4.12.2010

Talviriemua (?)

Suomalaiset ovat niin kummallista kansaa: kesällä on liian kylmä tai liian kuuma ja talvella on liikaa loskaa tai liikaa lunta. Ääripäiden ihmisenä pidän itse kuumasta (Suomessa ei ole koskaan liian kuuma!) ja lumisesta talvesta (pysyn tosin sisällä, mutta hyvällä omatunnolla).

Meidän perheessä eräs nauttii erityisesti lumesta:



Sudesta en tiedä, mutta meikäläinen sen sijaan ei meinaa jaksaa tätä pimeää. Ja mikä ihme siinä on, että jo toisena vuotena peräkkäin lykkäämme isoimman ja stressaavimman remontin juuri marras-joulukuulle, jolloin muutenkin olen väsyneimmilläni? Samaan aikaan koulussa (=työssäni) on vanhempaintapaamisia, arviointia ja joulujuhlavalmistelua sekä oppilaat alkaavat olla yhtä väsyneitä kuin opettajakin. Aikatauluttamisessa ja vuodenkierrossa on jotain merkittävästi pielessä...

6 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Sinun lumikuvasi ovat kyllä paljon vakuuttavampia kuin omani juuri hetki sitten ottamani. Mutta meilläkin on nyt lunta! Tai ainakin räntää.

Onnea remonttiprojektiin ja loppurutistukseen siellä koulussa. Monta rautaa Sinulla on hehkumassa.

Mari kirjoitti...

Koirat nauttivat meilläkin lumesta ja kylmästä :) Minä en... Tulisi äkkiä kesä. Tai no, tämä pimeä se tekee!
Tsemppiä remonttiin!

Tuuli kirjoitti...

Mulle tämä vuodenaika on tosi väsyttävä ja raskas, odotan vaan auringonpaistetta ja kevään tuloa! Enkä koskaan narise liiasta lämmöstä, päin vastoin :D Ehkä kirkasvalolamppu toisi helpotusta tähän pimeään aikaan.

Pauliinalotta kirjoitti...

Ihana koira! Upeat kuvat, joista koiran ilo - on se sitä, pakko olla - välittyy. Onko se Husky? Jos ei, niin joku muu rotu, joka näyttää hiukan Huskylta? En juurikaan (lue: yhtään oikeastaan) tunnista koirarotuja, mutta Huskyt ja samannäköiset koirat ryntäävät suoraan sydämeeni. Olisin lapsena halunnut koiran - kukapa lapsi ei olisi halunnut - ja ylläriylläri: Huskyn, miksi juuri sen, en enää muista. Koiraa en saanut, mikä oli sangen viisas päätös kissa- ja koira-allergisen lapsen vanhemmilta, vaikka se toki lapsessa herätti jonkinasteista katkeruutta jonkin tovin.

En ole harmikseni vielä lukenut blogiasi alusta lähtien juurikaan. Syynä se, että hypin liiaksi blogista toiseen. Olen niin kovasti sen asian lumoissa, että olen löytänyt blogeja, joissa käsitellään asioita, jotka kiinnostavat minua. Ahnehdin blogeja liikaakin. Se menee varmaan ohi? Siis rauhoittuu se hyppely?

Tuo selittely siksi, koska luin vasta nyt tämän uusimman - ja varmasti ikävän - lahoasian ja siihen liittyvän remonttitarpeen kodissanne. En tiedä vanhoista taloista yhtään mitään muuta, kuin sen, että pidän niistä ja tajuan käsitykseni niissä elämisen suhteen olevan "hieman" romantisoitunut. Mutta toki nyt sen tajuan, ettei laho ole kiva juttu millään tavalla missään talossa. Toivonkin, että saatte asian mahdollisimman vähillä henkisillä ja fyysisillä (sekä myös pankkitilin) hiertymillä hoidettua kuntoon.

