20.10.2010

Himohamstraajat

Katselin illalla Neloselta ohjelmaa Himohamstraajat. Tavaraa ja roskaa pursuavat talot olivat yököttäviä.Päähenkilöt luonnollisesti säälittäviä psyykkisine haasteineen.

Minulle tuli ohjelmasta pienen pieni ahdistus ja pelko tulevasta, koska itsekin olen "hamsteri". Kerään nurkkiin ja varastoihin lehtiä, askartelu- ja käsityötarpeita sekä sisustustavaraa ja huonekaluja. Kaikkea mahdollista saattaa joskus tarvita ja kaikesta voi ideoida jotain uutta. Nyt kun olemme asettuneet jonnekin pysyvästi ja Näyttämöllä on vielä yllin kyllin varastointitilaa, tavaraa mahtuu kerääntymään entistä enemmän. Missä vaiheessa ylitetään hamstraamisessa vaarallinen raja...? Inhottavaa edes ajatella tällaista.

Olen tietoinen siitä, että jo nyt käytän elämästäni luvattoman paljon aikaa tavarasta "huolehtimiseen", etsimiseen ja järjestelyyn. Myymiseen ja hankkimiseen. Ennen kaikkea siivoaminen ja arkielämä muutenkin olisi paljon helpompaa, jos tavaraa olisi reilusti vähemmän. Tällainen ohjelma toimii tismalleen samalla tavalla kuin lääkärioppaatkin -kuvittelet itselläsi olevan joka ainoan sairauden, josta saat vain hiemankin lisätietoa!

Luojan kiitos pystyn vielä kuitenkin luopumaan tavarasta, kun vaan saan aikaiseksi perehtyä lonihtimiseen! Ongelma ei ole siinä, ettenkö siis pääsisi tavarasta eroon -vaan siinä, että tuon samaa tahtia uutta tavaraa sisään. Illan ohjelmasta suivaantuneena tartuinkin heti lehtitelineeseen ja kaivoin sieltä riittävän ison pinon paperitavaraa pois, jotta sain taas mieleni rauhallisemmaksi. Olen siivonnut koko päivän työhuonettani ja vasta tämä adrenaliinipuuskassa tehty lehtitelineen siivoushetki rauhoitti hieman mieltäni. Mahtuu meillä onneksi vielä sisään ovista, vaikka eivät ne loppuun asti aukeaisikaan...

Ei kommentteja:

Related Posts with Thumbnails