1.11.2010

Rautatien Vierellä

Olen asunut lapsuuteni rautatien lähellä. Rautatietä pitkin kuljettiin uimarannalle ja huimia kertomuksia saatiin aikaan siitä, kuinka junan äänen jo kuuluessa oltiin vielä matkalla sillan kohdalla. Kävimme tutkimassa rautatieaseman vanhan vesitornin ja autioituneen aseman -ilman lupia tietenkin. Raiteelle jätettiin kolikoita tai pullonkorkkeja, jotka muuttuivat litteiksi junan kuljettua päältä. Tavallinen Isä vei Ukko-Pekka ajelulle, silloin kun se vielä kulki. Minulla oli lettikruunu päässä.

Ympyrä tavallaan sulkeutui, kun muutimme Näyttämölle. Junarata kulkee tonttimme vieressä. Kesällä kävimme poimimassa metsämansikoita ratapientareelta ja nuuskimassa tervattujen ratapölkkyjen ihanaa tuoksua. Naapurissa on kaunistakin kauniimpi radanvartijan mökki ja päiväunissa sitä voi joskus kuvitella Näyttämönkin olevan vanhoja rautatieläisten rakennuksia (vaikka näin ei todellisuudessa siis ole). Juna kulkee radallamme vain muutaman kerran päivässä, mutta se riittää meille ja lasten kokemuksille. Joku viisaampi kertoi, ettei radalla saisi kulkea. Sehän on ihan hullua -mielestäni radalla PITÄÄ kulkea!


Arvaatko, mitä ovat nämä ruostuneet ja painavat kynttilänjalat, joita olemme koko perheen voimin kantaneet pussikaupalla Näyttämölle?

3 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Ihan selviä kiskoankkureita ovat ne.

Leena kirjoitti...

En tiennytkään, että niillä on tuollainen virallinen nimi. Aina oppii!:) Ihan kuin joku junailun ammattilainen olisi ollut vinkkaamassa sinulle:P

Minna kirjoitti...

Ei suinkaan :) Hauskoja kynttilänjalkoinakin kyllä!

Related Posts with Thumbnails