23.2.2010

Suomalainen Nirvana

Olen hiihtänyt nyt muutaman kerran metsäsuksilla tänä talvena. Se se vasta on mukavaa! Saa hiihtää juuri niin hiljaa kuin haluaa ja silti pysyy tasaisesti lämpimänä. Eteenpäin pääsee ja maisemat vaihtuu, vaikka veren makua ei tunnukaan suussa. Arvostan metsäsuksien suomaa Slow-elämystä suuresti!



Ruotsin armeijan vanhat metsäsukset ovat kauniit. Metsästä puuttuvat häly ja kaikki velvoitteet. Hiihtäessä alkaa väkisinkin laulattamaan ja kaikki turhat ajatukset häipyy päästä. Erittäin helppo flow-tila tai nirvana, ihan miten sitä kukin haluaakin kutsua. Ja tunne vain vahvistuu, kun näkee teeren pölähtävän lentoon tai ketun juoksevan edelläsi.

Nykypäivän ihmisten pitäisi kaikkien päästä säännöllisesti syliin, keinumaan ja hiihtelemään lumiseen metsään suksilla. Latusuksilla ja huonoilla lapsuusajan hiihtokilpailumuistoilla ei sitten ole mitään tekemistä tällaisen mielen tyhjentymisen kanssa, joten älä huijaa itseäsi!

Ei kommentteja:

Related Posts with Thumbnails