29.11.2010

Pikkujoulukakkua Postimies-Paten hengessä


 Viime viikonloppuna tein 3-vuotiaalle Vauhti-Veikolle kaksi synttärikakkua. Vauhti-Veikon äiti oli ostanut huuto.netin kautta perunatärkkelyksestä tehdyt Postimies-Pate-kakkukuvat ja niiden ympärille sitten laitoin vähän syötävää. Perunatärkkelyskuvat toimivat kakkua leikatessa huomattavasti paremmin kuin sokerikuvat -toisaalta taas sokerikuvat kestävät paremmin kuljetusta ja "pinnan kosketusta". Perunatärkkelyskuva pehmenee kakun päällä paljon lyhyemmässä ajassa kuin sokerikuva.

Kakkupohjan ohjeen otin Ulla Svenskiltä ja se toimi loistavasti!Pohjista tuli kuohkeampia kuin ikinä ennen ja mitään lässähdyksiä tai muitakaan harmituksia ei ilmestynyt. Suosittelen (kuten muitakin Ullan leivontaohjeita)! Sen lisäksi opin, että tällaisia tilaisuuksia varten tulisi olla pahvisia kakkupohjia ja -laatikoita. Yksi Tupperin kupu ei riitä kovin pitkälle...


Kakkujen täytteisiin otin ideaa Kotileipuri Lilliltä. Hieman vain tarkentaen ohjeita ja ainesmääriä. Ensimmäiseen kakkuun tuli appelsiinimousse, kostukkeena oli greippi-limsa.

Appelsiinimousse

250ml vispikermaa vaahdotettuna
200g appelsiinituorejuustoa
noin 150-200g valutettuja säilykemandariineja soseutettuna
4 liivatelehteä
tilkka appelsiinimehua

Vatkaa vaahdotettu kerma ja appelsiinituorejuusto keskenään. Lisää joukkoon soseutetut mandariinit. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä, puristele ne "kuivaksi" ja liota kiehuvaan appelsiinimehuun. Sekoita liivateneste ohuena nauhana vaahdon joukkoon. Laita valmis vaahto kovettumaan jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi ennen sen levitystä täytekakun väliin!


Toisessa kakussa täytteenä oli marianne-vaahto sekä kostukkeena maito.

Marianne-mousse

250ml vispikermaa vaahdotettuna
200g tuorejuustoa, maustamaton
100g Marianne-crushia tai itse murskattuja Marianne-karkkeja
1 dl vaahtoutuvaa suklaakastiketta
4 liivatelehteä
tilkka vettä 
Marianne-mousse vamistetaan samalla tavalla kuin appelsiini-mousse. Suklaakastike kaadetaan mousseen suoraan purkista -ei siis tarvitse vaahdottaa.

Talvinen Adventti

Tavallinen Poika erosi kirkosta, joten tämä on ensimmäinen joulu, kun kukaan meistä ei enää kuulu kirkkoon. Kuulemma ei ole sitten mitään syytä poltella adventtikynttilöitäkään, sillä adventti -toisin kuin kaikki muut kirkolliset juhlapyhät- on todennäköisesti vain ja ainoastaan kirkollista alkuperää.

No, minähän ostin kyllä adventtikynttilöihin numerot ja kaikki lisukkeet eli emme tosissamme vastusta adventtia. Kivahan sitä joulua on odottaa silti -syntyi sitten silloin Jeesus tai joku muu hippi. Mutta viikonloppu meni tilauskakkuja vääntäessä, joten en saanut niitä numerokynttilöitä koskaan esille, enkä myöskään kuvatuksi blogia varten. Onneksi adventteja on useampi kuin tämä ensimmäinen, joten me saamattomatkin ehdimme mukaan. Kristillistä ajattelevaisuutta!

Adventtipäivä Itä-Uudenmaan Siperiassa oli kylmä ja kaunis!


Samalla kun kuvasin omaa taloa auringon valossa, kävin myös vilauttamassa kameran putkea naapurin mökille. Wanhoissa rautatierakennuksissa on jotain aivan mielettömän kaunista!

Mukavaa Joulun odotusta kaikille!

27.11.2010

Julgröt ja Pikkujoulu

Pikkujouluviikonloppu. Pakkasta ja lunta. Talvista. Ei hassumpaa.

