasemman laidan blogisuositus-listaani. Valitsin sinne kymmenistä loistavista blogeista vain ne, jotka ovat minulle kaikin puolin merkityksellisimmät ja joita pidän jostain syystä tärkeimpänä. Syyt vaihtelevat ja listan blogitkin ovat hyvin monenlaisia.

Yksi ehdottomista suosikeista on oranssi ja ihan mahdottoman tyylikäs ja huolella toteutettu How About Orange. Käykääpä kurkkaamassa, jos olette yhtään kiinnostuneita tekstiilisuunnittelusta/printeistä/grafiikasta tai askartelusta!

Kuva napattu: www.fiskars.com

Uusi vuosi tuo uusia haluja ja hirveästi innostaisi päivittää oman bloginkin ulkoasua ihan kunnolla. Saas nähdä mihin tässä vielä ryhdyn....Liikenne ja lukijamäärät blogissani lisääntyvät koko ajan, haaveilen systemaattisemmasta selkeydestä tarjottavaksi!

Janoiset villasukat sileällä betonilla

Kyllä vain. Eilen pamahti sitten vesiputki jäähän. Viime talvihan selvittiin jäätymättä, kun kaikki vedet oli normaalikäytössä virtaamassa. Nyt kuitenkin pesukone ja peseytyminen eivät vie vettä ollenkaan. Eikä lämmitystä varten virtaa siinä vesiputkien vieressä enää lämpimämmät putket, joten jäässä oltiin ja tiukasti! Tavallisen Poika availi Herr Bröd:n (naapuri, jonka kaivosta vesiputket lähtevät) kanssa putkifirman pumppuletkun ja lämpimän veden avulla putkea molemmista päistä piiiiitkän päivän ja iltakymmenen aikaan alkoi ONNEKSI kuulua keittiön hanasta lupaavaa ääntä. JEE! Emme kuolleetkaan janoon! Ja perheen äiti ei muuttanutkaan -vielä tällä kerralla- Afrikkaan. Senkin ehdin kyllä pitkän päivän aikana suunnitella...

Mukavaahan se oli siinä sivussa naapurin kanssa rupatella ja selvitellä talon historiaakin. Joten ei mennyt päivä hukkaan. Tosin sattuihan siinä yksi pieni nolo kommelluskin: saimme urakoitsijalta käyttöön asuntovaunun kemiallisen vessan ja koska meillä ei ole sille muuta paikkaa, sekin on keittiössä (kuten eteisemme, varastomme, kylpyhuoneemme ja keittiömmekin). Istuin sitten siinä tarpeillani ja eikös naapurin herra rynnännyt sisälle...


Kylppäriremppa on onneksi edistynyt koko ajan, kuten on luvattukin. Viime viikon tiistaina kylppärin ikkunasta työntyi sisään valtava betonia sylkevä peto, jonka jäljiltä meillä on upea (ja mukavan lämmin), tasainen lattia-ala kylppärissä. Kyllä kelpaa emännän villasukissa tepastella! Betoni on keskivauhdilla kuivuvaa, joten jos ei ensi viikolla, niin ehkä jo seuraavalla saamme nähdä laatoituksen alkavan!

Sähkömiestä jouduimme odottelemaan joulun yli ja sen vuoksi vakinainen työmies sai muutaman päivän etukäteen suunnittelematonta jouluvapaata. Nyt on sähköt kuosissa ja seinien pinnat edistyy kovaa vauhtia: ensin  ilmansulut, sitten eristeet, taas ilmansulkupahvit ja sitten kyprokit (vai mitä kyklooppeja ne nyt olikaan?).

29.12.2010

"Minun" kukkapöytäni -onpa hieno!

Viime elokuun navettamarkkinoille kuskasin navetan ylisiltä vanhan kukkapöydän. Ruman, yököttävän ja kulahtaneen. Yleensä onnistun näkemään kaikessa mahdollisessa romussa tuunauksen mahdollisuuden, mutta tämä oli vaan kertakaikkisen ruma! Ottakoon ken huolii!


