28.9.2010

Sarjakuvia

Olen tutustunut viimeisen vuoden aikana kahteen loistavaan sarjakuvataiteilijaan, joiden tuotoksista olen todella nauttinut paljon! Näistä taiteilijoista esittelen tässä nyt toisen, toiseen palaamme myöhemmin.

Joanna Rubin Dranger on Tukholmalainen kuvittaja ja kirjailija. Häneltä on suomennettu sarjakuvat Neiti Pelokas ja Rakkaus sekä Neiti Tärkeä ja Uraputki. Tämä viimeinen on aivan loistava naiskuvaus, johon samaistun täysillä. Loistavaa mustaa ja harmaata huumoria, jota suosittelen ehdottomasti ammatinvalintakysymyksissä painiville naisihmisille!

Kuva on taiteilijan loistavilta nettisivuilta.

25.9.2010

Katseilta piilossa

Olimme tänään muuttamassa Tavallista Pappaa ja Tavallista Mummia. Vielä eläkeiässäkään ei näytä siltä, että he olisivat varmasti asettumassa mihinkään...Toiset ne eivät pysähdy kuin vasta haudassa!?
Muuttokuormaa ja laatikkomäärää katsellessa ei kyllä käynyt yhtään kateeksi. Muutostamme Näyttämölle on nyt reilu vuosi. Osa tavaroista on vieläkin muuttolaatikoissa ja se aika, kun kaikki on hukassa, mitään ei löydy ja millään ei ole paikkaa, on vielä liian hyvin muistissa...

Kesti kauan ennen kuin saimme Näyttämölle verhot ikkunoihin, lähes vuosi. Ja ei niitä kaikissa ikkunoissa ole vieläkään! Näyttämön keittiöön hankin rullaverhot viime talvena, mutta niiden asennuksesta tuli sen sortin riita Tavallisen Pojan kanssa, että emme yksinkertaisesti saaneet niitä laitettua paikoilleen ennen kuin vasta tänä kesänä, kun jompikumpi oli valmis joustamaan tarpeeksi....Keittiön ikkunoissa oli ihmeelliset vanhat verholaudat. En ole vielä keksinyt, miten niissä on ollut verhot (ja millaiset verhot) aiemmin kiinni? Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen muumirullaverhoihin, jotka sopivat värinsä puolesta erinomaisesti keittiöömme ja näin ollen emme muita verhoja tarvitsekaan.

Kuvassa oleva huonekasvi meinasi kuolla viime syksynä, kun emme vielä olleet "perehtyneet" sen kasteluun. Tavallisen Pojan pelastettua huonekasvin, se on sen jälkeen kukkinut kiitollisena  lähes jatkuvasti. Ruma ja harva kasvi on vieläkin, mutta valkoiset pikkukukat ovat suloisia!


Mummin ja Papan varastojen kätköstä löytyi omasta lapsuudestani tuttu peikko-rullaverho, joka on alunperin kai jostain 70-luvulta. Aitoa retroa ja hyväkuntoista sellaista. Ajaa hienosti asiansa lastenhuoneessa hieman alkuperäisestä kavennettuna ja reunat siistittynä. Kuosi on vähintäänkin COOL!

23.9.2010

Katajanokan Vankila



Saimme heinäkuussa mahdollisuuden viettää pari mukavaa päivää Tavallisen Pojan kanssa kahden Helsingissä. Yövyimme Katajanokan vanhassa vankilassa, joka yllättäen oli yksi edullisimmista Helsingin hotelleista. Hotelli oli hyvä majapaikka ja aamupala oli runsas. Hotellihuoneen sisätilojen remontin (tapetit, kaakelit yms.) oli kylläkin tehnyt joku vähemmän huolellinen työmies, mutta en anna yleensä sellaisten asioiden häiritä liiaksi kokonaisuutta!



