1.12.2010

Monta yötä jouluun

Miten jännittävä tämä päivä voi olla lapsille! Prinsessa Ruusunmarja ja Suklaa-Prinssi ovat kaupallisista joulukalentereistaan aivan innoissaan ja menivät nukkumaankin odottaen jo seuraavaa aamua ja seuraavan luukun avaamista. Jännä, kun välillä tuntuu, että nykylapsille ei riitä mikään ja sitten toisessa hetkessä yksi joulukalenteri voi tuottaa niin paljon riemua!

Neljän adventin lisäksi myös joulukalenteri on armollinen meille hitaasti aikaansaaville. On 24 päivää aikaa mietiskellä ja ideoida ja sitten toteuttaakin jotain viimeisenä päivänä...Ostin viime viikolla retron kankaisen joulukalenterin, mutta en ole vielä keksinyt minkälaisia yllätyksiä tai viestejä kalenteriin kiinnittäisin. Kalenterikangas on noin keittiöpyyhkeen kokoinen.


Lapsuudenkodissani oli aina joulukuussa kalenterikynttilä keittiön pöydällä. Tavallinen Äiti on tavannut ostaa sellaisen minulle myös sen jälkeen omiin koteihini. Kalenterikynttilän idea on mielestäni mukava, mutta liian usein kynttilät ovat mauttomasti koukerokoristeltuja tai muuta yhtä ällöttävää. Viime vuonna Tavallinen Äiti oli löytänyt Jyskistä tyylikkäitä kalenterikynttilöitä ja onneksi ostanut niin monta, että sellainen riitti minulle vielä täksi vuodeksikin.


Olin ajatellut, että postaisin blogiini joulukuussa joka päivä jonkun kädentaitoeaheisen kalenteripostauksen. Päätin kuitenkin peruuttaa aikeeni. Luulen, että joulukuusta tulee töissä ja kotona remontin kourissa niin kiireinen, etten ehtisi paneutua postauksiin sillä intensiteetillä kuin tahtoisin. Annan siis muiden hoitaa kalenteripostaukset omissa blogeissaan ja minä jatkan tällä tutulla "sekalainen seurakunta"- linjallani! Lupaan kuitenkin muutamia jouluaiheisia käsityö-juttuja, kun sellaisia kuitenkin on ollut tekeillä.

5 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Kalenterikynttilät ovat kauniita. Ikävä kyllä en ole meidän kulmilta sellaista löytänyt. Kai niitä jossain olisi. Muutenkin tuntuu, että täkäläinen kynttilöiden poltto keskittyy tuoksukynttilöihin.

Meilläkin iloittiin kalentereista tänä aamuna. Onneksi eilen muistin ja kas kummaa!, lähikaupasta kalenterit myös löysin. Sekään ei ole ihan yleinen perinne. Juuri nuorimmainen katseli, että missä on huomisen luukku.

Leena kirjoitti...

Minä en pidä tuoksukynttilöistä ollenkaan, kun alkaa yököttämään se haju. Mielestäni kynttilä on sitä kauniimpi, mitä simppelimpi.

Lehdokki kirjoitti...

Voi olla aika hankalaa kiinnittää tuohon kalenteriin mitään yllätyksiä, jos on niin pieni. Itse laittaisin pienet lappuset jokaisen päivän kohdalle, joissa voisi olla vaikka viesti: "kurkkaa sohvan alle" ja sitten siellä olisi joku pieni yllätys. Taikka sitten joidenkin päivien kohdalla viesti, että "käyttäydy hyvin erityisesti keittiössä, T. tontut" ja sitten keittiön ikkunasta kurkistaessa jonkun puskan takaa pilkottaisi jotain punaista...ehkä tontun lakki! ...ettei joka päivä olisi sitä suklaata... :)

Pauliinalotta kirjoitti...