Yllättäin kirpputorilla kaksikin ystävää kiinnitti huomionsa pöytään ja toiselle se sitten päätyi. Stengårdenin Loa loihti pöydästä aivan mielettömän hienon! Tunnen lopputuloksesta synnyttäjän ylpeyttä, MINUN pöytäni, onpa kauniisti pelastettu! Tässä kävi taas niin kuin kaikessa näissä maisemissa: suomenkielinen on rumaa ja pölyistä, mutta ruotsinkielinen kaunista, raikasta ja puhdasta:D 

Kuvat olen napannut Loan blogipostauksesta, koskien pöytää.

Olen pitkään haaveillut mosaiikkitekniikan harjoittelemisesta ja olen kerännyt vanhoja ehjiä ja rikkinäisiä astioitakin sitä varten. Tämän kukkapöydän lopputulos ei ainakaan vähentänyt innostustani harjoittelemista varten!

28.12.2010

Toiko Pukki uutta valoa?

Kyllä. Sain aivan yllätyksenä joululahjaksi Pentikin pallolampunjalan. Sen jota olen halunnut ja suurempana kuin olisin koskaan itse raaskinut. Koska en suuresti yleensä ihannoi Pentikin sisustuslinjaa, yhdistin jalkaan huomattavan eri tyylisen varjostimen. Bueno! Makuuhuoneessa lamppu sai uuden kodin,perintöyöpöydän päältä.


Mutta myös Ei. Ensin meni pesumahdollisuus, sitten sisävessa ja nyt kuulkaas pamahti sitten jäähän vesiputkikin. Jotta kantoveden varassa ollaan...Ei näy valoa ihan riittävästi.

22.12.2010

Erilainen kranssi, Samanlaisia joulukukkia ja Myrkytetty kissa

Muistatteko kuistimme amppelikukat? Ne kauniit, joiden nimeä en tiedä vieläkään. Olivat periaatteessa vieläkin hengissä, mutta niin täynnä remonttipölyä, että halusin vaihtaa kuistin amppeleihin jo kynttilät. Kierrätyksen hengessä tein kuitenkin kukista kranssin puistelemalla ne ensin puhteeksi, pyöräyttämällä sitten vain ympyräksi ja sitomalla jouluisella nauhalla. Ja kukka on yhä yhtä kaunis kuukauden perästäkin! Muita kransseja en sitten tarvitsekaan.

Joululahjaksi hoitotädeille ja muutamille tutuille väsäsin NIIN tavallisia ja miljoonasti blogimaailmassa nähtyjä hyasinttiruukkuja. Tavallinenkin voi joskus olla varsin kaunista! Ruukkuina käytin IKEAn pläkkipeltisiä kukkaruukkuja ja pestyjä koiranruokapurkkeja. Pohjalle hieman kevytsoraa ja sitten vasta kukka mullan kanssa, niin kestää pidempään. Koristeeksi tuollaista perskarvan näköistä heinää ja jouluista nauhaa.
Ja kissa tiputti tänä aamuna paljon tykkäämäni  termoskannun, jonka sisus meni säpäleiksi. Siitä hyvästä kostoksi annoin älypää-kissan pureskella myrkyllistä hyasinttia:P


21.12.2010

Vielä lisää valoa olohuoneeseen

Samaisella hämmentävällä lampunvarjostimenostoreissulla, josta kerroin aiemmin, ostin vielä olohuoneen lukunurkkaukseen seinälampun (IKEAsta). Kiinnitettiin hirsiseinään ja tuntui kuin aiemmin eloton ja käyttämätön nurkkaus olisi herännyt henkiin!