Vankila on upea rakennus alkuperäiseltä arkkitehtuuriltaan portaikkoineen ja käytävineen. Hotellin remontissa vanhasta rakennuksesta oli säästetty joitain yksityiskohtia ja sisustus oli ihan tyylikäs -itse olisin toivonut, että karua sisätilaa ja sen alkuperäistä ulkonäköä olisi jätetty vielä huomattavasti enemmän jäljelle!


Helsinki on hetkisen kaunis




Suomalainen matkustaa Eurooppaan ja kävelee suurkaupungin katuja ihaillen arkkitehtuuria. Täysin tietämättömänä siitä tosiasiasta, että oman kotimaan pääkaupungista löytyy aivan yhtä hienoja, jollei hienompiakin, alueita vanhoine rakennuksineen.

Helsinki on suomalaiselle Forumin, Stockan ja rautatieaseman välinen alue kauppoineen. Siksi suomalainen vihaa Helsinkiä, sen melua ja sen kiireisiä ihmisiä. Todellisuudessa Helsinki on paljon enemmän muuta, ainakin minulle. Tässä muutamia ohikävelykuvia vinkiksi Katajanokalta.



22.9.2010

Wanhan kaapin kätköissä



Vietin pari helteistä kesäpäivää ohikulkevia autoilijoita ilahduttaen: hioin bikineissä Näyttämön navetan vintiltä löytynyttä kaappia. Alunperin Tavallisen Poika kantoi kaapin pihalle apupöydäksi grillaukseen, kaapin edeltävästä elämästä meillä ei ole hajuakaan. Muutaman päivän hilseilevää puukaappia katseltuani tajusin, että siitähän tulisi loistava allaskaappi tulevaan vessaamme!

Kuvissa kaappi ennen maalinpoistoa ja hiontaa.



Maalin poistamisessa päädyin käyttämään pääasiassa kuumailmapuhallinta ja metallilastaa. Yhdistelmä toimi hyvin, mutta joissain kohdissa jätti jälkeensä vielä liimaisen ja tahmaisen kerroksen -mitä lie maalin aluslakkaa? Tämän poistamisessa jouduin vielä turvautumaan maalinpoistoaineen käyttöön ja pääsin samalla eroon pohkeideni nahkastakin...(aine on hirvittävää myrkkyä, jota elämäntapasählääjän pitäisi vältellä viimeiseen asti pysyäkseen hengissä!).

Nyt kaappi odottaa hiottuna puuvarastossamme, että suunnittelisimme ja toteuttaisimme kylpyhuoneremontin loppuun. Sen jälkeen on helpompi päättää allaskaapin lopullinen ulkoasu -todennäköisesti kaappi saa uuden maalipinnan. Katselin Tikkurilan helmiäishohtoisia maaleja hieman sillä silmällä, että lopputulos voi olla yllättävänkin raflaava. Jatkoa seuraa...


21.9.2010

Joogaa Prinsessalle

Prinsessa Ruusunmarja aloitti tänään lasten joogan ja oli ja on innostunut. Seurasin itse tuntia ja olin tyytyväinen myös ohjaukseen (kaikesta lapsille tarjotusta harrastustoiminnasta EN ole samaa mieltä!).

Joogaan Prinsessa Ruusunmarja on tutustunut jo aiemmin hieman Tavallisen Tytön kanssa. Kirjahyllyssämme on loistava kirja aiheesta, jota suosittelen niin ammattikasvattajille kuin ihan tavan vanhemmillekin. Lapsijooga sopii erinomaisesti noin 5-10-vuotiaille (henkilökohtainen mielipiteeni).




(kuva Bookplus:n sivulta)

20.9.2010

Sanna Annukka ja Marianne-karkit

Suosikkikuvittajani Sanna Annukka on lähtenyt yhteistyöhön Fazerin kanssa. Loppuvuoden aikana on myynnissä Sanna Annukan suunnittelemalla kuosilla olevat Marianne-karkkipussit. Tyyli näyttäisi olevan tuttu ja hänelle omintakeinen. Sopii hyvin karkeille! En ole koskaan erityisemmin pitänyt Marianne-karkeista, mutta tämä on syy ostaa vähintään yksi pussi -jos vaikka maistuisivatkin nyt paremmille!