Hyppy pimeään vuodenaikaan: Olen sillai outo - näin minulle on useasti sanottu - koska pidän syksystä ja talvikin on okei, en kaipaa kirkasta valoa ympäri vuoden, kevättalvea suorastaaan inhoan tovin, koska valo on aluksi liian kirkas. Tästä siis ystävien antama outo-titteli.

Vuorokausirytmi sen sijaan on minustakin aivan merkillisesti laadittu länsimaissa: Kuka älykääpiö on joskus muinoin keksinyt - todennäköisesti ilkeyksissään - jotta ihmisten pitää herätä törkeän aikaisin ja rientää töihin yms. mitä kukin sitten tekeekin ja tämä aikaisin herääminen on jotenkin tuottavampaa yhteiskunnalle (???), kuin se, että ihmiset saisivat toimia luontaisen vuorokausirytminsä mukaan. Toki tuo aamuvirkuille passaa, mutta kaikki meistä eivät ole aamuvirkkuja. Väitän kiivaasti, että mikäli ihmiset saisivat edes jossain määrin noudattaa omaa sisäistä kelloaan, niin työt hoituisivat ihan yhtä lailla, ehkä jopa paremmin.

Siitä taasen, että mitä ihmisen odotetaan työssään tekevän yhden - joksikin tietyksi ajaksi mitoitetun työpäivän - aikana, en viitsi edes aloittaa... se on NIIN raivostuttavaa, ei järjen häivää enää kai millään alalla sen suhteen, mikä on ihmisen kyky ja jaksaminen suhteessa työnantajan "realistisiin" odotuksiin... grr...

Hyppelin blogilistasi kautta johonkin blogiin, josta löysin jonkun mutkan kautta aivan ihanan jouluaskartelujutun, jonka heti tilasin. Olen onneton tumpelo, se on ikävää ja harmittaa usein, mutta nyt löysin kertakaikkisen suloisen enkelisetin, jonka kokoonpanovaiheista minäkin luulen rohkaisevan myyntiselostuksen mukaan selviäväni. Laitan linkin, jos vaikka sinua tai jotakuta muuta kiinnostaa kurkata näitä ihkuja paperienkeleitä, joiden toteutuksessa on otettu huomioon myös ekologisuus, tuo tärkeä lisäarvo: http://www.ihanpieniputiikki.fi/product_info.php?products_id=2286

Odottelen postia jo innoissani ja olen touhua täynnä kuin vissypullo, koska luvassa lienee ihana onnistumisen kokemus! Enkelit laitan esille paraatipaikalle ja pakotan kaikki sukulaiseni ja ystäväni katsomaan jokaista yksitellen, voisin myös nimetä ne... joo... ei huono ajatus... Jaarittelen niiden tekoprosessista pitkään ja hartaasti jokaiselle, joka ei kyllin nopeasti pääse pakoon ja voin laittaa oven takalukkoon tai muita ennakoivia toimenpiteitä paikaltapakenemisten estämiseksi :)

Leena kirjoitti...

johanna: kiitos:)

pauliinalotta: koira on 1/4 samojedi ja loput huskya. sotketaan usein malamuuttiin. omasta mielestäni on aika huskyn näköinen, mutta ilme ja katse on enemmän samolta.

blogeissa hyppääminen ei taida loppua ollenkaan...mulla tosin ainakin blogit vaihtuu. aina löytyy parempia ja sitä "silmä" ajan kanssa kehittyy seuraamaan eniten itseä kiinnostavia. jotkut kestohitit säilyy. oletko lukijat-widgetin käyttäjä? suosittelen. sieltä on omalta "kotisivulta" paljon helpompi seurata blogien päivityksiä kuin aina selaamalla.

Leena kirjoitti...

mari: kiitos:)

tuuli: mulla ei kyllä edes kirkasvalolamppu ole auttanut. mutta onneksi tää menee aina jossain vaiheessa vuotta ohi. pitäisi vaan tajuta, ettei kerää tähän vuodenaikaan mitään ylimääräistä, kuten remonttia!!!

Related Posts with Thumbnails