20.12.2010

"Jultid" lastenhuoneessa

Lapset ovat olleet pari kuukautta evakossa omasta huoneestaan. Kylpyhuoneen välikatto, joka oli ensin homeessa ja sitten paksussa leviävässä pölyssä sijaitsee nimittäin heidän huoneensa viereisessä komerossa. Nyt on kuitenkin välikatto suljettu ja pölyä ei pitäisi tulla merkittävästi enää lastenhuoneeseen. Siispä oli aika siirtää Prinsessa Ruusunmarja ja Suklaa-Prinssi takaisin omaan valtakuntaansa. Samalla tein pientä suursiivousta ja stailausta, jotta huoneessa olisi mukava olla. Jätesäkillinen tavaraa lähti suoraan kaatopaikalle, toinen kirpputorille. 

Kuninkaallisillamme on puolitoista vuotta vanha kerrossänky, joka oli ostettaessa moitteettomassa kunnossa. Nyt vietin hetken jos toisenkin viikonlopustani rapsuttaen, raaputtaen, kaivaen ja kovertaen siitä irti tarroja! (Parhaiten toimi muuten CIFpower creamillä kasteltu rätti, jota pidin ennen raaputusta viitisen minuuttia tarran päällä). Sain jännetupintulehduksen ja kiroilusta johtuvan äänenmenetyksen, mutta nyt on sänky taas siisti!

Mihin niitä tarroja saa liimata??!!
Ennen...  
...ja jälkeen! (ero on suurempi kuin kuvista huomaa:D )  

Ja kun olin siis lapsille kironnut tarrojen liimaamisesta, niin mitäpä sitä itse meninkään tekemään illan lopuksi? No liimaamaan tietysti tarroja samaan kerrossänkyyn ja vielä lisäksi kaappien oviinkin! Joskus oli käteen tarttunut Kodin Ykkösestä tuollainen aakkospaketti ja se kyllä piristää mukavasti huoneen ilmettä!


19.12.2010

Kun kiire on hetkeksi ohi! (ja open joululahjoja)

Minä inhoan aamuja. Ja heräämistä. Vielä enemmän inhoan kiireaamuja. Silloin kun on töitä,meillä ei ole muita kuin kiireaamuja -koska inhoan heräämistä. Mitä kiireempi on, sitä enemmän temppuillaan. Ja kun temppuillaan, myös huudetaan. Inhoan huutamista, niin omaani kuin muidenkin.Vaikka tie lasten päiväkodille on näinkin kaunis, inhoan silti kiireaamuja:

Mutta nyt ne on hetkeksi ohi! Kiireaamut siis -aamuja meillä jokaisella on toivottavasti vielä runsaasti jäljellä.... Aloitin lauantaina joululoman, joka on tänä vuonna vielä tavallistakin pidempi. Kolme pitkää viikkoa saa nousta rauhassa, ilman kiirettä ja ilman pakkasen ja puolen tunnin ajomatkan pakkoherätystä. Ei arjen luksusta, vaan pyhän luksusta!

Jaoin siis oppilailleni lauantaina todistukset. Kiitokseksi työstäni sain ihanan lahjan: koko luokalta ja heidän perheiltään lahjakortin intialaiseen päänhierontaan. Vanhemmat ymmärtävät, että tarvitsen heidän lastensa kaitsimisen jälkeen jotain erityisen rentouttavaa! Erittäin mieluinen yllätys!
 
En odota, enkä usko kenenkään muunkaan opettajan erityisesti odottavan, oppilaideni perheiltä lahjoja. Lahjoista ei myöskään tehdä opettajahuoneessa numeroa, vaan ne sujautetaan hiljaksiin vertailematta omaan kassiin ja availlaan vasta kotona rauhassa.  Jos jonkun perheen aatemaailmaan ei lahjonta kuulu, ymmärrän sen varsin hyvin ja kunnioitan ajatusta, eikä siitä tarvitsisi olla vanhempien huolissaan.
 