Kävimme kylän puurojuhlassa syömässä ruotsinkielistä puuroa ja osallistumassa pikkutonttujen piirileikkeihin.

Ikkunoiden huurtuminen on merkki lämpövuodosta. Kuurankukat ovat kuitenkin niin kauniita, että sallittakoon pieni lämpövuoto!


Blogilla on paljon uusia lukijoita! Lukijat-widget oli tänään siirtynyt uudelle kymmenelle. Tervetuloa kaikille! Jaksattehan jättää kommenttia vieraillessanne blogissa!

26.11.2010

Kolmaskin blogini arvontapalkinto todistetusti perillä!


Kuva napattu yllä mainitusta blogista, Titiltä!
Ensi yönä tontut ovat luvanneet kuljettaa viimeisen palkinnon perille ja sen jälkeen on sitten hyvä alkaa suunnittelemaan seuraavaa arvontaa!

Ensin oli kana ja sitten muna?

Viime viikolla saimme kanalaan uusia asukkaita: 5 kappaletta ruskeita "mitä lie kanoja". Mutta komean näköisiä ovat! Kukko suojeli omaa pikkuista morsiantaan yllättävän hartaasti näiden uusien  jättimäisten kanojen iskuilta.

Kanat ovat nyt sisällä alanavetassa, kuten kanitkin. Kyllä kelpaa! Kaneilla on käytössään Punavuorelaisen yksiön verran tilaa ja kanoillakin varsin reilusti neliöitä.

Kanala
Kanoilla on "käytössään" keittiön vanha yläkaappi -varsin komeat huonekalut, vai mitä?
Kanila

Iloksemme joku uusista kanoista oli pyöräyttänyt meille kananmunan! Ruskean ja komean kokoisen.Vanha maatiaiskanammehan ei ole suostunut meidän oloissa kunnolla munimaan, joten tämä oli nyt mukava yllätys! Vapaan kanan munaa -ja ensin oli kana.


25.11.2010

Kylppärin Sisustusta

Pitkää, repivää remonttia voi yrittää sietää ajattelemalla lopputulosta. Haaveilemalla ja uskomalla johonkin PALJON parempaan. Silmät voi laittaa kiinni ja keskittyä vaikkapa sisustukseen.

Löytö nro 1: Tavallisen Poika kävi paikallisessa hajuhallissa (=kamala kirppis, josta kuitenkin tekee toisinaan hyviä löytöjä) ja nyt meillä on vessan lavuaari! Tuo asetetaan vanhan kaapin päälle upottamalla ja hana pitää vielä suunnitella / tilata. Maksoi muuten muurarin tarvikkeiden ja alumiinisen kauhan kanssa 10 euroa...No, pitää tähän tosin vielä putkiliikkeessä käydä tekemässä se reikä suojineen pohjaan ja ei se varmaan ihan ilmaista ole.

Lamppuja pohdin yhä. Löydän sopivia, mutta niitä hyviä ei ole koskaan suunniteltu märkätilakäyttöön! Kylpyhuoneisiin oikeasti tarkoitetut lamput ovat järjestään aika mauttomia...Rakennusapteekista olen nyt hieman katsellut seuraavia Ifön posliinikantaisia valaisimia:

Napattu: www.rakennusapteekki.fi

Remontin Aarteita

Kylpyhuoneen pintojen kadotessa, on löytynyt vaikka mitä aarteita! Emme tiedä, onko edelliset remontoijat ja talon rakentajat piilottaneet aarteet tarkoituksella Näyttämön rakenteisiin vai ovatko esineet ehkä vahingossa sinne joutuneet? Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja olen innoissani löydöistä! Ehkäpä teen näistä vielä jonkun taulun tai kollaasin tulevaan kylpyhuoneeseen seinälle?

Kenkävoidetta...

Sanomalehtiä vuodelta 1929...

ÖstraNylands Handelsbolag:n paperipussi....

Ja hienoa paperitapettia varsin hyvin värinsä säilyttäneenä!

24.11.2010

Vohvelipujotusta ja muistoja käsityötunneilta?

Muistatko vielä koulun käsityötunnit? Mitä tehtiin siitä vohvelikangaspalasta, jolle kirjottiin riemunkirjavia viivoja ja raitoja?Jotkut hieman paremmin ja jotkut hieman heikommin.

