26.7.2010

Ikuisuusprojekti Koruhuone

Muutostamme asti alakerran pikkuhuone on esittänyt varsin tehokkaasti vaatehuoneen/varaston/kaatopaikan virkaa. Välillä huone on pursuillut liitoksistaan ja lattialla ei ole ollut yhtään kohtaa, josta lattiamatto olisi edes vilahtanut. Tämä työhuone on ollut murheellinen näky ja ennen kaikkea siksi, että sen oli tarkoitus olla Tavallisen Tytön työhuone. Valtakunta, jossa saisi jättää keskeneräisen työn levälleen ja jossa kaikki olisi juuri niillä paikoilla, jonne ne itse olisin jättänyt. Olen vain itsepintaisesti odottanut, että joku pyörremyrsky tuon huoneen siivoaisi ja pääsisin vihdoin tekemään askareitani, mutta vuosi on kulunut ilman mitään muutosta. Ja olen ommellut, askarrellut, koruillut vähemmän kuin ikinä.

Vihdoin viime viikolla tartuimme Tavallisen Pojan kanssa härkää sarvista ja saimme lasten lomaillessa mummolassa huoneen raivatuksi. Yhden päivän urakka oli vaivansa arvoinen! Nyt lattialle mahtuu kävelemään ja tavarat ovat omilla paikoillaan, eikä huoneessa ole mitään sinne kuulumatonta! Vielä odotan, että siskon poika tulee tekemään kesätöitä yhdeksi päiväksi ja lajittelemaan helmeni -sen jälkeen huone on täydellinen.

Siisti huone ja avoin pöytätila saivat minut heti samana iltana vääntämään muutaman kortin ja scrapbooking-kuvan. Ehkä vähitellen pääsen taas korujenkin makuun, kunhan pihahommat syksyn tullen vähenevät.


Koru on makeanvedenhelmistä ja svarowskin kristallirenkaasta valmistamani mittatilaustyö. Helmet on solmittu käsin silkkilankaan.

Kaunissaari

Tavallinen Isä kuunteli aina aikoinaan Junnu Vainiota. Tavallisen Tyttö osaa hyvin laulujen sanat ulkoa. Kaunissaari oli laulusta tuttu, mutta vasta tänä kesänä tuli mahdollisuus päästä käymään tuossa paikassa. Kaunishan se oli.

Kaunissaari sijaitsee Pyhtään kunnassa Kotkan edustalla. Saarelle pääsee vuorolautoilla ainakin Pyhtäältä, itse menimme yksityisveneellä.







Kaikesta kauneudesta huolimatta pitää kuitenkin tunnustaa, että itseeni suuremman vaikutuksen teki viime kesänä vierailtu Viron vastaavan tyyppinen saari Abruka, jossa entisaikojen tunnelma oli vielä huomattavasti lähempänä ja aidompana kuin Kaunissaarella!

Olohuone: Näytös 2 Sisustus

Olohuoneen remontin saimme muuton jälkeen yllättävän vikkelästi valmiiksi, mutta sisustaminen otti oman aikansa. Ikkunat olivat puoli vuotta ilman verhoja, kirjat sain purettua muuttolaatikoista hyllyihin vasta kesäkuussa ja taulut saimme äskettäin seinälle. Kattolamppu puuttuu yhä, mutta sen kiinnittämisen aika tulee varmaan syksyllä...


Tummasta sohvasta huolimatta huone on huomattavasti valoisampi kuin aiemman omistajan jäljiltä. Ohuen ohuet valkoiset verhot peittävät näkyvyyden tielle, mutta eivät sulje luonnonvaloa pois huoneesta.




Olohuonetta vartioi kehystetystä valokuvasta talon ensimmäinen pariskunta. Edellisen omistajan mukaan taulun tulee olla esillä, jotta kummitukset pysyisivät loitolla. Samanlaisin kehyksin varustettu nuoren miehen kuva löytyi vintiltä -todennäköisesti kuvassa on pariskunnan poika? (Nojatuoli on Tavallisen Tytön isovanhempien peruja ja Askon punaiset kirjahyllyt Tavallisen Tytön vanhempien ensimmäisestä kodista.)

Massiivisten ja itsellemme hieman epätyypillisten taulujen asettaminen seinille oli yllättävän hankalaa. Halusimme kuitenkin talon historiasta kertovat kuvat esille. Neljä allaolevaa taulua ovat vanhoja kuvia talosta ja tontista, jotka saimme pyynnöstä edelliseltä omistajalta.



Olohuoneeseen pesiytyi yllättävän paljon vanhoja tavaroita ja huonekaluja, kun sitä vähitellen täytettiin. Ne sopivat talon tyyliin hyvin, mutta poikkeavat hieman aiemmista omista sisustuksistamme ja vaativat totuttelua.


Television alla oleva arkku on ostettu vuosia sitten Onkamon juhannushuutokaupasta. Lehtitelineeksi muuttunut taikinatiinu löytyi Näyttämön aitasta ja siinä on yhä kuivunutta taikinaa pohjassa, koska tuo vuosikymmenten takainen aine ei yksinkertaisesti lähtenyt millään raaputuksella irti. Ajattelin, ettei sitä sitten aikakauslehdetkään irroita!