Mutta jokainen lahja, jonka saan on yhtä lailla varmasti minulle mieluinen ja ilahduttava!!  Kukapa ei lahjoista tykkäisi! Näin jouluaikaan minun suosikkilahjojani opettajana ovat ainakin joulukukat ja kynttilät -asiat jotka kuluvat nopeasti käytössä, mutta antavat pienen muistamisen tunteen hetkeksi. Sain kahdelta perheeltä tänä vuonna itse tehtyjä leivonnaisia, oikein kaunis ajatus! Lahja yhdistettynä suulliseen palautteeseen, kuten eräältä perheenisältä sain, on kaikista paras tapa muistaa opettajaa: "Kunnioitan työtänne erittäin paljon ja haluan sen vuoksi muistaa teitä lahjalla." Silloin annettu lahja ei ole enää lahja lahjojen joukossa, eikä ystävällinen joulumuistaminen, vaan todellakin ansaittu kiitos tehdystä työstä. Opettaja saa hyvin harvoin työssään positiivista palautetta ja toivoisinkin vanhempien muistavan sitä antaa, jos aihetta on -sellainen palaute antaa kuitenkin paljon voimia työssä jaksamiseen taas pitkäksi aikaa.

Tähän loppuun vielä kuva kiireaamujen ensimmäisestä kohteesta eli lastemme maalaispäiväkodista. Kuvan laitoin remontista ja rakennustekniikasta kiinnostuneille: katsokaapa noita jääpuikkoja! Tällä kelillä, tänä talvena -melkoiset lämpövuodot kaksi vuotta sitten täysremontoidussa rakennuksessa! Loviisan kaupunki lämmittää maalaisympäristöä...

Vieser neliökannen kuolema

Pyrkimyksemme on saattaa kylpyhuoneremppa valmiiksi suhteellisen edullisesti, vaikka työn määrän vuoksi siitä riittävän kallis on tulossakin. Laatat ovat alempaa keskimmäistä hintaluokkaa ja hanojen sekä kalusteidenkin kanssa olemme tutkailleet tarjouksia ja vältelleet kalleimpia tuotteita.

Alusta asti olen kuitenkin halunnut lattiaan tyylikkään kaivon kannen. Muoviset oli alusta alkaen suljettu pois laskuista ja metallisista etsin mielekkäimpiä. Päädyin Vieserin Design neliökanteen. Lattiakaivo oli suunniteltu keskelle lattiaa ja siinä tuo kaivon kansi olisi ollut varsin näkyvällä paikalla ja halusin sen toimivan tyylikkäänä sisustuselementtinä. Siispä ostin viime tiistaina kaivon kannen valmiiksi, etteivät työmiehet vaan ehtisi tunkemaan sen tilalle jotain kamalaa muovista!

Kuva napattu: www.hanakatverkkokauppa.fi
Keskiviikkona sitten putkimies ja urakoitsija asettelivat putkia paikoilleen. Lattiakaivon paikka ei enää ollutkaan keskellä, vaan kummallisesti varsin sivussa ja aloin selvittämään asiaa. Koska suihkukaappi olisi kuulemma tarvinnut joka tapauksessa oman kaivon, he päättivät laittaa tilaan vain yhden kaivon kahden sijasta. Siihen suihkukaapin ALLEsiis!! Kysyin hiljaa itseltäni, haluanko tosiaan tunkea 49 euron hintaisen metallipalan piiloon kaapin alle...

18.12.2010

Ruskean kanan munia

Olemme edistyneet maalaiselämässämme siihen vaiheeseen asti, että ruskeita munia alkaa olla enemmän kuin leimattuja valkoisia!

17.12.2010

Remontti-viikko

Remontissa on saatu tällä viikolla aikaa sellaisia näkyviä muutoksia, että meikäläinenkin alkaa vähitellen uskomaan, että se etenee.

Ensin ilmestyi putket. Ensimmäinen lavuaarille, toinen pöntölle, kolmas...entiedä mille?
Eristeitä ja lattiakaivo sekä kodinhoitolavuaarin paikka.

Tältä näyttää nyt: maanantain betonivalua varten valmista!


Ilmavesilämpöpumppua odotellessa...
Kattoon puhallettiin eristeeksi jotain ihmeellistä "sanomalehtisilppua"(tämä kohta oli se homeinen).
Ulkoseinään lisätään eristettä, joten ikkuna jää syvemmälle kuin aiemmin.
Related Posts with Thumbnails