Palasin näihin monien vuosien takaisiin muistoihin, kun laitoin luokkani tekemään käsitöissä pieniä joululiinoja. Lapset ovat hämmästyttävän innostuneita projektista -ja minä myös. Olen tehnyt omaa malliliinaa ja tajunnut sen olevan hämmästyttävän terapeuttista ja meditatiivista. Jos en muussa onnistu, niin vähintään tässä!


Koulultamme löytyi aivan ihastuttava kirja aiheesta! Kyseessä on WSOY:n ikivanha painotuote: Vohvelitöitä (Aino Ollila). Ihan loistava määrä toinen toistaan mielenkiintoisempia malliraitoja! Ja kuvitus on ajalleen tyypillisesti kaunis.

ps. Meillä tehtiin muuten 80-luvun lopussa jumppapussit ja nokkahuilupussit:)

23.11.2010

Jos ei lamppuja, niin edes lyhtyjä!

Kuvittelin kesällä, että routa ajaisi porsaan kotiin ja syksyn pimeiden tullessa saisimme aikaiseksi virittää kattolamput olohuoneeseen. Optimismi-humalaa? Ei ole lamppuja. Sen sijaan sain ostetuksi viime perjantain pienimuotoisella ostosreissullani uudet jouluvalot ja Ikeasta ihanan ison peltisen lyhdyn. Ne pääsivät yhdessä olohuoneen kulmaukseen -onhan sitä valoa!


Täähän on ihan järkiratkaisu: sähkökatkoksen tullessa lyhtyyn voi virittää kynttilän, mutta kattolamppuun se ei onnistuisi sitten millään!

Valoa homeisen kylpyhuoneen päässä

Tavallisen Poika purki kylpyhuoneen kattoa koko viime lauantain. Vakuutusyhtiön tarkastaja oli käynyt perjantaina mittaamassa kosteuksia ja vaati pintoja enemmän auki. Jossain vaiheessa iltapäivää kylpyhuoneesta pölyn keskeltä kuului huuto: "Tää onkin aika paljon pahempi kuin mä osasin edes pelätä!" Ja sitä kosteuttahan tosiaan oli. Ja hometta oli. (ja on yhä).



Kosteus siis ei ollut aivan pienellä alueella katossa, vaan hieman suuremmalla ja myös ulkovuorauksessa asti. Nyt on sitten koko entisen vessan alueelta myös välipohja purettu. Sieltä on kannettu useampi tynnyrillinen märkää sahanpurua ja heinää ulos. Saunan puolella on vielä kosteaa välipohjassa ja sitäkin täytyy purkaa. Mutta hei, meillä on nyt ensimmäinen tila Näyttämössämme, jossa on 3-metrinen huonekorkeus! Sitähän mä aina olen halunnut...En tosin tajunnut, että saisin sen toilettiin ihan ensimmäisenä!

Urakoitsija lupasi meille työmiehen aloittamaan kaksi viikkoa sitten. Emme ole saaneet vielä edes tarjousta, joka luvattiin jo sitä edeltävälle viikolle. Eilen kävi sitten uusi urakoitsija  (naapurikunnasta) katsomassa ja otti projektin hoitaakseen! Työmies tulee kuulemma viimeistään ensi maanantaina! Uskomatonta, mutta totta -jotain saattaa sittenkin tapahtua. Olen kuitenkin vihdoin heräämässä siihen reaalitodellisuuteen, että meillä EI ole kylpyhuonetta jouluna, eikä sen koommin sisävessaakaan. Ei kun oljet vaan tuvan lattialle ja viettämään ihan aitoa perinnejoulua...

Huonekorkeus (siitä se vesi tuli ja levisi)
Tältä näyttää nyt: kaunistavai mitä?

22.11.2010

Lasia ja Ihanteita

Meillä on olohuoneessa erittäin mieluinen valaisin, jossa nyt pimeän aikaan on virta päällä ympäri vuorokauden.


Lasipullo on vanha AIV-rehupullo isovanhempien maatilalta. Mummolassa tämän pullon päällä oli tavallinen lamppu ja valtava varjostin -hieman harmittaa, etten aikoinaan perintöä kerätessä säästänyt sitäkin.