Olohuoneen yhdelle seinälle laitettiin Loviisalaisesta huutokaupasta ostettu naulakko, joka osoittautui liian pitkäksi eteisen seinälle.


Lautapeliharrastus rumine värikkäine laatikkoineen sopi hyvin piiloon vintiltä löytyneeseen talonpoikaiskaappiin. Kaappi mahtui juuri ja juuri oviaukoista ja portaista alas, mutta on ehdottomasti nyt enemmän arvoisellaan paikalla kuin pimeässä pölyisessä vintissä!

Olohuone: Näytös 1 Remontti

Varsinaisen suuremman remontin Näyttämön sisällä aloitimme heti syksyllä olohuoneesta. Saimme pinnat valmiiksi juuri ennen joulua, mutta verhot puuttuivat vielä pitkään ikkunoista, kirjat hyllyistä ja taulut seiniltä. Nyt näyttää vihdoin valmiilta, lukuunottamatta kattolamppua, joka odottaa vielä asentajaansa.Ehkä se syksyn pimeydessä löytää tien paikoilleen.

Ostaessamme Näyttämön, jäimme siihen käsitykseen, että olohuone olisi kokonaan hirsirakenteinen ja rakennuksen vanhinta osaa siis. Lähtökohtana huoneen remontille oli päästä eroon muovimatosta lattiasta sekä löystyneistä ja tummuneista tapeteista seinillä. Halusimme paljastaa lautalattian ja hirsiseinät vähintään kahdelta sivulta. Huoneesta säästimme toimivan ja hienon pönttöuunin, ikkunat ja ikkunanpielet sekä upeat peiliovet karmeineen. Tavoitteena oli, että multapenkkipohjan päällä seisova huone saisi hengitysilmaa hieman entistä enemmän myös alakautta ja yleisilme siistiytyisi sekä valaistuisi kaiken kaikkiaan.


Kuvassa olohuone siinä asussaan, millaisena näimme sen asuntoesittelyssä edellisen asukkaan omistuksessa. Pintaremontti oli tehty 80-luvulla.

Ensimmäisenä poistimme lattiasta 80-luvun vaaleanruskean, parketin kuviointia jäljittelevän muovimaton. Tämä ei ollut millään kiinni, joten sen sai vain rullattua lattialta pois. Seuraavana oli kerros 50-60-luvun vihreää muovipinnotteista pahvia ja tämän alla tervapaperia. Nämä oli naulattu muutamalla sadalla naulalla kiinni lattiaan ja vietin pari iloista alkutalven iltaa repiessäni nauloja laudoista irti. Alta paljastui hyväkuntoinen maalattu lautalattia, joka kaipasi vain hieman viimeistelyä ja valoisuutta ruskealle pinnalleen. Tavoitteenamme ei ollut hioa pintaa virheettömäksi, vaan kulumisen jäljet saivat näkyä lattiassa. Ainoastaan naulanreiät paklattiin umpeen ja isoimpia kolhuja hieman tasoitettiin.

Ennen lattian käsittelyä kurkistimme myös multapenkkipohjaan, joka oli yllättävän hyväkuntoisen näköinen ja onneksi myös kuiva. Lattiassa oli jotain ihmeellistä valkoista jauhetta tervapaperin ja lautojen välissä -meille ei ole vielä tänä päivänäkään selvinnyt, mitä tuo mystinen aine oli, mutta kätevästi se ainakin imuriin katosi.

Lattia maalattiin Permo-lattiamaalilla sudin kanssa. Maali oli sävytetty toiveemme mukaan vaaleaksi harmaaksi. Maalausta ennen lattia käsiteltiin Tikkurilan Maalipesulla. Permoa tuli lattiaan kaksi kerrosta. Maali oli helppo levittää ja kuivui nopeasti. Ilmeisesti lattia olisi kuitenkin ollut syytä hioa hieman tai maalata jollain pohjamaalilla ensin, koska jo nyt käyttö on osoittanut maalin irtoavan lohkeilemalla melko keveistäkin iskuista. Tämä ei onneksi kuitenkaan ole meille suuri pettymys, vaan tuo ihan hauskaa kulumisen ilmettä maalauksen pintaan.


Vanha ruskeaksi maalattu lattia ja värimalli harmaasta Permosta.

Seinistä tarkoituksena oli jättää tapettipinnalle molemmat ulkoseinät ja sisäseinät taas paljastaa hirrelle. Aloitimme avaamalla varovasti sisäseinien pinkopahvituksia. Pinkopahvien päällä oli useampi kerros erilaisia tapetteja ja alla samaa tervapaperia kuin lattiassakin. Tutustuimme tapettia valitessamme Tapettitalon kotimaisiin, perinteisiin paperitapetteihin. Kaikkien terve talo -oppien vastaisesti päädyimme kuitenkin K-Raudan vähemmän hengittävään seinätapettiin, joka miellytti kaikista eniten esteettistä silmäämme ja jonka sekä Tavallisen Tyttö, että Tavallisen Poika hyväksyi (tämä EI TODELLAKAAN ole parisuhteessamme tyypillinen konsensus!). Tapetti oli tukeva ja erittäin helppo asentaa, joten lopputulos on mukavan siisti. Lukuunottamatta niitä joitain vasaranjälkiä, jotka Suklaa-Prinssi päätti nakutella upouuteen seinään eräänä kauniina talvipäivänä...



