28.10.2010

Käsityötä ja sen Opettamista

Syksy on ihanaa aikaa käsityön tekijälle. Pihahommat alkaa olla pulkassa ja pulkalla ei vielä pysty laskemaan, joten voi hyvällä omatunnolla käpertyä peiton alle neulomaan tai työpöydän ääreen väkertämään jotain uutta. Nautin suuresti siitä, että saan itse jotain kaunista aikaiseksi. Useimmiten en tosin saa aikaiseksi, mutta silloin kun saan, se on kaksi kertaa hienompaa. Ja tänä syksynä olen saanut tavanomaista enemmän tehdyksi.

Olen ammatti-identiteetiltäni hieman hukassa ja koen opetustyön raskaana. Kaipaan työltä nopeita konkreettisia tuloksia, joita tässä ammatissa näkee hyvin vähän. Kaipaan flowta: Sitä että nauttisin tosissani ja unohtaisin kellon. Käsitöiden opettamisesta koulussa pidän. On aivan mieletöntä nähdä, kuinka innostuneita lapset ovat kaikesta tekemisestä, kun vain motivoi heidät oikealla tavalla. Ohjaan heitä mielelläni ylittämään itsensä ja yleensä se mielestäni onnistuu hyvin käsityön tunneilla.

Ikävä kyllä kouluissa arvostetaan tekstiilityön opetusta mielestäni liian vähän. Ainetta opettamaan riittää oikea sukupuoli -alaluokan opettajalta harvoin kysytään, onko erikoistunut aineeseen vai eikö. Opetusmenetelmät ovat -modernista opetussuunnitelmasta huolimatta- liian usein vanhanaikaiset ja lapsen omaa panosta hyödynnetään liian vähän. Koulukäsityö on liian kaukana nyt niin muodikkaan käsillä tekemisen arjesta. Lasten taidot ovat ruostuneet hurjasti parin viimeisen vuosikymmenen aikana ja samalla vaatimuksia tiputetaan vaan entistä alemmas. Itse arvostan käsityötä oppiaineena, joka tukee todella hyvin esimerkiksi lapsen innovatiivisuutta, luovuutta, persoonan kehitystä ja ongelmanratkaisutaitoa. Näinhän ajateltiin jo aikoinaan, kun oppivelvollisuutta Suomeen rakennettiin ja käsityö oli huomattavasti merkittävämmässä asemassa koulutuksessa kuin nykypäivänä. En siis teetä oppilaillani samanlaisia villasukkia tai pitsiliinoja tekstiilityössä -pyrin siihen, että he nauttisivat tekemästään, saisivat onnistumisen tunteita ja oppisivat käyttämään omaa aivokapasiteettiaan.

5-luokkalaisen kädet: ketjuvirkkausta neulottuun ranteenlämmittimeen


Applikointiharjoituksia koneen kanssa


Maalausta kankaalle: teimme pohjat konekirjotuille tauluille

1 kommentti:

Johanna kirjoitti...

Tämäpä on muuten totta. Olen huomannut, että tyttäreni ystäväpiirissä lapset haluavat tehdä käsitöitä. Tyttö sai juuri vitosluokkalaiselta ystävältään lahjaksi virkatun käsilaukun. Upeat värit, paljon nähty vaivaa. Meillä myös väkerretään tyynyjä, nuken vaatteita, käsilaukkuja. Harmi, kun äiti on tumpelo eikä oikein osaa neuvoa. Meidän koulussa ei käsitöitä opeteta. Ikävä kyllä, sillä hinkua näyttäisi lapsilla olevan.

Related Posts with Thumbnails