Pullon väri on upean väristä, läpikuultavan turkoosia lasia! Vihreä lasi on ehkä yksi kauneimmista asioista, mitä teollisessa tuotannossa on koskaan onnistuttu tuottamaan. Hyllyihin keittiöön ja työhuoneeseen on kertynyt myös monenmoisia lasipurkkeja. Aiempia postauksia aiheesta siellä sun täällä. Harvoja lasipurkkeja olen ostanut mistään -muutaman vain, jotka on todella halvalla (=pari hassua euroa) kirppiksiltä löytynyt. Pääasiassa purkit ovat siis mummoloista perintönä saatu.

Kuten pari postausta aiemmin kerroin, nyt olisi hakusessa isosuinen ja matala, kanneton lasipurkki. Haluaisin laittaa muroja sellaiseen. Nettiä selaamalla selvisi, että sellainen saattaisi olla Ihanne-nimistä sarjaa? Ja jossain netissä luki, että kyseessä olisi Karhulan sarja ja jossain että Riihimäen sarja. Onko kenelläkään oikeaa tietoa asiasta enemmän? Mitähän tuollaisessa on aikanaan säilytetty ja millainen kansisysteemi siinä on ollut? Onkohan tuohon lasiseen neliöön kiinnitetty nimitarra? Mitähän on kiinnitetty nimilapuksi ennen kuin teippiä / tarraa oli keksitty?

21.11.2010

Enkelin Siipiä ja Pientä Valoa (tutorial)



Sekasorron Mari esitteli blogissaan hänelle lähettämäni arpajaisvoiton. Tässä hänen ottamansa kaunis kuva siitä:


Korussa on puiset helmet nyörissä. Kynttilät ovat valmistavaraa, mutta pakattu itse. Paperi on kierrätyspaperia S-kaupan ruskeasta paperipussista ja pitsi on liimattu siihen pienillä tipoilla kiinni. Enkelin siivet on tuunattu Tiimarin löytöpöydän kamalista kullanvärisistä kynttiläsiivistä seuraavasti.

Materiaalit:
rumia kultaisia siipiä hintaan 0,5e/8kpl
hiomapaperia
akryylimaalia

Siivet ennen tuunausta alkuperäispaketissaan


Maalaa siivet akryylimaalilla kahteen kertaan. Akryylimaali kuivuu nopeasti, anna sen kuivua täysin kerrosten välillä.

Hio seuraavana päivänä (maali ei saa olla yhtään "pehmeä") siivet siten, että maali kuluu korkeimmista kohdista pois. Huom! Kuvassa olevaa siipeä ei ole maalattu ollenkaan, jätin osan tällaisiksi, että hioin suoraan vain kultapintaa pois.

20.11.2010

Thinglinkin testausta

KOTOlivingissä esiteltiin Thinglink -sovellus. Piti heti testata sen toimivuutta tässä omalla sivulla. Jos vaikka alkaisi käyttämään. Joissain kuvissa siitä voisi olla hyötyäkin -toisissa se todennäköisesti lisäisi vain turhaa työtä.

Näyttäisi toimivan. Kuva on siis KOTOlivingistä. Kuvan lähde näkyy tuossa vasemmassa yläkulmassa pallukoissa (ainakin siinä, kun valitsee copy). Jostain syystä linkki Thiglinkiin ei kyllä toimi eli ilmeisesti laitoin jotain kuitenkin väärin...

Talvi tuli Melukylään

Talvi tuli meillekin etelä-rannikolle. Kaunista on. Pihamme on siinä kunnossa, että lumi ei todellakaan tee sille haittaa, vaan on edukseen! Mielestäni Näyttämö on varsinkin talviaikaan kuin Melukylästä, Ilon Wiklandin (loistava kuvittaja!) näkemyksen mukaan. Ja olen iloinen siitä, että talomme on kuin Melukylästä. Syksyllä se on ehkä viitannut enemmänkin Huvikumpuun, joka ei välttämättä ole mieltä ylentävä vertaus, jos ajattelee, että Huvikumpu oli ennen Pepin saapumista ränsistynyt autiotalo....



Kuva napattu Picasa-albumista

19.11.2010

Joulukoristeita ja Arpavoittoja

Sain vihdoin viimein taannoisen blogiarvonnan palkinnot postitetuksi. Lähin on vielä viemättä (malta, Anne!), koska ajattelin saavani sen perille paljon nopeammin itse viemällä kuin postin kautta...............