Keittiön vastainen seinä tuotti meille pienen yllätyksen. Seinässä oli suurin osa hirttä -yllättävän vinoon rakennettua sellaista... Mutta keittiön oviaukon vieressä oli oviaukon kokoinen laudoitus, vanhan oviaukon kohdalla. Tämä seinä on nyt kokonaan paljaana ja laudoituksen kohta odottaa jotain suurta innovaatiota, että miten sen saisi hyvällä maulla tyyliteltyä. Ajatuksissamme on laajentaa oviaukko "kaksioviseksi" keittiöremontin yhteydessä. Nyt se ei vielä onnistu, sillä vanhan oviaukon kohdalla keittiön puolella sijaitsevat tiskialtaat ja viemäröinnit.




Toisellekin sisäseinällä kohtasimme jotain, mitä emme olleet odottaneet. Seinä olikin vain eteisen oviaukon molemmin puolin hirttä ja loppumatkan laudoitusta. Suunnitelmamme tämän seinän jättämisestä hirrelle siis kariutuivat ja näin ollen seinä sai uudet kipsilevyt päälleen ja tapetit. Kaksi muuta seinää tapetoitiin myös -toisessa uudet kipsilevyt, toisessa vanhat hyvin paikallaan olevat pinkopahvit.



Olohuoneen katto jätettiin entiselleen. Ainoastaan entisen kattolampun johdon repimää kohtaa hieman tasoiteltiin ja katto maalattiin puhtaan valkeaksi. Pönttöuunin eteen lisättiin palotarkastuksen jälkeen metallilevy sekä ruostuneet patteriputket koteloitiin. Lopputulos on kaiken kaikkiaan siisti ja valoisa eli sellainen mitä toivottiinkin.

13.7.2010

Näyttämön Henkilötunnus


Taloltamme puuttui kuntaliitoksen jälkeen uuden osoitteen mukainen numerokyltti. Helleillan päätteeksi syntyi uusi numerokyltti Prinsessa Ruusunmarjan, Tavallisen Tytön ja Tavallisen Pojan yhteistyönä. Maali on valkoista kuultavaa puunsuojaa ja numerot valmiskappaleita, jotka on naulattu pohjaan.

5.7.2010

KESÄ JA KÄR- EIKUN HELLE!

Tätä ei voi huutaa millään muilla kirjaimilla kuin kapitaaleilla! Minut on selvästikin luotu elämään lomalaisena ja 25 asteen lämpötilassa. Suomen kesässä ei ole yhtään sellaista päivää vielä nähty, että Tavallisen Tytöstä olisi liian kuuma! Talvella asuimme itä-Uudenmaan Siperiassa, sillä minne vaan täältä lähti, kaikkialla oli muutama aste lämpimämpää. Nyt tilanne on päinvastainen -Näyttämömme ympäristössä on aina pari astetta enemmän hellettä kuin muualla. Ja siitä en ole ollenkaan pahoillani!


Näyttämö alkukesän vehreydessä sateenkaaren päässä.

Lämpimien ja poutaisten päivien ansiosta olemme touhunneet ahkerasti kesäkuussa pihalla. Taloustyöt ja sisustus saavat hieman odottaa, sillä ne hoidetaan vasta "seuraavana sadepäivänä". Jollei sitten silloin hautauduta sohvan pohjalle katsomaan elokuvia tai lukemaan kirjoja... Pyykkiä on pesty ahkerasti. Kesän alussa hankimme monihaaraisen (suomalaisen!) pyykkitelineen ja se on tehnyt tuosta ainoasta kotityöstä, josta edes hieman välitän, vielä vähän sujuvampaa ja mukavampaa. Mikään ei voita puhtaan pyykin tuoksua, joka on tuulettunut pari (tai ehkä vielä muutaman lisää) kesäpäivää pihalla. Ja parasta tässä kaikessa on se, että olohuone ja kylpyhuone ei pullistele ja hikoile niitä märkiä, rumia ja rasittavia pyykkitelineitä!

Pari päivää sitten pyöräillessämme kylän raittia pitkin, totesin Tavallisen Pojalle, että täällä on kyllä varsin mukava asua. Etenkin näin kesällä, jatkoin. Tavallisen Poika oli samaa mieltä todeten, että missään Suomessa ei olekaan mukava asua talvella. Olemme siis onnistuneet valinnassamme! Kyllä suomalainen maaseutu on kaunista.


Talo Hommasbyn raitilla. Mukavasti käytetty vaaleansinistä, vaikka en erityisemmin puutarhamajoja arvostakaan...


Tämä kaunotar on myös lenkkipolun varrella. Hommansbyn vanha meijeri käsittääkseni. Nykyinen omistaja somistaa rakennusta hyvällä maulla ja se on todella näytillä edukseen.

Related Posts with Thumbnails