7.2.2010

Här vaktar jag!

Supisuomalaiset Tavalliset onnistuivat valitsemaan näyttämökseen rakennuksen, joka sijaitsi manner-Suomen ruotsinkielisimmässä kunnassa. Liljendalissa. Nyt uuden vuoden vaihteen kuntaliitoksen jälkeen tosin asumme Loviisassa, joka on enää puoliksi ruotsinkielinen. Tältä alueelta eivät kuitenkaan ruotsinkieliset muuttuneet yhtään enempää suomenkielisiksi vuodenvaihteessa, joten olemme yhä vähemmistössä.


Ennen kuin muutimme Itä-Uudellemaalle, minulla ei ollut käsitystäkään suomenkielisten ja ruotsinkielisten eroista. Enkä varsinkaan voinut kuvitella sitä juopaa, joka näiden ihmisryhmien välillä on! Pernajassa asuessamme tein merkittäviä havaintoja, kirjasin niitä mieleni muistiin ja välillä hämmästelin. Aiheeseen ja sen pitkään historiaan tottumattomalle suurin yllätys on se, kuinka asioita järjestellään hallinnossa kahdesta eri kieliryhmästä käsin. Niinkuin näillä ihmisillä ei olisi mitään yhteistä. Oman alani vuoksi tutustuin selvimmin opetuspuolen ratkaisuihin, jotka tuntuvat välillä olevan mitä värikkäämmin perusteltuja. Tavallisen Tytölle ja Tavallisen Pojalle oli hämmentävää huomata se inho, mitä suomenkieliset kokevat ruotsinkielisiä kohtaan. Kaikki ruotsinkielisissä on mätää tai vähintäänkin perseestä ja aiheesta on turha keskustella, sillä näin se vain on. Sitä en tiedä, suhtautuvatko ruotsinkieliset suomenkielisiin yhtä naurettavasti.

Itse olen tottunut yleensä tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja en erottele juurikaan ihmisiä koulutuksen, aseman tai taustojen mukaan. Juttelen mielelläni ruotsiksi ja tervehdin ruotsinkielisiä. Ihailen heidän lastensa siisteyttä ja puhtautta verrattuna suomenkielisten lapsiin. Tykkään myös niin lasten kuin aikuistenkin reippaammasta olemuksesta. Tästä kaikesta voisi tietysti olla kateellinen, mutta järkevämpää on se energia haaskata vaikkapa tutustumiseen. Näyttämön ympäristössä olemmekin tutustuneet mukavasti ruotsinkielisiin lasten päivähoidon ja kyläyhdistyksen toiminnan kautta.

Naapurissamme asuu Herr Bröd vaimoineen ja kissoineen. He ovat olleet alusta alkaen meille varsin ystävällisiä. Olemme saaneet heiltä lämpöä sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti. Vesi virtaa heidän kaivostaan ja Turkiskaksoset pomppivat heidän hakkeensa päällä. Tiikeri käy todennäköisesti myös tarpeillaan heidän hakekasoissaan. Susi karkaa heidän mailleen ja tekee heidän lumipenkkoihinsa keltaisia graffiteja. Prinsessa Ruusunmarja ja Suklaa-Prinssi kiljuvat sekä loput Tavalliset karjuvat. Eivätkä he ole kertaakaan moittineet mistään, edes siitä huolimatta, että Fru Bröd tietääkseni ei pidä koirista. Kaiken tämän lisäksi he vielä sietävät katsella meidän pihaamme, joka on täynnä keskeneräisiä rakennelmia, romua, leluja, roskapusseja, tupakka-astioita, laudanpätkiä, keppejä, toista viikkoa tuulettuvia petivaatteita, trampoliinin raunioita ja vaikka mitä muuta sekasaastetta, jota kaaoksenomainen elämäntapamme tuntuu kaikista päinvastaisista yrityksistä huolimatta tuottavan.

Heidän oma pihansa on moitteettomassa kunnossa. Kaikki on järjestyksessä ja yksikään tavara ei ole pois omalta paikaltaan. Sellaisia nämä ruotsinkielisten pihat nimittäin ovat! Sekä kesällä, että talvella. Aina huoliteltuja ja viimeisteltyjä. Olen alkanut epäilemään, että ruotsinkielisillä on enemmän aikaa vuorokaudessa. Tai sitten heillä on joku mystinen kyky tehdä asioita tehokkaammin kuin meillä. Meidän Näyttämöllemme voi ohjata vieraat yksinkertaisesti kertomalla, että paikan kyllä erottaa kylän muista taloista...En usko, että kukaan tulee pihan nähdessään kuvitelleeksi taustoistamme väärin, vaikka valitsinkin portin pieleen varoituskilven, jossa lukee: "Här vaktar jag!"

1 kommentti:

Minna kirjoitti...

10 vuoden päästä teidänkin piha on siisti ja ihana. Voi olla jo 5 vuoden, riippuu kokonaisprojektin työmäärästä. Se, että laitatte taloa kuntoon, on jo hyvä signaali naapureillekin

Related Posts with Thumbnails