Päivänpesän Katja esittelikin jo blogissaan palkintonsa. Tässä vielä hänen ottama kuva:


Paketissa oli puuhelmistä väsäämäni koru sekä joulukoristeita, joita voi ripustaa kuuseen, käsilaukkuun killumaan tai vaikka takin vetoketjuun. Myös lahjana annettavan viinipullon kaulassa tällainen olisi ihan mukava roikkumassa. Nämä joulukoristeet ovat liimaamalla tehtyinä helppotekoisia ja nopeita!


Materiaalit: 
paksua huopaa
harmaata villakangasta, joka ei rispaannu
ruutunauhaa
punaista nyöriä
nappeja
liimaa
nahkan rei'itin

Tuo paksu huopa on muuten Tiimarissa kallista ja melko huonolaatuista...Suosittelen metritavarana ostoa jostain muualta, jos vain löytyy. Itse hankin sitä Myrskylän pienestä askarteluputiikista varsin kohtuulliseen hintaan.

18.11.2010

Pönttöjä Juttuja

Valitsimme kylpyhuoneremonttiimme urakoitsijan suositusten perusteella. Iso, paikallinen urakoitsija, jonka työn jälki on ollut tunnetusti hyvää. Halusimme välttää epäsiistin lopputuloksen ja etenkin ne pitämättömät lupaukset, joihin olemme jo nyt Näyttämön ensimmäisen vuoden aikana aivan aivan liian usein duunareiden kanssa törmänneet!

Tämä urakoitsija vastasi heti puhelimeen ja tuli sovitusti paikalle katsastamaan paikan. Hyvä merkki! Ja siihen ne merkit sitten loppuikin...Toissa viikoksi oli luvattu valmistella tarjous. Tavallisen Pojan soitellessa sen perään, tarjouksen antaja olikin yllättäin ulkomaan lomalla ja lupasi tarjouksen sitten seuraavaksi viikoksi. No sen kyseisen viikon perjantaina sitten soitin taas tarjouksen perään ja siinä vaiheessa ei enää luvattu mitään päivämäärää. Ei kuulemma ehdi.

Kylpyhuone on nyt purettu, kuten meidän oli tarkoituskin ennen kuin urakoitsija astuu remmiin. Se on ollut nyt purettuna kaksi viikkoa. Sen ajan olemme siis olleet ilman pesukonetta, vessaa, kuivaustiloja, suihkua ja lämmitystä: sen vuoksi, että kaikki olisi valmista urakoitsijan vain alkaa  heti hommiin. 

Eilen soittelin raivoissani uutta tekijää remontille. Homma olisi ollut kuulemma kiinnostava, mutta kukaan paikallinen ei halua ottaa sitä vastaan, koska astuisivat sitten tämän ison alihankkijan varpaille, mikä varmasti vaikuttaisi jatkossa heidän työmahdollisuuksiinsa alueella. TÄMÄ oli pönttö juttu nro 1, jolle ei näy vielä siis mitään muuta ratkaisua kuin odottelu ja vittuuntuminen.

Toinen pönttö juttu on se, että kylpyhuoneessa on paljon enemmän hometta kuin pelkäsimme. Vakuutusyhtiön kartoittaja on käynyt nyt kerran ja tulee huomenna uudestaan. Kosteutta on vessan katon lisäksi seinässä ja pahimmassa tapauksessa olohuoneenkin puolella katossa. Huomenna mittausten jälkeen kuulemme lisää.

Kolmas pönttö juttu on ihan oikea pönttö, mutta silti vähiten pönttö. Vaikka meillä ei ole kylpyhuonetta ja tarpeet hoidetaan ulkohuussissa, meillä on nyt upouusi ja komea pönttö! Tämä valkoinen posliini-Vitra tuli postin mukana tänään.

Kuva napattu: www.netrauta.fi
Valitsin pöntön mallin perusteella: jalassa ei ole yhtään uloketta tai mutkaa, johon pöly voisi kertyä ällöttäväksi sameaksi mataksi. Pönttöön on tarkoitus vaihtaa musta, paksuhko Gustavsbergin kansi, jotta ulkonäkö olisi hieman "nostalgisempi".

Päädyimme siis kuitenkin vesivessaan. Ainakin toistaiseksi. Kuivakäymälän poistoilmat ja virtsasäiliö olisi pitänyt sijoittaa niin keskeiselle paikalle etupihalla, että ajatus tuntui inhottavalta. Siispä meillä on nyt tämä pönttö. Kunhan keksivät Arkadianmäellä, mitä jäteasetukselle (neljäs pönttö juttu, josta ovat päättämässä äärimmäiset pöntöt) oikeasti nyt sitten tehdään, niin sitten voi vielä harkita joskus uudestaan kuivakäymälää. Eli ajatus ei ole täysin haudattu, vain väliaikaisesti piilotettu.