Nätti pyyhe, miksen (miksen? miksen? siis miiiiksen?) minä löydä tuollaisia kun käyn kirppiksillä? Vastaan ihan itse: Koska en ole lasinkeräilyhuumassani katsonut tekstiileitä paljoakaan, enkä varsinkaan keittiöpyyhkeitä "koska eihän niitä tarvitse kukaan niin montaa" Hmm... just joo... lasiesineitähän sitä jokainen TARVITSEEKIN ihan älynä, semminkin, kun vaikkapa maljakoille ei ole allergisella käyttöä ööh... no... koskaan... Tosin olen ostanut ne siksi, että muotokieli on minua miellyttänyt, mutta TARVITSEEKO ihminen 20-30 maljakkoa kauneudenkaan takia... *vastaa pienellä äänellä itse*: ei taida/ehkä/mahdollisesti/kenties tarvita...

Tykkään keittiöpyyhkeistä, tykkään muutenkin kauniista arkijutuista, ne tuovat iloa ja maailmaa voi hitusen pelastaa ostamalla jo-ammoin-valmistetun (60-70 -luku? ammoin? no, enpä pohdi tuota nyt enempää) tuotteen.

Minäkään en blogin pitäjän tavoin pidä tuoksukynttilöistä. Viime vuosina - oliskohon jotain runsaan 5 vuoden aikana - on tullut ikään kuin normaaliksi, että kaikkien tulee viihtyä tuoksukynttilöiden ympäröimänä eteerisessä hajumeressä. Tuo oli minulta ikävä yleistys, mutta halusin sen kirjoittaa, koska olen astmaatikkona ja monelle asialle allergisena saanut ihmisiltä - jotka siis tuntevat minut pitkältä ajalta - lahjaksi tuoksukynttilöitä, koska "ei siinä ole kovin voimakas tuoksu ja sähän tykkäät kahvista/vanilijasta jne" Joo tykkään, juotuna tai syötynä, mutta allerginen ei nyt ihan into piukassa ole niiden tuoksujen ympäröimänä imppaillen astmasuihkettaan ja kuullostaen Nylon Beatilta tukkoisine nenineen. Suon toki tuoksukynttilöiden ilon kaikille niille, jotka a) niistä pitävät b) eivät pistä muita niistä kärsimään, jos ko. muut niistä kärsivät.

Kirppareilta (ja yhden ihanan Tampellan Pihalajanmarjan Huutonetistä) olen tekstiilien osalta roudannut 70-luvun pöytäliinoja jokusen ja hampaita kiristellen jättänyt ostamatta niitä tosi usein. Voisin ostaa pöytäliinoja - joille minulla on sangen vähän perusteltavaa käyttöä - ihan vaan kaappiin ja aina välillä käydä katsomassa pöytäliinapinoja, niitä pinoja voisi olla eri väreissä ja ruudulliset erikseen, raidalliset erikseen, kukalliset erikseen, muut kuosit... Pöytäliinat nyt vain ovat niin ihania ja haaveeni onkin saada jo olemassa olevista sellainen tiukasti mankeloidun tai silitetyn näköinen pino. Miten se tulee saavutettua, onkin eri asia, koska en mankeloi tai silitä mitään, mitä ei ole ihan pakko.

Jatkossa aionkin suunnata valppaan katseeni enenevissä määrin (koska joku raja se lasitavaran määrälläkin on, vaikka miten itselleen saisi hankinnan perusteltua ja hyvinhän ne yleensä saa perusteltua, siis itselleen) keittiöpyyhkeisiin, niitä voi käyttää ja pitää myös keittiössä esillä silmänilona. Uusi keräilykohde, jee :)

Onko näillä kommenteilla joku maksimipituus tai blogien sisäinen ääneenlausumaton sääntö, miten ei kirjoiteta (kuten nyt esim. näin, miten minä kirjoitin tähän)... toivottavasti ei... :)

Leena kirjoitti...

Pöytäliinoja löytyy kirppiksilta paljon ja siksi on tosi harmittavaa, että ne hinnoitellaan usein vähän turhan kalliiksi, eivätkäs itten ehkä mene siksi kaupaksi.

Blogikommenteilla ei ainakaan minun blogissani ole maksimipituuksia; hauskahan noita on lukea! Minun blogissani on kirjoittamaton sääntö, että kaikkea pitää kommentoida ja mahdollisimman pitkästi, mutta harva lukija on sitä tajunnut:P

Related Posts with Thumbnails