7.2.2010

Ait(t)a

Ensimmäisenä ostettuamme Näyttämön, teimme itsellemme selväksi, että muutama remontti ja rakennustehtävä on välttämätön ja suoritettava ensimmäisenä ennen kuin aletaan arpomaan muille suorituksille järjestystä (joka kestänee elämän loppuun saakka).

Mitä me siis saimme aikaiseksi syksyllä? Sekasortoa, hammasten kiristystä ja kiukuttelua nyt ainakin. Lisäksi myös muutaman hyvin onnistuneen muutoksen Näyttämössämme, jotta se sopisi meidän elämäämme hieman paremmin. Puitteethan olivat toimineet meitä ennen iäkkään naisen Näyttämönä ja on ymmärrettävää, että hänen monologinsa on tarvinnut varsin erilaisen ympäristön kuin meidän Elämämme.

Ensimmäinen projekti, jo osittain ennen muuttoa, oli rakentaa aita talon ja maantien välille. Aita kuvastaa pientä ajatuskatkoa: mahdollisuutta tuumata hetki ennen kuin ryntää suinpäin hakemaan palloa rekan alta. Totesimme, että puutavara Suomessa on yllättävän kallista ja aitojen valmiselementit ylittivät budjettimme melko korkealta. Siispä Tavallisen Poika sai loistavan tekosyyn ostella vaikka mitä tuiki tarpeellisia koneita: jiirisahoja sun muuta hienon kuuloista, joista minä en ymmärrä mitään. Kannatimme paikallista sahaa hakemalla sieltä puutavaran (joka ei sekään kyllä siis ollut halpaa). Tavallisen Poika suunnitteli aidan ja rakensi sen sitten pihan ja maantien välille Siskon Miehen kanssa.


Prinsessa Ruusunmarja, Suklaa-Prinssi ja Siskon Poika auttoivat aidan maalaamisessa. Pääasiallisena tarkoituksena oli vain pitää lapset paikoillaan, eikä välttämättä saada aitaa maalatuksi. Nyt aidassa on siis maalattuna epämääräisiä länttejä siellä täällä (sekä lisäksi muutama navetan seinässä, jonka maalaamiseen EI ollut lupaa) ja varsinainen työ odottaa tekijäänsä keväällä. Noudatamme siis kirjaimellisesti Panu Kailan neuvoja siitä, kuinka puutavaran pitää "vanheta" yhden talven yli ennen kuin se peitetään maalilla. Aidan maalina on perinteinen punamultamaali, ei tosin itse sekoitettu. Samanlainen, jolla talokin on maalattu.


Aidan lisäksi ensimmäisenä työlistallamme oli aitan katon korjaus. Pihassa nököttävän, vanhan ruoka-aitan huopakatto oli pahasti kulunut ja hapertunut, eikä varmasti olisi kestänyt enää yhtään talvea siinä kunnossa. Tavallinen-Ukki auttoi katon korjauksessa: toi meille oman talonsa katon kierrätyspeltiä Pohjois-Karjalasta, purki vanhan katon ja asensi pellit (peltin, pelin, pelltit???) paikoilleen.

Kierrätyspelti oli varsin ruman näköistä asennettuna ja tavoite oli saada peltikatto mustaksi, kuten vanha huopakattokin oli ollut. Katon maalaus jäi ensin omalle kontolleni. Sutiessani sadatellen mustaa maalia katon pintaan (kärsivällisyys ei ole hyveeni), onnistuin kaatamaan litratolkulla maalia valumaan pitkin kattoa maahan. Tämän jälkeen Tavallisen Poika kävi ostamassa maaliruiskun ja jatkoi oma-aloitteisesti katon maalaamista. Maali tosin loppui kesken katon takapuolella ja naapurit ovat saaneet katsella ihmeellistä, puna-mustaa ja läikikästä kattoa nyt tämän talven ajan. Ehkä muistamme maalata sen loppuun keväällä...


Ruoka-aitan kattoa purkaessa, räystään alta löytyi liito-oravan papanakätkö. Papanat olivat onneksi vanhoja -ties mitkä lehdonsuojeluaktivistit olisivat muuten hyökänneet estämään kattoremonttiamme. Olisi kyllä hauskaa, jos liito-oravia löytyisi jatkossa tuolta alapihalta. Voisi järjestää liito-oravasafareita -kovalla hinnalla elämyksistä maksavalle kaupunkilaisturistille!

Ei kommentteja:

Related Posts with Thumbnails