Villin kanan munia?

Keittiöstämme löytyi eräänä päivänä villisti tuijottavia kananmunia. Ehkä jonkun uudenlaisen kanatyypin tuotoksia?


Meillä säilytetään kananmunia tuollaisessa vanhassa lasipurkissa. Leveäsuiset, vihertävät lasipurkit ovat tosi kauniita. Haaveilen muroille sellaista matalaa leveäsuista, isoa purkkia. Luultavasti en raaski koskaan ostaa, koska hinnat ovat melkoiset. Siis aidosti wanhoissa ja muut eivät kelpaa!

17.11.2010

Melankolian kaksi huonetta ja keittiö

Sellainen kai kotimme nyt on...Keittiö, jossa nippanappa pystyy hoitamaan ruoat lasten suuhun. Makuuhuone, jossa nukkuu kaksi aikuista sängyssä ja kaksi patjoilla lattialla (sillä samalla, joka on kuorrutettu leluilla ja likaisilla sukilla). Olohuone, jossa mahtuu jopa hengähtämään ja lisäksi näiden huoneiden välillä epämääräistä kävelytilaa, joka on kuin kaatopaikka. 

Esittelin aiemmin syksyllä toisen suosikkisarjakuvataiteilijoistani. Nyt on toisen vuoro. Lauri Ahtisen ensimmäisen teoksen nimi on tuo yllä. Loistava sarjakuva: mustaa suomalaista huumoria koulusta, kasvatuksesta, ihmisistä ja Ikeasta. Toinen teos samalta taiteilijalta on julkaista äskettäin: Viidentoista minuutin yksinäisyys. Itse pidin esikoisteoksen tasoa keskimäärin parempana, mutta tässä toisessa on joitain aivan hervottomia, pikimustia helmiä! Musta huumori on silloin osuvimmillaan, kun lukijaa hävettää oma naurahtaminen lukiessa....

Kuva napattu: http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/63192_515h.jpg


15.11.2010

Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua

Sen niminen on eräs uunituoreista suosikkikirjoistani! Toisin kuin monissa uusissa tuunauskirjoissa, tästä kirjasta paistaa mielestäni enemmän tekijän (Hanna Välitalo) ammattimainen käsitys tekstiilisuunnittelusta. Kirja ei ole ainoastaan tuunausta  tai lännestä plagioitua kepeää askartelua, vaan hyvällä maulla tehty design-teos, omaperäinen ja uniikki. Ihailen myös kirjailijan asennetta kierrätykseen, joka välillä tuntuu ihmisillä hämärtyvän: uuden uudistamisessa ei ole mitään järkeä, jos maailma on täynnä vanhaa, jota voi uudistaa.




 Omalle "haluaisin tehdä" (mutta en saa luultavasti koskaan aikaiseksi) -listalleni pääsivät tästä kirjasta heti pari mallia:

Essu-/kietaisuhame

Vyö
Tein isänpäiväkakuksi kirjan suklaakakkua. Helppoakin helpompi ohje ja superhyvä lopputulos!  Paistoaika oli meidän uunille ehkä hieman liian pitkä -mutakakun lailla tämän olisi pitänyt jäädä kai löysemmäksi. Hauskinta ohjeessa oli se oivallus, että suklaalevitteen saa kakun päälle ilman erillistä sulatusta -asettamalla palaset vain kuuman kakun päälle ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Meidän kakku oli täysin tummasta suklaasta, mutta arvelin, että päällisessä toimisi hyvin myös maitosuklaa, ehkä jopa valkoinen suklaa! 

Ensin kuuman kakun päälle suklaapalat...



...ja sitten vain levitetään lastalla.

 Meidän tumman suklaisen kakun kanssa tarjoiltiin vadelmakastiketta ja kermavaahtoa. Hyvän vadelmakastikkeen saat sauvasekoittimella seuraavista aineista:

200g pakastevadelmia (sulatettuna, nesteen voi laittaa mukaan)
1-2rkl tomusokeria
2 rkl appelsiinimehua



Related Posts with Thumbnails