(linkki Fazerin juttuun aiheesta: http://fazer.fi/Uutiset/Fazer_Makeiset/Sanna-Annukka-loi-Marianne-makeiselle-syysmekon/)


Sain kyseisen saman kuvittajan suunnitteleman Marimekon pienen peltisen rasian (pillerirasia?) mieheltäni lahjaksi viime keväänä. Rasia on mielestäni todella kaunis! Ja ehkä paras lahjani, mitä olen koskaan mieheltä saanut -ei sen aina tarvitse olla jotain suurta ja kallista!

Hötömölöä ja hyviä lupauksia!

Opettelin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään jotain HTML-koodille. Muokkasin tämän blogin ulkoasua enemmän itseäni miellyttäväksi ja toivottavasti myös toimivammaksi. Aika hauskaa hommaa! Kun oppisi vielä paremmin tekemään tuon avulla muutoksia ja bloggaamaan paremmin omin avuin, eikä eläisi muiden ihmisten tekemien ulkoasujen kustannuksella.

Päätin panostaa blogiini seuraavina viikkoina ahkerasti. Kesältä on niin monta mukavaa projektia kuvattuna, jotka haluaisin esitellä.  Ajattelin luvata itselleni (ja blogin lukijoille) tuottaa postauksia blogiin parin seuraavan viikon ajan joka päivä. Ehkä onnistun, ehkäen -lupaus on ainakin suuntaa antava...

19.9.2010

Kortteja ja skräppäystä

Loppukesästä olen innostunut taas hieman enemmän paperiaskartelusta ja skräppäyksestä. Nykyiset materiaalivalikoimat harrastukseen ovat herkulliset! Olen tehnyt pääasiassa kortteja -mukavan nopeita projekteja minunlaiselleni lyhytjännitteiselle touhuajalle. Seuraavaksi tekisi mieli ujuttaa samoja tekniikoita tauluihin ja sisustusesineisiin.


Kuvassa Tavallisen Pojan veljenpojan ristiäiskortti. Kortissa ei ollut alunperin autoja, mutta ne piti lisätä Tavallisen Pojan käskystä, koska poikavauvan ristiäiskortissa kuulemme PITÄÄ olla autoja!

Joulu on jo ovella?

Jouluun on kolme kuukautta. Ei mene enää kuin hetki ja IKEA on täynnä joulutavaraa ja jouluvalaistusta! Johanna Kurkela tulee esiintymään joulukuun alussa Porvoon tuomiokirkkoon Umo- jazz orkesterin kanssa (linkki). Sinne on pakko päästä! Jospa saisinkin todella aikaiseksi varata liput nyt heti...


(kuva: edellä mainitusta linkistä)

Johanna Kurkelaa aloin kuuntelemaan viime keväänä aktiivisesti. Kaikista hänen levyistään ja kappaleistaan en pidä, mutta olen takuuvarma, että livenä hänen esiintymisensä ei jätä kuuntelijaa tyhjäksi!

Kakkuja ja kädentyötä

Elokuussa juhlimme Prinsessa Ruusunmarjan ja Suklaa-Prinssin synttäreitä. Olen jo pitkään ihaillut kondiittorien upeita töitä ja lainannut säännöllisesti kakkukirjoja kirjastosta ja selannut niitä kuola valuen. Nyt varustauduin juhlaan kunnon tarvikkein ja tein molemmille lapsille omat täytekakut. Kyllähän niistä ihan kelpo kakut tuli, mutta jouduin silti myöntämään tappioni: ilman harjoittelua en onnistu pääsemään samaan lopputulokseen kuin ammattilaiset...:D


Käytin molemmissa kakuissa valmiita sokerikuvia, jotka lapset olivat itse valinneet Herttoniemen Bake&Partysta. Prinsessa Ruusunmarja valitsi tietenkin Hello Kittyn. Kakun sisälle laitoin mansikkarahkavaahtoa ja päällystin kakun Tiimarista hankitulla sokerimassakuorrutteella. Kuvan alle kostukkeeksi tuli kermaa, jonka avulla tämä kuva ei ainakaan pehmennyt ihan riittävästi. Sydänkuviot on marsipaania.


Suklaa-Prinssi valitsi kakkunsa kuvaksi jonkun omituisen Gormit-örkin, jota itse en edes tunne...Kakun sisälle tuli kolatäyte ja appelsiinivaahtoa. Maku oli omasta mielestäni loistava! Kuva myös pehmeni paremmin kuin Prinsessa Ruusunmarjan kakussa ohuen kolakerroksen päällä. Kermavaahtoon väriraita tuli nestemäisestä karamelliväristä.

Vietimme samana iltana myös aikuisten elonkorjuujuhlia vastasiivotussa Näyttämön alapihan navetassamme. Jälkiruokana oli mm. porkkanakakkua, jonka lehtikoristeet ovat marsipaania.



Näiden kaikkien kakkujen innoittajana oli aivan ihana kakkukirja Tårtor till fest, josta löytyy erinomaiset ohjeet nykyaikaisiin kakkutekniikoihin. Suosittelen hankkimaan keittiön kirjahyllyyn!

Navetalla Kirppuiltiin

Navettakirppis elokuun toisena viikonloppuna onnistui yli odotusteni. Myyjillä oli mukanaan TODELLA paljon ja hyvää tavaraa. Kävijät löysivät hienosti perille ja ostoksia tehtiin. Tunnelma oli mukava. Lauantaina tuntui, että asiakkaita oli klo 10-12 melkeinpä välillä liikaakin, muuten lauantaina oli aika mukavan tasainen asiakasvirta. Sunnuntaina kävijöitä oli heti aamusta, mutta sen jälkeen kyllä hiljeni aika tavalla. Asiakkaita haastellessa kävi ilmi, että kaukaisimmat kävijät tulivat Näyttämön Navetalle Riihimäeltä, Espoosta ja Vantaalta asti! Kokemuksesta jäi hyvä maku ja suunnittelen jo innolla ensi kesälle vastaavaa, ehkä hieman säännöllisempää kirppislauantaita?


Itse tietenkään en malttanut olla tekemättä hyviä löytöjä, kuten en yleensäkään kirppiksillä. Tavaramääräni vahvistui pääasiassa kirjoilla ja askartelutarvikkeilla, joitain astioita tuli myös hankituksi. Mutta onneksi pääsin myös eroon vanhasta tavarasta ihan reilulla kädellä, joten pienet hankinnat eivät missään nimessä vetäneet budjettia miinukselle! Tavallisen Poika ja Prinsessa Ruusunmarja pyörittivät pihalla pientä lettubisnestä, joka sekin tuntui ennen kaikkea ilahduttaneen kävijöitä.

Jos jotain hyvää, niin aina jotain huonompaakin. Pitää sanoa, että reilusti ennen kirppiksen aukioloaikaa saapuneista ahneista jälleenmyyjistä jäi hieman huonompi jälkimaku kuin muista leppoisista asiakkaista. Jälleenmyyjien tapa toimia ja kerätä tavaraa on ilmeisen hätäilevä ja ahne -jossain vaiheessa näytti jo siltä, että menetämme samalla kaiken irtaimiston tontiltamme, mikä ei ole edes myynnissä... Sinänsä on kiva, että jälleenmyyjät kiertelevät kirppiksiä ja ostavat reilusti tavaraa. Mielestäni he voisivat kuitenkin noudattaa pihakirppistenkin kohdalla aukioloaikoja sekä normaaleja käytöstapoja. Ja kysyttäessä ehkä vielä vastata rehellisesti, ovatko ostamassa tavaraa jälleenmyyntitarkoitukseen, jolloin palvelukin vastaisi ehkä paremmin heidän tarpeitaan?
Related Posts with Thumbnails